Pages

Näytetään tekstit, joissa on tunniste vanity products. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vanity products. Näytä kaikki tekstit

torstai 9. tammikuuta 2014

Happy New Year & ajatuksia kahdesta viime vuodesta

Olen taas avannut bloggerin ja ilokseni huomannut, että hiljaiselostani täällä päin huolimatta joku käy koko ajan seuraamassa, mitä minulle kuuluu. Jos joukossa on myös uusia lukijoita, ajattelin koota tähän postaukseen ajatuksia elämästä, jotka ovat heränneet Sydneyssä asuessani. Välissä myös ihan omia ajatuksiani itsestäni ja muutoksesta, joka on tapahtunut viimeisen kahden vuoden aikana.

Jännittävää uuttavuotta kaikille siellä ruudun toisessa päässä!


Rakastan eläimiä. Minulla saattaa olla koko päivän iso möykky rinnassa ja henkeä ahdistaa, jos olen nähnyt jonkinlaista eläinrääkkäystä. Eläimet eivät voi päättää useinkaan omasta kohtalostaan tässä maailmassa, ja on kuvottavaa, että joku haluaa tehdä niille pahaa tai ansaita rahaa niiden avulla. Useimmiten esimerkiksi koirien käytösongelmat heijastavat suoraan heidän omistajaansa. Jos voittaisin lotossa, perustaisin animal shelterin esimerkiksi jonnekin päin Etelä-Amerikkaa.

Elämäni muuttui kaksi vuotta sitten täydellisesti. Löysin sattumalta jotain sellaista, jota olin etsinyt koko ikäni ilman suurempaa vaivannäköä. Löysin mielenrauhan, uuden suunnan elämälleni, rakkauden ja sain samalla elämänpituisen seikkailun ympäri maailmaa - kirjaimellisesti. Vaikka on ollut myös pahalta tuntuvia hetkiä mukana, onnellisuus ja etsimisen lopettamisesta seurannut levollisuus ovat kuitenkin päällimmäisinä tunneskaalani huipulla.

Minua kismittää olla seurallinen. En yksinkertaisesti pidä suurista ihmisjoukoista, ja vain harvan ihmisen kanssa jaksan oleskella kovin pitkään edes kahdestaan, kunnes kaipaan jo itsekseni olemista omien askareideni parissa. Olen introvertti, enkä jaksa hakea ihmisiltä hyväksyntää tai tukea mielipiteilleni suuren ystäväpiirin kautta olematta kuitenkaan itserakas tai erakko ilman yhtään ystävää.


Olen aina panostanut työhöni, koska tykkään siitä, mitä teen. En voisi kuvitellakaan jättämättä tekemättä jotain sellaista, josta on sovittu, ja tunnen huonoa omaa tuntoa jos jokin asia myöhästyy. Olen tehnyt työtä, jota teen tänä päivänä, eli kirjoittanut, 15-vuotiaasta asti. Jo sitä ennen minulla oli omia repaleisia lehtiäni, joihin leikkasin kuvat muista lehdistä (tekijänoikeus-sanaa en tainnut silloin tuntea...) ja sepitin omia tarinoitani. Jakelin lehtiäni naapureille ja perheelleni, jotka myöhemmin antoivat lapsuusiän luomispuuskieni tuotokset takaisin itselleni sanoen leikillä, että saattaisin arvostaa niitä itse enemmän...

Rutiinit ovat minulle kaikki kaikessa. Olen herkkäuninen, ja jos en pääse nukkumaan tiettyyn kellonaikaan, rytmini menee sekaisin, ja minua väsyttää aamulla. Väsyneenä ei mikään oikein toimi. Haluan olla tehokas, ja siksi vaalin tunnintarkkaa nukkumaanmenorytmiäni. Mieheni kutsuu minua joskus leikillään gradma':ksi aikaisen nukkumaanmenoaikani vuoksi. Muutun myös hyvin ärtyneeksi, jos en saa ruokaa noin kolmen tunnin välein. Lopetin kahvin liikalitkimisen (neljä kuppia ja siihen päälle energiajuoma) muutama kuukausi sitten. Sen jälkeen olen ollut vähemmän ärtyisä ja nukkunut paremmin - myös päiväunia, jotka olivat aiemmin sula mahdottomuus, koska unenpäästä ei vain saanut kiinni. 

Olen myös kiinnittänyt viimeisen kahden vuoden aikana enemmän huomiota siihen, mistä kannattaa olla vihainen, suuttua ja minkä taas antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olen ymmärtänyt, että minä itse päätän, annanko negatiivisten ajatuksien asettua päähäni, ja ettei negatiivisten ajatusten ajattelu kauheasti kannata. En voi muuttaa muiden negaatioita, voin itse vain jättää sellaiset asiat noteeraamatta. Kun tämän tajuaa, saa hirveästi energiaa ja levollisemman olon.


Muun muassa netissä esitetty väite, ettei pitäisi odottaa oman elämän alkamista siihen asti kun löytää esimerkiksi rakkauden (tai unelmatyön jne.), on osittain täyttä roskaa ja osittain totta. Elämä on paljon helpomaa, kun sen voi jakaa jonkun kanssa, elämällä on enemmän merkitystä rakastuneena ja kun rakastaa. Toisaalta taas elämä ennen rakkautta oli täynnä erilaisia kokemuksia, jotka piti kokea ennen aloilleen asettumista. Mutta edelleen: se joka väittää, että 'älä odota rakkautta ollaksesi onnellinen', valehtelee kyllä minun mielestäni! Elämänohje jonka voinkin vilpittömästi antaa, on rakkauden kohteen etsiminen - vaikka ironisesti juuri se etsiminen usein pilaa koko homman! 

Minulla on jatkuvasti uusi matkustussuunnitelma mielessä. Rakastan lentoreittien etsimistä hakukoneilla ja karttojen tutkimista. Haaveilen tällä hetkellä safarista Afrikassa. 


Sain joululahjaksi micro scooterin mieheltäni, ja tunnen itseni lapselliseksi mutta iloiseksi sillä ajellessani Sydneyn keskustan katuja. Hermostun, jos joudun odottamaan, joten kapine on kuin luotu minua varten. En malta odottaa, että saan ottaa sen mukaan työmatkalleni ensimmäistä kertaa.

Olen nauttinut Australian Sydneyn suurkaupunkielämästä siinä mielessä, että kaikkea on saatavilla ja tekemistä on paljon. Olen täällä tottunut siihen, että jossain muualla on toinen vaihtoehto, ja jos joku ei miellytä, sitä ei tarvitse tehdä toista kertaa. Tämä pätee ruokaan, viihteeseen, uimarantoihin, ravintoloihin, alueisiin, vapaapäivän viettoon... you name it. Saa nähdä, miten minulle käy, jos joudun joku päivä muuttamaan pienempään kaupunkiin jossain päin maailmaa. 

Vaikka olen jo saanut paljon, minulla on vielä unelmia toteutumatta. Uskon siihen, että jos oikein kovasti tahtoo jotain, sen myös saa. Henkilökohtaisia uudenvuoden lupauksiamme en voi täällä paljastaa, mutta listattuina olivat muun muassa surffikurssi, golf-tunnit, vähintään kahden kirjan lukeminen kuukaudessa ja vähintään kaksi liikuntakertaa viikossa.

Millaisia lupauksia te teitte? 

torstai 26. syyskuuta 2013

Sydney summer essentials

Huh hellettä! Nyt se sitten alkaa! Ausralian kesä ja kuumuus. Eilen oli +29 Rocksissa ja tänään jotain samanlaista. Hiki valuu ja iho sulaa ja hikoilee. Kokosin tähän omat suosikkini alkavaa kesää varten, mitkä ovat sinun varusteesi Down Underin hellettä varten?


Sydneyn kesää varten tarvitaan siis mielestäni paaaaaljon juomavettä, eläimille ja ihmisille, mielellään kylmää ja pullotettua ja usein tietysti kraanasta myös. Lisäksi tarvitaan iso aurinkohattu ja Banana Boat SFP 50  -aurinkorasva kasvoille. On muuten mieletön tuote, ei sisällä öljyä, joten ei tahraa. Le Tanin coconut spray 30 sopii hyvin vartalolle ja tuoksu on huumaava. Valkoinen kesämekko on myös must ja sen kanssa sopivat Sam Edelmanin gigi-sandaalit. Lookin viimeistelee Chanelin Orange Fizz, joka sopii nätisti ruskettuneen ihon kanssa.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Two favorites in Sydney

...ovat kampaajani Revo ja uusi vartalonkuorintani Breakfast Scrub by Soap & Glory. Revoa en vaan voi ylistää liikaa: kun sinne menee, tietää, että on hyvissä käsissä. Alan myös jo kohta luokitella kampaajani ystäväkseni, koska juttelemme aina lähes kaikesta kaiken kaksituntisen vierailuni aikana. Hän on sympaattinen ja samanlainen koirahörhö kuin minä. Love that place! 


Uuden kuorintavoiteeni nappasin puolestaan Myerista sattumalta mukaan lauantaina ennen saunaa, ja voiiii että se on ihana! En tykkää pienistä rakeista kuorintavoiteessa, vaan ne saavat olla kunnon kokoisia isoja rakeita, ja tässä tuotteessa näin on tehty. Purkin hinta taisi olla 18 dollaria. Kaiken kruunaa huumaava vaahterasiirapin tuoksu, ja mössöä tekee mieli melkein maistella! Suosittelen!

Tällaisia tyttöhömpötyksiä tänään! Aurinkoista keskiviikon jatkoa, nyt on kevät!

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Sydneyn muotiviikot

Tässä joitakin fiilistelykuvia viime viikkoisilta Sydneyn kevät-kesä 2013 -muotiviikoilta. Olen katsonut joitakin näytöksiä aina netistä vuosien varrella, ja täytyy kyllä sanoa, ettei italialaiselle muodille ole vertaista maan päällä. Nämä australialaiset suunnittelijat... ööh, nätisti sanottuna: show'ssa oli ehkä muutama vaate, joita voisin edes harkita laittavani päälleni... valitettavasti.


Yritystä kuitenkin piisasi, ja näytössalissa oli suuren maailman tunnelmaa. Show pidettiin upeassa Town Hallissa, joka oli hurjan korkea tila ja jossa kristallit kimalsivat katossa. Muotitietoisia sydneyläisiä vilisi joka nurkassa ja tietysti front row'ssa itse näytöksessä. Valitettavasti myös akustiikka oli ihan kamala, ja meidän penkit tärisivät, kun musa alkoi soida...



Town Hallin alakerrassa pidetty after party, eli hub, oli mielenkiintoinen ja sieltä sai kaikkea ilmaishärpäkettä, kuten kuohuviiniä, heh. Minulla oli kassissa paljon myös muun muassa Redken-näytteitä, huulipunia ja kuivashampoota.


Malliressukat näyttivät nälkäisiltä ja todella nuorilta. Moni käveli aivan kuin olisi ollut 80-vuotias mummo! Näin niin huonossa ryhdissä käveleviä tyttöjä, etten tajua kyllä jos joku kutsuu sellaista tosikkomaista notkoselkäistä vaappumista elegantiksi... Ja tyttöjen tukat! Nehän näyttivät ihan samalta kuin minä silloin kun nousen aamulla sängystä. Takussa ja suttuinen. Well, kaipa kuulun siihen muotia rakastavaan ryhmään, joka ei tule koskaan ymmärtämään, miten nääntyneisyys ja "rumuus" voivat olla kaunista.


Jään odottelemaan sitä onnellista päivää, kun minä ja Milanon muotiviikot kohdataan... Some day, some day... Sydney oli hyvä alku, mutta olo on vähän kuin olisi juuri syönyt kalliin mutta onnettoman pienen annoksen ruokaa: nälkä ei kadonnut minnekään!


Hey guys, here's some quick shots from last week's fashion weeks in Sydney. This definitely didn't satisfy my hunger for shows and I have to have more! I wonder when me and Milan will meet? 

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Hauraat hiukset Australian auringossa... NOT!

Kun muutin Australiaan lähes seitsemän kuukautta sitten, näytti siltä että hiusparkani oirelivat voimakkaasti kaikesta siitä stressistä, joka muuttoon liittyi. Minun piti saada gradu valmiiksi kuukaudessa ennen lähtöä, suorittaa kaksi viimeistä tenttiä Helsingin yliopistolla (Sydneyssä ei aivan joka kuukausi ranskalaisen filologian tenttejä järjestetä...), etsiä pätevä remonttimies asuntoa varten, hoitaa lukuisia paperiasioita omaa muuttoani ja Hercule-koiraani koskien. Ja tässä oli vasta isoimmat jutut. Paine oli tosi kova, enkä muista, että olisin moista stressiä koskaan aiemmin kokenut. 

Kun vihdoin pääsin Australian mantereelle, ei kulunut viikkoakaan, kun hiuksiani alkoi irtoilla harjan mukana ei muutamaa eikä useampaa vaan kunnon tuppoja jokaisella harjan vetäisyllä. En tiedä, johtuiko hiusten  temporaalinen sekoaminen Australian kuumuudesta tai erilaisesta vedestä vai kaikesta siitä stressistä, mikä muuttoon liittyi. Joka tapauksessa: ei ollut kivaa! 


Kérastase Resistance Bain De Force Shampoo täältä
Redken Extreme Anti Snap täältä


Revossa kampaajani suositteli tukkaani tuota vihreää purkkia eli Kérastasen Resistance-sarjan shampoota. Yummy-blogista puolestaan nappasin idean sinisestä Redkenin anti-snapista. Ja voi jee, mikä muutos tukassa tapahtui. Edelleen: en tiedä alkoiko tukka voida taas hyvin, kun stressi helpottui vai oliko kyseessä joku hormonaalinen häiriö, mutta uskon, että pieni vaikutus on ollut myös näillä tuotteilla. Tukkani on ollut aivan erilainen - silkkinen ja pehmeä - sen jälkeen, kun ne istahtivat suihkuhyllyni valikoimaan. Ja mikä parasta, kun harjaan tukkaani, ei se enää katkeile eikä hiuksia irtoa harjaan hurjina tuppoina. Valitettavasti minulla on nyt vaan ihana pieni törröttävä sänki päässä muiden pitkien hiusten joukossa, hehheh. Mutta asiaa korjataan...

Tähdet: *****

perjantai 5. huhtikuuta 2013

VBA heart Steve Madden

Moi kaikille! Perjantaini on ollut oikein mainio tähän mennessä: pt rääkkäsi minua aamulla (ilman että taju lähti tällä kertaa, tästä lisää myöhemmin!) ja löysin Steve Maddenin alesta upeat uudet popot. Näillä jos millä kelpaa Sydneyn syksyisiä katuja nyt tepastella! 




Poikaystävän kommentti oli, että Michael Jackson olisi varmasti pitänyt ostoksestani... Heh, mutta nämä ovat kuitenkin minun! Korkoa taitaa olla noin viisi senttiä, joka on juuri sopiva kaltaiselleni hujopille. Olin himoinnut näitä jo normaalihintaisina (200 dollaria), mutta tänään ei tarvinnut kauaa ostopäätöstä tehdä, kun kävelin liikkeeseen. Kengät oli ensin tiputettu puoleen hintaan ja tänään oli jostain syystä vielä -25%-päivä, joten maksoin näistä lopulta vain 75 dollaria (61 euroa). Käsittämättön edullista!


Peace, love and shoes! Mitäs pidätte?

Steve MaddenWestfield Sydney, 188 Pitt Street, Sydney NSW 2000

lauantai 16. maaliskuuta 2013

La Senza

Parhaat alusvaateostokset Sydneyssä tehdään Kanadasta tulevasta la Senzassa! Tällä viikolla oli 40% alennukset, ja halvimmat rintsikat lähtivät kuudella dollarilla eli alle viidellä eurolla kotiin. Normaalihinta oli 30 dollaria. Ei voi muuta kuin tykätä! La Senza löytyy ainakin Westfieldin pohjakerroksesta Pitt Streetiltä.


torstai 7. maaliskuuta 2013

Jurlique

Blogini keskittyy lähinnä Sydneyhyn ja matkusteluun, enkä pidä itseäni minään kauneusasiantuntijana tai -bloggarina. Tästä tuotteesta haluaisin kuitenkin mainita, koska se on yksinkertaisesti mielettömän hyvä - ja australialainen tietysti. Kyseessä on Jurlique-niminen valmistaja ja heidän tuotteitaan myydään myös Suomessa


Törmäsin itse merkkiin jossain suomalaisessa kauneusblogissa ja päätin kokeilla sitä kun täällä valmistusmaassa nyt ollaan. Halusin kuitenkin itse kaikessa rauhassa kokeilla tuotetta ennen kuin mainostan sitä missään - ja siksi pulloni onkin kuvissa jo puoli tyhjä, eli testattu on! 


Oma cleanserini maksoi 37 dollaria (29 euroa), eli hieman hintavampi kuin perusmarkettiaineet, mutta se on nyt ollut käytössäni jo useita kuukausia ja vielä on paljon jäljellä. Yksi pikkuruinen painallus riittää siis vaahdottamaan aineen ja sitä riitää koko kasvoille. Tuoksuu hyvältä ja iho on putipuhdas! Sopii myös meikinpoistoon erinomaisesti. Ihana tuote! 


Lisätietoa tästä Etelä-Australian ihanuudesta löytyy suomeksi täältä.

maanantai 11. helmikuuta 2013

And that's who I am

Heippistä! Maanantai on täällä Sydneyssä valjennut harmaana ja ajauduin juoksulenkin jälkeen tutkimaan And that's who I am -blogia. Löysin tuon hauskan ja hieman koskettavankin sivun Strictly Stylen kautta, ja innostuin heti valitsemaan itseäni kuvastavia juttuja. 

Kuten SS -blogin pitäjäkin totesi, harva bloggaaja kovin syvällisiä juttuja blogeissaan pohtii, mutta blogi ei ainakaan omasta mielestäni ole oikea paikka itsetutkiskelulle. Mutta näistä kuvista tosiaan innostuin, ne ovat tarpeeksi pinnallisia ja vain vihjaavat siitä, mistä minussa oikein on kysymys. Mitkä te valitsisitte omiksi  And that's who I am -toteamuksiksenne? 



lauantai 19. tammikuuta 2013

Best birthday present ever!

Sain poikaystävältäni parhaan synttärilahjan ikinä!!! Hän tietää tarkasti mistä pidän, väriä ja mallia myöten! 




Seems that my boyfriend knows exactly what I like; he got the right color and the design!
Love it, thanks honey! 

perjantai 28. joulukuuta 2012

Uudet hiukset!

Terve ja hyvää loppuvuotta! Tämä kirjoitus on kaikille Sydneyn kampaamoista ja hiustenvärjäyksestä kiinnostuneille. Kirjoitus on myös hieman hömpähtävä, mutta pitäähän sitä joskus hullutella, vai mitä? 

Johdatukseksi kerrottakoon, että Suomessa värjäsin tukkani tyvikasvun noin kuuden viikon välein hyvin edulliseen hinta-laatusuhteesen ja olin hieman huolissani, miten asia tulisi täällä sujumaan. Tajuttuani miten kallis kaupunki Sydney on, huoleni eivät juuri pienentyneet, päinvastoin. Siksi teinkin jotain mitä ei ikinä pitäisi, ja menin ostamaan Groupon Sydneyn kautta ajan erääseen random kampaamoon. Hälytyskellot alkoivat soida päässäni viimeistään siinä vaiheessa, kun neljä eri ihmistä oli sorkkinut tukkaani ja olin istunut toner päässäni varmaan 30 minuuttia - mikä on siis ihan liikaa. Noh, tukan väri oli kamala käynnin jälkeen ja se oli myös kammottavassa kunnossa: sähköinen, hauras ja ohut kuin hämähäkinseitti. 

En viitsinyt edes kirjoittaa asiasta tänne ennen kuin nyt, sillä onneni näyttää kääntyneen toisen kampaamon kanssa. Löysin Revon googlettamalla, ja en voi muuta sanoa kuin että WAU! Itse salonki on viihtyisä, puhdas (!) ja henkilökunta on koulutettu oikeasti palvelemaan asiasta, eikä vain rahastamaan. Pääsin ilokseni  itse salongin johtajan käsittelyyn, eikä tukkakultani taida olla koskaan ollut niin taitavissa käsissä. Varsinainen taiteilija kyseessä.


Tässä näkyy vielä mun inhottava keltainen ja huonovointinen tukkani. Kampaanjani Graig laittoi ensin tyvivärin puoleksi tunniksi, sitten hän valeli sitä myös muuhun tukkaan, ettei raja näkyisi niin selvästi, minkä jälkeen mentiin pesulle. Pesun jälkeen meinasin kirkua, sillä tukan väri oli siinä vaiheessa lähinnä neonkeltainen, mutta onnekseni toneria ei ollut vielä laitettu. 




Tässä on toner (strawberry blond) päässä. Kaikki Revon käyttämät aineet tuntuivat miellyttäviltä, eivätkä kirvelleet päänahassa, kuten halvoilla blondereilla on tapana tehdä. Kyllä kunnon aineet (lue: ilman ammoniakkia) ovat kunnon aineita, ja tukastansa pitää pitää huolta - varsinkin minun tapauksessani, kun blondausta on takana jo useita vuosia. Kampaamon palvelu oli aivan ensiluokkaista ja sain muun muassa kunnon kahvikoneen kahvin penkissä istuskellessani, enkä mitään mustaa tärpättiä niin kuin Suomen kampaamoissa. 


Yllä oleva kuva ei ole minun ottamani. Revoa voi fiilistellä lisää tästä

Hinnat Revossa eivät ole edullisia, minkä ehkä jo saatoitte arvata, mutta jokainenhan päättää itse mihin omia rahojaan käyttää? Itse olen todennut, että tukka on niin näkyvä osa ulkonäköä, että on kiva, jos se on juuri sellainen kuin itse haluaa. Enkä tiedä mitään niin öklöä kuin kellertävä ja halvoilla aineilla blondattu tukka.  Yök! Eikä tuo operaatio nyt niin kallis ollut, ja ensi kerralla kun menen, niin ei tarvitse värjätä kuin juurikasvu, ja se on sitten vain muutaman kympin kalliimpi kuin Suomessa. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka haluavat tukallensa laatua!



Humputtelupitoista loppuvuotta vaan kaikille! 

Revo, 339 Sussex Street, Sydney. Muun muassa Facebookista voi tsekkailla lisätietoja. 

For people who are looking for an excellent hair salon with feasible prices, I recommend Revo

perjantai 14. joulukuuta 2012

Dream house

Reipasta perjantaita kaikille! Olen käynyt jo lenkillä ja asioilla heti aamusta ja nyt olen parin tunnin ajan harrastanut pientä pahettani...nimittäin överiupeiden talojen katselua netistä. Onko kenelläkään muulla yhtä nurinkurista harrastusta? Itse voisin viettää tunteja ja himoita näitä ihanuuksia...




Kun olen vanha ja rikas (kyllä, se päivä koittaa joskus vielä, ainakin tuon ensimmäisen suhteen...) haluaisin ostaa talon Sveitsistä tai Etelä-Ranskasta. Geneve on esimerkiksi ihan loistava kaupunki eläkepäiviä ajatellen siinä mielessä, että koko Eurooppa on ympärillä, joka paikkaan ja maahan pääsee nopeasti, ilmasto on suhteellisen miellyttävä ja mikä parasta, Alpeille voi hurauttaa parissa tunnissa. Australiassa en haluaisi viettää loppuelämääni. Mikä on teidän suosikkimaanne/ kaupunkinne vanhuuden päivienne unelmakotia varten? 



I've done today's workout already and now I've been enjoying one of my favorite spare time activity.....that is browsing luxury and overly glamorous houses. One day when I'm old and rich, I would love to buy a house in Switzerland or Southern France.