Herculen kuulumisia

Hau hau kaikille Hercule-faneille! Herculen tie Australiaan oli alusta asti monimutkainen ja tuskallinen. Ensin piti lentää kaksi päivää pienessä häkissä aivan yksin hirvittävän pitkä matka, sen jälkeen seurasi kuukausi askeettisessa karanteenihäkissä Australian kuumimman kesän kynnyksellä, ja kun hän vihdoin pääsi kotiin, hyökkäsivät tihutöiden mestarit, kirput, Hercule-ressukan kimppuun, eikä mikään aine tuntunut aluksi tehoavan ennen kuin kokeilin ihmetuote Comfortista. 

Noh, Herculehan ei tuollaisista pikku vastoinkäymisistä ollut moksiskaan, ja hän on yhä oma hurmaava itsensä. Siltikin, vaikka kirppujen jälkeen pikku kääpiömäyräkoira sai ilmeisesti atooppisen ihottuman, ja ihoon ilmestyi hirvittäviä paiseita ja ihottuman arpia. Myös korvat olivat punaiset ja täynnä rupia ja paukuroita. En ole jaksanut tätä tänne päivitellä sen kummemmin, koska syy moiseen ei ole selvinnyt kai vieläkään täysin, mutta nyt iho näyttää ainakin hieman paremmalta ja syy on seuraava.

Aloin ruokkia Herculea tällä ruoalla, joka on tarkoitettu nimenomaan iho-ongelmista kärsiville ruoka-allergisille koirille. Lisäksi olen lopettanut kaikkien makupalojen ja herkkujen antamisen, ja nyt parin kuukauden jälkeen paiseet ja ihottuma ovat kadonneet. Hurraa! Paws for lifea voin muutenkin suositella kaikille koirien omistajille Ausseissa! Nopea toimitus suoraan kotiovelle ja hyvät hinnat verrattuna esimerkiksi Petbarniin!

Mukavaa viikonloppua kaikille ja terkkuja rentoutumismestari Herculelta. Vuf!

Herculen kuulumisia

For all the Hercule fans out there: here he is enjoying the Australian dog beaches! Hercule has been here now for almost two months and doing great. No signs of missing the Finnish winter...

All English post this time. For everyone wondering which is the best tick product here; I would recommend Comfortis. Earlier I told you about Brewers Yeast tablets but I can't say I would buy them ever again. Both of our dogs got really weird pumps on their neck and front head areas after I started giving those tablets. We are sticking with Comfortis now.

Koiran vieminen Suomesta Australiaan

EDIT (19/08/2013): DAFFin sivuilla on uudet ohjeet ja linkit, jotka on päivitetty toukokuussa 2013.

Lue myös muut postaukset Herculen elämästä Australiassa:

Elämää karanteenissa
Elämää karanteenissa osa 2
Herculen kuulumisia 2 kk karanteenin jälkeen
Mäyräkoirafanien must Sydneyssä
Asiaa kirpuista
Hercule lomalla Jervis Bayssa
Parhaat uimarannat koirille Sydneyssä


Moikka kaikille! Tämä postaus on tarkoitettu niille, jotka ovat itse tuomassa koiraa Australiaan tai tietävät jonkun, joka etsii tietoa kyseisestä operaatiosta. Hoidin itse koko prosessin alusta lähtien itse, ja koirani on juuri vapautunut Sydneyn karanteenista. 

Halusin kirjoittaa tästä siksi, että vaikka miten googlasin ja etsin tietoa aiheesta, sitä oli hyvin vähän tarjolla suomen kielellä. Jos tämä kirjoitus auttaa edes yhtä toista hauvelia ja omistaa suoriutumaan hommasta helpommin, olen tyytyväinen. 

Hercule koneen matkustamossa matkalla Geneveen. Huomioikaa, että kaikki koirat eivät käyttäydy lentokoneessa yhtä rauhallisesti kuin tämä pötkylä! Harjoitus tekee mestarin...

Mielestäni koiraa ei kannata tuoda Suomesta Australiaan, ellei ole aivan pakko. Taloudellisesti sitä ei voi perustella. Kustannukset ovat useita tonneja. Omassa tapauksessani veikkaisin kaikkien kustannuksien yhteissummaksi noin 3 500 euroa, ja Hercule on pieni koira - isompien koirien lentomatkat maksavat enemmän. Myös itselle ja koiralle aiheutettu stressi on jotain, mitä ei voi järjellä perustella. Mutta: raha on vain rahaa, omaa koiraa ei voi mikään korvata. Tekemällä kaiken ohjeiden mukaan, koira saadaan kyllä Australian mantereelle turvallisesti, terveenä ja ennen kaikkea omana itsenään. 

Oma koirani oli matkustanut lentokoneen matkustamossa aiemmin lyhyen kolmen tunnin lennon ilman minkäänlaisia ongelmia, eikä hän edes inahtanut koneen noustessa/ laskeutuessa. Mutta olen kuullut tarinoita koirista, jotka ulvovat koko matkan, eivätkä pysy paikallaan hetkeäkään. Kannattaa jo alussa siis miettiä, miten oma koira suhtautuu matkustamiseen ylipäätään. 

Lento Australiaan on hirvittävän pitkä. Ellet omista jahtia, koirasi joutuu matkustamaan Australiaan lentokoneen ruumassa, vaikka hän olisi kuinka pieni. Jos et siis omista omaa jahtia ja koirasi pelkää matkustamista, mieti kannattaako hommaan ryhtyä ollenkaan.

Hercule odottaa nätisti vuoroaan eläinlääkärin vastaanotolla. Vuorossa ensimmäinen verikoe viime kesäkuussa. 

Aivan aluksi suosittelen, että omistaja lukee Australian viranomaisten ohjeet koiran tuomisesta Suomesta Australiaan englanniksi. Kaikkia koirarotuja ei esimerkiksi voi tuoda tänne ollenkaan. Kannattaa myös huomioida, että koiran saapuminen Australiaan ja karanteeniaika Suomen talvikuukausina joulu-helmikuussa on kuuminta aikaa täällä, ja lämpötila voi kohota 40-asteiseksi. Jos koira on vanha tai kärsii terveydellisistä ongelmista, on myös syytä miettiä, mihin aikaan vuodesta koiraa lähtee tänne tuomaan. Karanteenihäkki on karu, ja vaikka vesisuihkuttimet ovat päällä kuumimpina päivinä, ei lämpötila häkissä kovasti laske. 

Linkin stepit 1-4: nämä asiat olivat ainakin omalla koirallani jo valmiiksi kunnossa, mutta ne on helppo tarkistuttaa ja hoitaa kuntoon soittamalla omalle eläinlääkärille (Government Approved Veterinarian). Tässä vaiheessa kannattaa myös selvittää, mikä on koiran mikrosirun tyyppi. Itse jouduin jäljittämään sitä ensin kasvattajan ja sitten sen laittaneen eläinlääkärin kautta. Melkoista salapoliisityötä, voin kertoa...

Hercule on tottunut ottamaan nokosia milloin missäkin ilman valituksia. Tässä ollaan menossa Genevestä Ranskan kautta Italiaan. Jos joku ei saa kuvasta selvää, niin poika nukkuu auton jalkatilassa ketarat ojossa kaikessa rauhassa...

Olennaista on prosessin alussa ottaa rabieksen vasta-aineverikoe mahdollisimman nopeasti, sillä se määrittää loppupäässä sen, kuinka pitkään koira on karanteenissa. Eli kun tiedätte, että muutto Australiaan on edessä, hoitakaa Suomea koskevan orientaatiopaketin Step 5 kuusi kuukautta/ mahdollisimman pian kuntoon ennen lähtöä. 

Itse olin myöhässä tämän asian suhteen, ja hauvelini jäi Suomeen sukulaisten luo hoitoon, kun itse jo lähdin Australiaan. Tämä siksi, että halusin minimoida karanteeniajan 30 päivään. Eli jos verikoe otetaan 150 päivää ennen koiran saapumista Australiaan, on karanteeniaika kaikista lyhyin, 30 päivää. Jos verikoe taas otetaan vasta 60 päivää ennen koiran saapumista, joutuu koira olemaan karanteenissa 120 päivää. En usko, että kukaan haluaa koiransa niin pitkää vankila-aikaa kokevan. Jo tuo 30 päivää on aivan tarpeeksi hirvittävä! 

Koiran lentomatka Suomesta Australiaan kestää jopa kaksi päivää.

Oma eläinlääkäri ottaa verikokeen ja lähettää näytteen laboratorioon, meidän tapauksessamme kyseessä oli Evira. Tulokset saa postissa omaan kotiin. Tässä menee jonkin aikaa. Tämän jälkeen - jos tulos on hyväksyttävä - paperi pitää viedä allekirjoitettavaksi ja leimattavaksi kunnan eläinlääkärille, Official Government Veterinarian:lle, joka tekee tuloksista lausunnon. Itse asuin Helsingissä, mutta joka kunnalla on tietysti oma kunnan eläinlääkärinsä.

Tässä vaiheessa pitää myös täyttää tämä kaavake, joka liitetään tuontilupahakemukseen.

Tiedossa pitää myös olla, kuka lähettää (exporter) ja kuka vastaanottaa (importer) koiran Australiassa.  Tässä vaiheessa piti ainakin omalla kohdallani olla tiedossa joku puhelinnumero ja osoite Australiassa.  

Kun lausunto on saatu, voi anoa tuontilupaa. 

Kun olette saaneet tuontiluvan sähköpostiinne, selvittäkää mille karanteeniasemalle koira menee. Tuontilupanumeron avulla voitte tehdä alustavan varauksen asemalle koiraa varten. 

Ottakaa yhteys matkanjärjestäjään. Itse käytin Travel Cargo -nimistä yritystä ja heidän kanssaan asiat sujuivat erinomaisesti. Firmalta saa ohjeita lentoon liittyen, ja he ovat muutenkin todella auttavaisia. Heiltä voi kysyä hintatiedusteluja sekä tietoa siitä, mikä on hyväksyttävä kuljetuslaatikko koiralle. Itse käytin Vari Kenneliä. Niitä myydään useissa eläintarvikkeiden nettikaupoissa, muun muassa täällä.

Herculen kuljetuslaatikko on Vari-Kennel Ultra F 71 71 x 52 x 55 cm / 6 kg. Ja ruokakupit laitetaan matkan ajaksi tietysti laatikon SISÄpuolelle.

Kuljetuslaatikon käyttöä kannattaa harjoitella etukäteen. Sen ovea kannattaa pitää auki ja totuttaa koira syömään ja juomaan laatikon ruokakupeista. 

Step 11. kanssa kannattaa olla tarkkana. Omalle koiralleni oli annettu perusrokotukset (General Vaccinations) jo hyvissä ajoin ennen lähtöä, enkä ollut tulkinnut ohjeiden "Between one (1) year and 14 days prior to export" oikein. On siis syytä huomioida, että näistä perusrokotuksista annetaan vielä "boosterit" eli tehosteet 14 päivää ennen lähtöä (ei 14 päivän aikana). Huomasin tuon lausemuodon kaksi päivää liian myöhään ja tästä seurasi tietysti itkua ja hampaiden kiristelyä. Peli ei kuitenkaan ollut menetetty, vaan saimme erään lomakkeen, jolla myöhästyminen kuitattiin ja tehosteet ehdittiin vielä antaa.

Step 13. voi suorittaa omalla eläinlääkärillä, kuten kohdan 5. Eläinlääkäri ottaa verinäytteen ja se lähetetään analysoitavaksi Eviraan ja Sveitsiin. Tulokset kannattaa näistäkin tilata omaan kotiin, niitä sai meidän tapauksessamme odotella puolisentoista viikkoa. Kannattaa ajoittaa tämä siis jonnekin noin 27 päivää ennen lähtöä, että tulokset ehtivät tulla. On syytä huomioida, että matkaan kuluu Suomesta Australiaan kaksi päivää, joten tasan 30 päivää ennen lähtöä näytteitä ei kannata ottaa. Tässä yhteydessä annetaan myös ensimmäinen punkkikäsittely. Itse käytin Frontline-nimistä tuotetta, jonka olin ostanut etukäteen apteekista.

Ennen matkaa koiran kuljetuslaatikkoon teipataan ruokintaohjeet englanniksi. Ne kannattaa kirjoittaa ja printata etukäteen valmiiksi. Kuljetuslaatikkoon kannattaa laittaa sanomalehtiä pohjalle, sen jälkeen esimerkiksi kylpyhuoneen matto ja lopuksi vielä vaikka ohut tyyny. Laatikkoon kiinnitetään kaksi tyhjää muovikuppia. Myös hihna teipataan laatikkoon. Leluja ei kannata laittaa laatikon sisään. Ne voi teipata ulkopuolelle, mutta parasta on, jos vie heti karanteeniin Australiasta ostettuja leluja ja säästää vanhat lelut kotiinpääsyä varten.

Lähtöpäivä. Step 16. ja 17. varten kannattaa varata hyvissä ajoin kunnan eläinlääkärin tapaaminen vaikka samalle päivälle kuin on lähtö, mutta viimeistään 4 päivää ennen lähtöä. Itse varasin samasta paikasta ajan, missä kävin leimaututtamassa rabieksen vasta-aineverikoetodistuksen, eli täältä. On syytä huomioida, että kohdan 16. tarvittavat aineet (esimerkiksi Drontal ja Frontline) on ostettava itse etukäteen, niitä ei ole saatavissa vastaanotolla. Tuontiluvan täytössä kannattaa olla erityisen tarkka sen suhteen, että kunnan eläinlääkäri (Official Government Veterinarian) leimaa Suomessa omalla virallisella leimallaan kaikki koiran asiakirjojen sivut (laboratoriotulokset, kaikki tuontiluvan sivut jne.) Tässä ei riitä, että tavallinen eläinlääkäri täyttää ja allekirjoittaa tuontiluvan Sertifikaatti A:n. Omalla kohdallani tuontiluvan osa B täytettiin Amsterdamissa. Originaalit paperit laitetaan omaan muovitaskuunsa passin kanssa ja kaikista papereista sekä passin sivuista otetaan kolmet kopiot.

Kunnan eläinlääkäriltä sitten lähdettiin Travel Cargon toimistolle ja kohta pian terminaaliin ja Finnairin iltapäiväkoneeseen kohti Amsterdamia.

Urhea Hercule lähtötunnelmissa Helsinki-Vantaalla. Vähän taitaa jännittää, kun häntä on mennyt koipien väliin... Travel Cargon palvelua voin suositella kaikille, joilla on ulkomaanmuutto tai eläinkuljetus ulkomaille edessä!

Kaikenlaista matkustamista koiran kanssa helpottaa, jos koira totutetaan matkustamiseen jo pentuna. Hercule totutettiin autoon, julkisiin kulkuneuvoihin ja jopa pyörän kyytiin jo kolmen kuukauden ikäisenä. Lisäksi hänelle ostettiin kantokassi samana päivänä kun hänet haettiin kasvattajalta, ja kassista on tullut rakas turvapaikka pojalle. 

Hercule Amsterdamissa odottamassa lentoaan Kuala Lumpurin kautta Sydneyhyn. 

Kun Hercule oli saatu kaikkine lukuisine papereineen Helsinki-Vantaalle, Travel Cargo huolehti hänestä siitä eteenpäin. Käytännössä Hercule matkusti ensin Amsterdamiin maanantai-iltana, jossa hän kävi tarpeillaan ja toivottavasti söi ja joi ja valmistautui pitkään matkaan seuraavana päivänä. Travel Cargon yhteistyökumppanit huolehtivat hänestä Amsterdamissa ja majoittivat hänet yhdeksi yöksi. Koko seuraavan tiistaipäivän ja illan Hercule oli koneessa ja matkusti kohti Australiaa. 

Sydneyssä koiran vastaanottivat karanteeniviranomaiset, eikä koiraa saanut nähdä kuin vasta seuraavana päivänä. Tuosta kuljetuksesta Sydneyn kentältä Eastern Creekin karanteeniin lähetettiin vielä samassa kuussa mukava lasku kotiin, mistä ei ollut mainintaa missään. 

Herculen kaikki paperit olivat onneksi kunnossa ja hän vapautui karanteenista minimiajan kuluttua. Olen kuullut tarinoita, joissa joku koiran rokotus on ollut väärä, ja koko karanteeniaika on jouduttu laskemaan uusiksi, toisin sanoen koira on joutunut olemaan siellä kuukauden tai kuukausia enemmän mitä oli suunniteltu. Suosittelen, että paperiasioiden kanssa ollaan mieluummin liian tarkkoja kuin että ne tehdään hutaisten. Australian tuontirajoitukset ovat erittäin tiukat, eikä niiden kanssa kannata lähteä "kokeilemaan", jos jutut menisivät oikein. Jokainen kohta tuontiluvassa (Import Permit) on oltava oikein. Heillä on erittäin tiukkoihin rajoituksiin syynsä, eikä koiraa kannata lähteä tuomaan tänne, jos ei ole kärsivällisyyttä huolehtia joka ikisestä kohdasta. 

Lopuksi vielä huomioita omista kokemuksistani. Koko prosessi on vaivalloinen, ja henkinen piina vain pahenee loppua kohden, koska matka on hirvittävän pitkä koiralle. Hercule oli laihtunut 0,5 kiloa kahden päivän aikana. Myös karanteeniolot voivat järkyttää aluksi. Koiran häkki on pieni ja karu ja koirien ulvontaa ja haukkumista kuuluu jatkuvasti ja joka puolelta. Eräs eläintenhoitaja karanteenissa kertoi, että jotkut koirat eivät ole joskus päästäneet hoitajia lähelleen saati edes sallineet heidän koskettaa, koska ovat olleet niin hädissään. Australian karanteenista ja Herculen kokemuksista siellä voi lukea lisää muun muassa tästä postauksestani. 

Hercule ensimmäisenä päivänä karanteenissa. Ei tämän pikku hurmurin ristimänimi turhaan ole Fortis Fortunata, sen verran urhea hän on ja vahvaa tekoa, ja kaiken lisäksi onnekas, kun pääsee nauttimaan Australian ikuisesta kesästä! Kutsumanimi Hercule puolestaan viittaa täydelliseen ulkomuotoon ja sankarin luonteeseen. Ei turhan vaatimaton tapaus.

Karanteeniasemalla voi varata viikossa kaksi 30 minuutin ulkoiluhetkeä koiransa kanssa. Työntekijät karanteeniasemalla eivät siis käytä koiria lainkaan ulkona, vaan tarpeet tehdään häkin ulkona sijaitsevaan osaan. Itse käytin Pets Get Physical -nimistä yritystä, joka käytti Herkkua juoksuttamassa pihalla. Kuukauden aikana, kun vierailin Herculen luona, huomasin vilpillistä ja ikävää toimintaa DogWalks -nimiseltä yritykseltä, enkä todellakaan voi suositella heidän palvelujaan. 

Kun koira pääsee vapaaksi ja uuteen kotiinsa, on fiilis uskomaton. Voi muistella naureskellen kaikkia niitä tuskallisia hetkiä ja tiuhaan tahtiin hoettuja kirosanoja ja onnitella itseään kaikesta pirullisesta paperisodasta. Vapautumisen jälkeisiä fiiliksiä pääsee lukemaan tästä.

Viimeinen huomautus: tämä kirjoitus on tehty kesä-joulukuuta 2012 koskeviin säädöksiin perustuen, enkä tiedä, tulevatko säännöt muuttumaan. Olen muun muassa kuullut, että minimiaika karanteenissa muuttuisi 30:stä kymmeneen päivään, mikä on tietysti meidän kannaltamme raivostuttavaa, jos se vielä tapahtuu ihan pian. Olen myös kuullut, että Sydneyn karanteeni suljetaan ja että Melbourneen perustetaan megakaranteeni. 

Mielelläni kuulisin muiden kokemuksista tai parannusehdotuksista tätä kirjoitusta koskien. Voin vain sanoa, että näin tehtiin meidän tapauksessa. En tiedä, onko kaikki tehty helpoimmalla mahdollisella tavalla, mutta tämä on yksi tapa saada koiransa Australiaan.

Onnea ja pitkäpinnaisuutta kaikille niille, jotka hommaan ryhtyvät! 

Home!

EDIT (19/08/2013): DAFFin sivuilla on uudet ohjeet ja linkit, jotka on päivitetty toukokuussa 2013.

Hercule is home

Heiiii! Paras joulupakettini tuli kotiin perjantaina! Hercule haettiin kotiin nimittäin aamulla, ja koko päivä oli ihan epätodellinen. Sitä päivää oli odotettu niin kauan, että tuntui kuin Hercule olisi joku toinen koira, eikä se, joka  on asunut mun kanssa vauvasta asti. Hercule tärisi koko automatkan kotiin, en tiedä miksi, varmasti jännittynyt kaikesta tästä härdellistä. Läheisessä puistossa meni kuitenkin jo hyvin, ja Australian maankamaran nuuhkiminen maistui pojalle. 

Nopeasti muistui mieleen muutkin tutut jutut, vaikka ollaan täysin uudessa maassa. Puistoissa peuhaaminen, nuuhkiminen, kavereiden tapaaminen ja herkuttelu luonnistuivat ihan yhtä hyvin kuin ennenkin Suomessa. Loppuvaiheessa karanteenia vaikutti, että Hercule jopa nautti olostaan siellä, kun actionia oli koko ajan ja koiria ympärillä. Lentomatkaa olen miettinyt Herculen ukin ja mummin kanssa kovasti, eikä siihen rääkkiin pikkuista kyllä ikinää enää laiteta. Hirveää touhua. Onneksi Australiasta pääsee lentämään pois helpommin kuin tänne tullaan. Kun Hercule joskus meidän kanssa jättää Australian mantereen, pääsee hän mitä todennäköisemmin lentokoneen matkustamoon.

Tässä näkyvät Herculen uudet hoodsit. Ruoholahden 12-kerroksiset rakennukset kalpenevat näiden 60-70-kerroksisten oikeiden pilvenpiirtäjien rinnalla. Hercule ei koskaan välittänyt Suomen sateista, pimeydestä, eikä hän oikein ymmärtänyt lumenkaan päälle mitään. Australian ikuinen kesä on hänelle varmasti paljon mieluisampi maa asua.

Herculen uusi valtakunta: king size bed satiinilakanoilla. 

Hercule ja uusi isä. Toinen koiramme Zimba on ollut uudesta tulokkaasta hieman ihmeissään ja ehkä vähän mustis. Kokoeroa on yli 40 kiloa, joten on pitänyt olla tarkkana, ettei Zimba vahingossa tee mitään pikkuveljelleen. Zimba on hyvin rauhallinen, mutta joskus sekin innostuu, ja silloin tavarat lentelevät ja tietokoneita kaatuu, koska sitä massaa tosiaan on aikalailla enemmän kuin Herculella. 

Hercule is finally home. Everything is as it always has been -  except that now he is living in the country of the endless summer.

Keep calm...

Moikkis! Yhdeksän päivää karanteenia jäljellä. Hercule oli vähän vaisu aluksi, kun menin tänään häkkiin, mutta intoutui lopulta oikein kunnolla riehumaan. Yksi Herculen lempileikeistä on hippa, jota leikitään niin, että Hercule näykkäsee ensin hennosti pikku hampaillaan minua sormista ja juoksee sitten karkuun siinä toivossa, että minä jahtaan perässä, ja ainahan minä jahtaan, kunnes saan kiinni, ja koko homma alkaa alusta. Sitä leikittiin tänään, eikä ollut niin kuuma edes. Taisi olla 21 astetta Eastern Creekissä.

Tuollaisia keep calm -viisauksia voi väsätä iPhonen applikaatiolla nimeltä Keep Calm, jonka löysin tänään. Kuulin eräältä rouvalta, että Sydneyn karanteeniasema suljetaan ja että se muuttaa Melbourneen, jonne perustetaan megakaranteeni.

Hercule ärhentelemässä mokomalle linnulle, joka tuli häiritsemään karanteenilaisten jo valmiiksi kaoottista iltapäivää. Hercule on ihan vauhko lintujen suhteen ja aina metsästämässä niitä tilaisuuden tullen. 

Both me and Hercule are tired and exhausted from the quarantee. Nine days left and this nightmare will be over.

Almost on the half way of the quarantine!

Heippa! Taas tulee Herculesta juttua: melkein puolivälissä ollaan jo tätä painajaista ja Hercule senkus porskuttaa tyytyväisenä. Tänään hän oli hieman väsynyt vierailuni aikana, mutta olin unohtanut, että lemmikkiulkoilutuspalvelun tyttö oli jo käynyt viemässä hänet leikkimään pihalle aamulla. Karanteeniasemalla voi tehdä "special bookingseja", jotta koira pääsee ulos pihalle leikkimään. 

Vielä on 16 päivää jäljellä, mutta kyllä tämä kestetään. Ei kauheasti naurata sellainen huhu, jonka mukaan jatkossa karanteenissa tarvitsee olla vain kymmenen päivää. Kuulin tämän joltain naiselta asemalla tänään. 

Ei muuta nyt tällä kertaa! 

My dog's time in the quarantee station has reached almost (must stay positive) the halfway! He is doing great but was a lit bit tired because he already had an exercising appointment this morning with Pets Get Physical. I just can't wait to get this little sunshine out of the jail and to enjoy his new life in Sydney! 

Herculen kuulumisia...jatkuu...

Terveisiä karanteenista! Hercule on aivan upeassa kunnossa ja näyttää siltä, että voimat ovat palanneet, leikki ja ruoka maistuvat. Nyt vain odotellaan, että aika kuluu nopeasti ja poika pääsee kotiin ja voi aloittaa australialaisen elämänsä. 

Hercule on jo täysin oma itsensä ja näyttää uhittelevan entiseen malliin muille koirille - kunnes alkaa pelottaa ja pitää tulla mamin syliin...

Leluansa Hercule riuhtoo ja käsittelee myös jo siihen malliin, että energiaa kyllä löytyy...

Vierailun lopuksi alkoi väsyttää ihan hirmuisesti ja Hercule alkoi torkkua. Itse en varmasti nukkuisi silmän räpäystäkään siinä ulinassa ja haukunnan keskellä.

Hercule is doing super good! 

Herculen kuulumisia

Heippa kaikille. Hercule voi hyvin ja kerää voimiaan takaisin pitkän matkan jälkeen karanteenissa. Poika söi tänään melkein kokonaisen kanan nahkoineen, joten ruoka maistuu kyllä. Muutenkin hän vaikutti jo paljon "tottuneemmalta" karanteenin ääniin ja meininkiin. Vein hänelle tänään myös uuden "talon", josta hän piti kovasti ja asettui sinne heti taloksi.

Tänään on ollut todella kuuma päivä ja Hercule alkoi läähättää heti ulkona. Kastelin hänen kaulaansa ja niskaansa kylmällä vedellä, mistä hän ei tietenkään kamalasti innostunut. 

Vähän taitaa poika mököttää tässä, mutta väsymys taisi painaa.

25,5 päivää jäljellä tätä kuritusta. Olen rauhoittunut asian suhteen jo vähän enemmän, mutta en pidä koko paikasta edelleenkään. Olen ajatellut Winston Churchillin sanoja viikonlopun aikana aina kun paha olo meinaa nostaa rumaa päätään. Churchillin mukaan "If you are going through a hell, keep going". Itse sovellan tätä nyt omaan tilanteeseeni, mutta sanat sopivat mielestäni hyvin mihin tahansa henkilökohtaiseen helvettiin, jota ihminen käy läpi. Tiedän ja hoen itselleni, että Hercule selviää tästä eikä aikaakaan, kun hän jo vilistää pitkin Sydneyn katuja ja nauttii auringosta ja lämmöstä (Hercule inhosi Suomen pimeyttä ja sateita).

Keep going.

My dog is doing much better in the quarantine station and I'm starting to believe that it will all  be okey as soon as I get him out. I've been repeating to myself these last days what Winston Churchill told, I guess, to everybody who is going through a personal hell that "If you are going through a hell, keep going". Soon, he'll be free and enjoying the sunny and warm Sydney.

Karanteeni Australiassa

Heippa. Hercule on saapunut Australiaan ja karanteeniasemalle. Tapasin hänet eilen kahden tunnin vierailun aikana, ja tänään sain tavata vauvaani puoli tuntia. Viikonloppuna ei saa käydä katsomassa. Erinomaista. Ressukka oli laihtunut puoli kiloa matkan jäljiltä ja näytti melkoisen surkealta ainakin mamin silmissä. Reippaasti hän kuitenkin ryhtyi heti leikkimään kanssani, kun oli ensin alkuhalit vaihdettu kunnolla. 

I love this boy more than anything

Koko karanteenialue on aika karmiva. Sydneyn Eastern Creek Quarantine Station sijaitsee noin tunnin automatkan päässä Sydneystä, ja itse menen sinne ensin junalla tunnin ja sitten poljen pyörällä juna-asemalta karanteeniin 15 minuuttia. Kuuntelin eilen muiden vierailijoiden juttuja, kun he kertoivat ajaneensa neljä tuntia päästäkseen tapaamaan lemmikkiään. Toinen nainen kertoi kävelevänsä juna-asemalta karanteeniin joka kerta 40 minuuttia per suunta. 

Itku tulee, kun mietin sekunninkin, missä fiiliksissä vauvani on ollut, kun häntä on tuotu tänne pimeässä Australian yössä järkyttävän pitkän lentomatkan jälkeen. Samalla alueella on myös kasveille oma karanteeni, ja eilen näin myös hevosia ja ampiaisten suhteen oli myös käynnissä joku operaatio, kun kaksi valkoisiin haalareihin pukeutunutta henkilöä hääräsi jotakin niiden kanssa.

Jos nyt kysyttäisiin, en kyllä lähtisi tähän rumbaan enää ikinä. Niin hirveää henkistä kidutusta tämä on ollut minulle, mutta ennen kaikkea fyysisesti ja henkisesti raskasta Herculelle. Olen jutellut tästä tuskallisesta koettelemuksesta muiden koiranomistajien kanssa ja kaikilla on samat fiilarit lemmikkejään kohtaan. Niiden avuttomuus kai tekee sen, että ajattelee, että pitäisi koko ajan olla hoivaamassa ja että koira jotenkin kaipaa sitä. Niinhän se ei ole. Koira elää sekunnissa ja minuutissa. Ei sen muisti ole kovin kehittynyt ja tulevaisuutta se ei osaa ajatella. 

Henkilökunta oli ystävällistä ja kaikki, jotka olivat eläimien kanssa tekemisissä, tuntuivat tosi ammattitaitoisilta. Hercule on kuitenkin melkoinen ruipelo ollut aina ja kronkeli ruoan suhteen, joten olen aika huolissani siitä, syökö hän kunnolla viikonlopun aikana. Aion kyllä soittaa sinne vastusteluista huolimatta ja kysyä miten menee. Vein hänelle tänään ison pussin kanapaloja ja ne katosivat massuun minuutissa. Taisi olla melkoinen nälkä pojalla! 

Hercule sai eilen myös uuden pupun, uusia leluja ja ison tyynyn, jossa on muumityynynliina. Lisäksi jätin hänelle tänään oman t-paitani. Jätin karanteenin pakastimeen myös jauhelihaa viikonloppua varten ja jogurttia, jota Hercule rakastaa. 

Molemmilla kerroilla lähtiessäni on tullut kova itku ja pala kurkkuun, ja en tiedä mitään niin hirveää kuin jättää oma vauva tuollaiseen vankilaan, jossa koirat haukkuvat jatkuvasti ja jossa virikkeitä ei juuri ole. Oli hirveää myös huomata, ettei läheskään kaikkien koirien omistajat tai hoitajat koiranulkoilutuspalveluista tulleet vierailemaan eilen koirien luona. On sydäntäsärkevää kuunnella, miten koira ulvoo ikäväänsä, eikä kukaan käy paijaamassa ja halimassa, vaikka tarve olisi kova.

Jotenkin kuvittelisi, että tällaiset paikat eivät enää kuuluisi 2000-luvulle, mutta näillä mennään nyt. Vaikka aurinko paistaa kauniisti ja helteisen lämpimästi Sydneyssä myös tänään, olo on aika musta. Vaikea olla, kun vaikka itkee, niin sekään ei oikein helpota. Harmaan päivän ainoa hyvä uutinen oli, että kaikki Herculen paperit ovat kunnossa, eikä mikään rokotus tai verikoe ole väärä, vaan poika pääsee kotiin suunnittellusti ja vieläpä 21. eikä 22. joulukuuta.

Heippa.

Hercule has arrived to Australia!!!!