Seuraavaksi jakoon kuvia ja muistoja viime vuodelta 2013 Sydneyssä. Olen niin kiitollinen kaikesta, mitä minulle tapahtui viime vuonna, enkä malta odottaa, mitä pääsen kokemaan vuonna 2014!
DECEMBER. Joulukuussa pääsin upealle matkalle Koralliriutoille Cairnsiin... ja minulla oli tapaaminen Nemon kanssa.
NOVEMBER. Marraskuussa rakas ystäväni Suomesta tuli moikkaamaan. Vaikka emme olleet nähneet yli vuoteen, juttua riitti, eikä ystävyys ollut kadonnut minnekään - päin vastoin, se vahvistui hänen matkansa aikana. Ystävät ja perhe ovatkin ne ainoat asiat, joita kaipaan Suomesta Australiassa tai muualla maailmalla asuessani. Kun palasin Pariisista Suomeen puolen vuoden reissun jälkeen 2005, pääsi minulta itku omalla kotipihalla. Vaikka oli ihana tulla kotiin oman perheen luo, se tuskallinen hiljaisuus ja tyhjät kadut Helsingissä sunnuntai-iltana loivat nopeasti tukahtumaisillaan olevan mörön sisälleni. En minä tänne kuulu! Minun kuuluu olla jossain, jossa tapahtuu! Kun palasin Ranskasta kotiin toisella kertaa kymmenen kuukauden jälkeen, itkin jo Pariisin lentokentällä koneessa. Sydneyssä olen asunut nyt 1,5 vuotta, eli pidempään kuin koskaan aiemmin, ja tiedän jo nyt, että kotimaahan paluu olisi todella vaikeaa, ellei mahdotonta, tämän jälkeen. Mikä siinä on, että Suomi, tuo surullisten laulujen maa, on jotenkin niin tappavan tylsä? Miksi on niin vaikeaa olla patrioottinen?
OCTOBER. Lokakuussa matkustin Suomen suurlähetystöön Canberraan anomaan uutta passia. Vaikka juuri moitinkin Suomea, olen niin ylpeä kertoessani maailmalla olevani suomalainen. Täällä asuessani olen alkanut arvostaa suomalaisen koulutuksen korkeaa tasoa paljon enemmän. Arvostan nykyään myös suomalaisen byrokratian helppoutta, nopeutta ja teknologisuutta suunnattomasti enemmän, sillä täällä viralliset koneistot ovat aika tahmeita. Arvostan ja ikävöin Suomen biojäteastioita; täällä ei kierrätetä kuin muovipullot ja kartongit. Ikävöin myös suomalaisia jäykän pönöttäviä mutta mielenkiintoisia ajankohtaishjelmia ja dokumentteja, joita on vaikea löytää Australian televisiosta, joka tursuaa tosi-tv:tä ja julkkishuttua. Ikävöin kylmää ja lunta, etenkin jouluna, enkä välillä oikein jaksaisi Australian 35-asteen hellepäiviä. Ikävöin Suomen ainutlaatuisen puhdasta ilmaa, jota ei löydä Sydneystä.
SEPTEMBER. Syyskuussa otimme luottokuvaajamme Peyman Razavin kanssa hieman lisäotoksia häiden jälkimainingeista. Huikean hienoja kuvia, vaikka itse sanonkin! Mitä mieltä te olette?
AUGUST. Elokuussa pääsin ensimmäistä kertaa viinitiloille Australiassa. Viinien maistelu ja viininvalmistuksen opiskelu ovat kokemuksia, jota ei voi jättää välistä, jos Australiaan tulee lomailemaan. Australialaisilla viineillä on iso rooli maailman viinikartalla, eikä siihen ole tulossa muutosta lähiaikoina, joten kannattaa mennä oppitunneille!
JULY. Heinäkuu eli "karu" australialainen keskitalvi oli kaikkea muuta kuin kurja tai kylmä. Aurinkoisia lämpimiä päiviä riitti loputtomiin, ja ainakin minä voin suositella viime talven perusteella heinäkuutakin kelpomatkustuskuukaudeksi niille, jotka eivät siedä kuumuutta.
JUNE. Kesäkuussa menin naimisiin. 14.6.2013 oli elämäni ihanin ja onnellisin päivä. En oikein vieläkään tajua, että olen naimisissa. Minulla on kaikkea elämässäni, ja niin paljon asioita, joiden vuoksi olla kiitollinen. Kaikki on tällä hetkellä niin hyvin, että välillä alan hymyillä itsekseni kotona tai kadulla.
Kihlaiskuvia Hyde Parkissa...
JUNE. Sydneyn oopperatalon takana minua kosittiin kesäkuussa 2013. Oopperatalo täytti viime vuonna myös 40 vuotta. Tiesittekös muuten, että suomalainen Eero Saarinen oli ratkaisevassa roolissa tuomaristossa, kun oopperatalon arkkitehtuurikilpailun voittajaa (eli laivan purjeiden mallia) valittiin?
MAY. Toukokuussa lomailimme Jervis Bayssä ja nautin "viileistä" alkutalvipäivistä australialaisittain... rannalla! Australian talvi on kuin Suomen kesä; aurinkoisien päivien seurana on useimmiten heikko viileä tuulenvire, joka pysähtyy vasta kun löytää oikein lämpimän paikan, johon tuuli ei yllä ollenkaan.
APRIL. Huhtikuussa käytiin koluamassa yksi osa Royal National Parkia, ja hiki siinä tuli, vaikka talvi kolkuttelikin ovella...
MARCH. Tämä maisema Obsrvatory Hillillä, eli "takapihallamme" herättää meidät koirulaisten kanssa aamuisin ja saa pyyhkimään viimeisimmätkin unihiekat silmistä.
FEBRUARY. Hulppeisiin rotko- ja jyrkännemaisemiin Sydneyssä vähän turtuu, kun niitä näkee jatkuvasti, mutta en silti vaihtaisi yhtäkään kukkulahetkeä pois! Muistan kuinka hikoilin ihan vietävästi kun tätä kuvaa otettiin, mutta onneksi kasvot eivät ainakaan kuvassa kiillä...
JANUARY. Tammikuun kauristyttö. Tammikuussa 2013 täytin 28 vuotta. Olimme katsomassa tälläkin hetkellä Sydneyssä pyörivää Empirea mieheni kanssa. Empire oli tosi hupaisa, suosittelen ehdottomasti katsomaan.
Olen erittäin kaurismainen luonteeltani. Haluan tehdä kaiken mihin ryhdyn hyvin ja perusteellisesti, eikä minulla ole halua tuhlata aikaa erehdyksiin tai laiskotteluun, joka maistuu myrkylle suussani. Olen mietiskelevä, tarkkaavainen, käytännöllinen, rationaalinen, rakentava ja kurinalainen. Suhtaudun kaikkeen yleensä ensin varauksella. Töitä teen organisoituneesti ja tehokkaasti. Valitettavasti saatan olla joskus vakava ja etäinen, mutta kun minulla on tunteita, ne ovat syviä ja vakavia. Pidän kuivasta huumorista, ja läheisissä suhteissa olen erittäin huolehtiva, uskollinen ja huomaavainen.
