Mäyräkoirafanien must Sydneyssä....

...on Dachshunds in the Park -Facebook-ryhmä. Ehdoton fanituskohde kaikille mäyräkoiraomistajille Sydneyssä ja miksei myös muualla Australiassa. Joka kuun viimeinen sunnuntai Centennial parklands täytyy mäyräkoirista ja heidän omistajistaan. Heinäkuun tapaamisessa oli kuulemma paikalla noin 50 mäyräkoiraa ja 40 omistajaa! 

Tapaamisessa vaihdettiin myös viimeisimpiä uutisia mäyräkoirien muotimaailmasta

Australialaiset mäyrikset ovat enimmäkseen sileäkarvaisia ja normaalikokoisia mäykkyjä, joten pitkäkarvaisen kääpiö-Herculen on helppo erottua joukosta.

Hercule tapaa uuden kaverin.

Hercule oli vähän hämillään ensimäisessä tapaamisessa kaikista mitä erilaisimmista uusista mäyräkoiratuttavuuksista.

Seuraava mäyristapaaminen on ensi sunnuntaina 25.8. Centennial parklandissa klo 10.30! 
Grand Drive, Centennial Park, Sydney, 2021

Hello you all English speaking readers. If there's any dachshund fans out there, a must do with your boys and girls is the monthly dachshund meeting in the Centennial parklands. The daxies and their owners meet every last Sunday of the months so this month's meeting will be this Sunday at 10.30! 

Jervis Bay

Pahoittelut kaikille uskollisille seuraajilleni, jotka ovat täällä käyneet, mutta joutuneet tyytymään vanhoihin juttuihin. Sorry! Olen ollut minilomalla ja töitä on ollut niin paljon, että muille voisi jakaa! Oh well, nyt on lauantai ja tänään ohjelmassa ei ole muuta kuin Ikea. Ihanaa! 

Jakoon hetimmiten ihana poppiluritus Olly Mursilta, joka soi ahkerasti autoradiossamme viime viikonlopun reissulla:

Mutta nyt viimein itse asiaan, eli pikainen silmäys matkastani Jervis Bayhyn! Omasta mielestäni kun niin älistyttävän hienoja maisemia onnistuin tallentamaan pikku-iPhoneeni. Joukossa myös muutama video, joten here we go!

Perjantaina kun saavuttiin, satoi vielä kaatamalla, mutta lauantaina heräsin aikaisin tähän yllä olevaan näkymään parvekkeella, eikä nukkumisesta tullut mitään sen jälkeen... Jervis Bay (aussit lausuvat sen [jarvis]) on rauhallinen pikkukylä, jonne ajaessa näkee lukuisia lehmätiloja, heppoja ja viinitiloja. Itse kaupunki on kuuluisa turkoosista vesistään ja maailman valkoisimmasta hiekastaan. Itse rakastuin myös upeisiin pensaiden ja puiden seassa kiemurteleviin bush walkseihin, joille sai ottaa myös koiransa mukaan - toisin kuin yleensä Australian luonnossa. Tasaisin väliajoin tuli näköalarako, jossa sai ihailla upeita maisemia Tasmanian merelle. 

Happy!

Collingwood Beach Vincentia

Jelly fish

Hercule-koirani pomppi ja pinkoi pääsystään tälle Collingwood Beachin rannalle aamutuimaan. Hercule on siis tuossa keskellä...

Matkaseuralaiseni

Voilà, maailman valkoisin hiekka Hyams Beachillä, sanoo Guinness World Records. Hiekka oli todella hienoa ja pehmeää. Se oli niin valkoista yhdistettynä aurinkoon, ettei siellä voinut kauaa olla koirien kanssa. Ilman aurinkolaseja se oli nimittäin niin kirkasta, että silmiin sattui. Mutta kaunista oli, jälleen on yksi erilainen rantakokemus takataskussani! 

Moi, mä oon lomalla.

Kristallinkirkas vesi ja aaltojen kohina... Käsittämätöntä on, miten turistit eivät ole löytäneet Jervis Baytä, vaikka se on vain 2,5 tunnin ajomatkan päässä Sydneystä. Alueelta löytyy kaikenlaista tekemistä, ja vaikka taisin kovaan ääneen myös täällä suunnitella whale watchingia, niin eihän me sinne ajelulle sitten ehditty... Next time! 

Aaltojen kohinaa ja maisemia vielä videon muodossa yläpuolella! Enjoy!

Tällaisia autioita rantoja löytyy vieri vierestä, kun lähtee kävelemään White Sands Walkia. ...Jos olisin lääkäri, määräisin kaikille alakuloisille matkan näihin maisemiin muutamaksi viikoksi. Ei voi kuin haukkoa henkeään ja jäädä suu auki katsomaan, miten kaunis luonto voi olla.

Lopuksi alapuolella vielä menoa koiriemme näkökulmasta ja Herculen terveiset kaikille faneilleen Suomessa. Tuo Nelson Beach (linkin sivulla 10), joka ensimmäisessä videossa komeilee, on off leash beach, eli koirat saavat vapaasti juoksennella ilman pelkoa rangereista. Siispä kaikille New South Walesin mannuilla ja miksi ei myös muualla asustaville koiranomistajillekin Jervis Bay ja etenkin Vincentia ovat oivallisia lomakohteita erityisesti näin talviaikaan, kun ei ole enää 30-asteen helteitä. 

Sunset at Swan Lake. Goodnight everybody... ...We say goodnight from the couches and the throws of Vincentia!

Herculen kuulumisia

Hau hau kaikille Hercule-faneille! Herculen tie Australiaan oli alusta asti monimutkainen ja tuskallinen. Ensin piti lentää kaksi päivää pienessä häkissä aivan yksin hirvittävän pitkä matka, sen jälkeen seurasi kuukausi askeettisessa karanteenihäkissä Australian kuumimman kesän kynnyksellä, ja kun hän vihdoin pääsi kotiin, hyökkäsivät tihutöiden mestarit, kirput, Hercule-ressukan kimppuun, eikä mikään aine tuntunut aluksi tehoavan ennen kuin kokeilin ihmetuote Comfortista. 

Noh, Herculehan ei tuollaisista pikku vastoinkäymisistä ollut moksiskaan, ja hän on yhä oma hurmaava itsensä. Siltikin, vaikka kirppujen jälkeen pikku kääpiömäyräkoira sai ilmeisesti atooppisen ihottuman, ja ihoon ilmestyi hirvittäviä paiseita ja ihottuman arpia. Myös korvat olivat punaiset ja täynnä rupia ja paukuroita. En ole jaksanut tätä tänne päivitellä sen kummemmin, koska syy moiseen ei ole selvinnyt kai vieläkään täysin, mutta nyt iho näyttää ainakin hieman paremmalta ja syy on seuraava.

Aloin ruokkia Herculea tällä ruoalla, joka on tarkoitettu nimenomaan iho-ongelmista kärsiville ruoka-allergisille koirille. Lisäksi olen lopettanut kaikkien makupalojen ja herkkujen antamisen, ja nyt parin kuukauden jälkeen paiseet ja ihottuma ovat kadonneet. Hurraa! Paws for lifea voin muutenkin suositella kaikille koirien omistajille Ausseissa! Nopea toimitus suoraan kotiovelle ja hyvät hinnat verrattuna esimerkiksi Petbarniin!

Mukavaa viikonloppua kaikille ja terkkuja rentoutumismestari Herculelta. Vuf!

Happy birthday Hercule - 2 years old!

I heart Hercule

Katsokaa nyt tätä pientä nyyttiä: "Minulla on tässä tällainen maja ja minä tykkään olla äitin vieressä oman majani uumenissa!".

Yksi Herculen lempipuuhista on siis kaivautua peittojen ja lakanoiden sekaan kuin "pesään". Olen kuullut, että mäyräkoirat yleensäkin pitävät kaivautumisesta jonnekin turvapaikkaan kun he ovat väsyneitä, peloissaan tai kylmissään. Niin söpöä! I heart Hercule! So much.

Herculen kuulumisia

For all the Hercule fans out there: here he is enjoying the Australian dog beaches! Hercule has been here now for almost two months and doing great. No signs of missing the Finnish winter...

All English post this time. For everyone wondering which is the best tick product here; I would recommend Comfortis. Earlier I told you about Brewers Yeast tablets but I can't say I would buy them ever again. Both of our dogs got really weird pumps on their neck and front head areas after I started giving those tablets. We are sticking with Comfortis now.

Australialaiset kirput, nuo suomalaistytön täyshulluuteen ajavat paholaiseliöt

Heippa. Kuten jo aiemmin kerroin lyhyesti, Hercule sai kirppuja heti kun karanteeni loppui. En usko, että ne olivat karanteenista peräisin, koska kävin katsomassa häntä usein, enkä huomannut mitään omituista. Todennäköisesti ne hyökkäsivät asumaan Herculehen lukuisista puistoista, joita täällä on. Turhauttavinta on, että olemme nyt ostaneet kahta eri niskaanlaitettavaa myrkkyä (Frontline ja Advantix), mutta kumpikaan tuote ei ole poistanut ongelmaa. 

Koska inhoan kaikkia tuholaisotuksia sydämeni pohjasta, kuten varmasti kuka tahansa normaalia elämää arvostava ihminen, meinasin tulla hulluksi ongelman alkuvaiheessa. Nimittäin ajeltuani Herculen karvat mahan ja pepun seudulta, paljastui totuus: koko alue oli kirppujen syömä ja meinasin alkaa itkeä. 

Nyt olen bongannut kirppuja neljästi ja tällä viimeisimmällä kerralla en jaksanut enää edes alkaa vauhkota, vaan laitoin pojan vain kylmän rauhallisesti suihkuun ...okei, kyllä minä kirosin australialaiset kirput jälleen kerran sydämeni pohjasta omassa mielessäni.

Joka kerta kun kirppuja on nyt löytynyt, olemme tunnollisesti pesseet kaikki petivaatteet, vaatteet, sohvanpäälliset, pyyhkeet ja imuroineet matot, kokolattiamatot ja tyynyt ja sängyn. Tuholaistorjuntapartio kävi myös, maksoi omaisuuden ja sumutti koko asunnon, jotta kirppujen munat ainakin kuolisivat asunnosta. Ongelma näyttää nyt olevan se, että kirput salamatkustavat tänne Herculen kyydissä ulkoa, koska Frontline ja Advantix eivät ole tarpeeksi tehokkaita myrkkyjä. Parin viikon ajan olenkin käyttänyt Hercule-ressukkaa vain korttelin ympäri ulkona, eikä olla menty edes lähelle puistoja tai muita koiria. 

Öisin Hercule rapsuttelee itseään ja sydän pamppaillen kuuntelen hänen touhujaan pimeässä. Pari kertaa yössä olen vienyt pojan vessaan ja tutkinut koko turkin löytämättä mitään. Kirput ovat nimittäin niin riivatun ovelia, että ne menevät piiloon heti muualle turkkiin, kun alan etsiä niitä. 

Tänä aamuna, kuoleman väsyneenä yöllisistä rapsutus- ja tutkintasessioista, menin Amazonin sivuille selailemaan muita kirppujentorjuntatuotteita. Silmiini osui tämä tuote. Siitä oli niin hyviä arvosteluja muilta ihmisiltä, ja heidän tuskansa kirppujen kanssa kuulosti niin samanlaiselta kuin meidänkin, joten laitoin tilaukseen. En tiedä mitä tässä pitäisi enää tehdä, jos nuo pillerit eivät tepsi. Ajella Herculelta kaikki karvat? Lakata käymästä ulkona? Lisäksi on vielä kokeilematta yksi kirppumyrkky, Comfortis, jota kokeillaan seuraavaksi.

As soon as Hercule was released from the quarantine, he got fleas. It's been a real pain as I've always taken such a good care of things like this with him. Back in Finland, he never got one single tick (and there's a lot of ticks in Finland) not to mention fleas. We've been doing everything we can but nothing seems to help. This morning I went to look on Amazon what kind of flea control products they have and Brewers Yeast Tablets Garlic had some amazing reviews. I'm crossing my fingers that this is the miracle product which will solve the problem!!!

Me, myself and ?

Heippa kaikille uusille sivullani vieraileville, jotka eivät minua tunne! Ajattelin kirjoittaa hieman itsestäni tällä kertaa, koska uusia lukijoita on tullut jonkin verran. Teen tällaisen esittelypostauksen, kuka olen, mistä tykkään, mitä olen puuhannut elämäni aikana. Asian selkeyttämiseksi päätin numeroida minulle tärkeät asiat. Ne eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä. Info-osuudessa on myös lisää tietoa minusta.

Olen siis tänä viikonloppuna 28 vuotta täyttävä suomalaistyttö, joka muutti Sydneyhyn viime syyskuussa. Teen töitä freelancer-journalistina. Kirjoitan suomen kielellä ja teen juttuja Suomeen. Blogin olen halunnut perustaa jo pitkään, mutta koulujutut töiden ohella ovat vieneet niin paljon aikaa, etten ole yksinkertaisesti ehtinyt bloggaamisen maailmaan syventyä ennen kuin nyt joulukussa kun valmistuin. 

***

1. Matkustelu/ Traveling

Vaikka Suomessa on lukuisat asiat hyvin, en ole kovin isänmaallinen ihminen. En yksinkertaisesti pidä Suomen ilmastosta. Kesä on ihanaa aikaa, mutta se ei riitä kun pimeä, kylmä ja masentava talvikausi kestää puolet vuodesta. Ilmaston lisäksi Suomi on pieni ja tekemistä ei oikein ole. Kyllästyn ja turhaudun Suomessa helposti. 

Niinpä muutin Pariisin 19-vuotiaana. Tein töitä pariisilaisessa hotellissa puolisen vuotta vuosina 2004-2005. Ranskan kieli oli tosi vaikeaa, mutta opin sitä sen verran, että visiitin jälkeen menin yliopistolle lukemaan ranskaa pääaineena. Palasin Pariisiin vuonna 2009, kun muutin kaupunkiin kymmeneksi kuukaudeksi vaihto-opiskelua varten. 

Kaikki palkat, joita olen tähän astisessa elämässäni ansainnut, ovat menneet lähes aina matkusteluun. Onnekseni kavereitani asuu tai on asunut maailman jännittävimmissä paikoissa, kuten New Yorkissa, joten olen saanut majoittua heidän luonaan. Muuten en varmasti olisi päässyt vielä tämänikäisenä matkustamaan esimerkiksi Verbieriin, Sveitsin alpeillekaan!

2. Mäyräkoirat ja Hercule/ Dachshunds

Vuoden 2011 toukokuussa sain vauvan. Mäyräkoiravauvan, josta olin haaveilllut aina siitä lähtien kun ensimmäinen koirani mäyräkoira Zorro menehtyi vuonna 1999. Minusta mäyräkoirat ovat niitä ainoita oikeita koiria, vaikka pidän tietysti kaikista muista koirista myös.

Mäyräkoirat kiinnostavat minua luonteeltaan, ja ulkomuodoltaan ne ovat äärimmäisen sympaattisia. Herculesta on tullut maailman rakkain aarteeni ja hän on opettanut minulle kärsivällisyyttä ja rakastamista.

Vähän aikaa sitten sain myös toisen pojan, nimittäin rhodesiankoira Zimban:

3. Ystävät ja perhe/ Friends and family

Niitä todellisia ystäviä on todella harvassa, mutta he ovat sitäkin kallisarvoisempia! Minulla on ihania ystäviä ja kaikki erilaisia. Elämäntilanteet muuttuvat, mutta tosi ystävyys on ja pysyy. Parhaimmat ystävät ovat sellaisia, jotka eivät luovuta silloinkaan, kun ystävyys on koetuksella.

Perhe taas pistää ojennukseen silloin, kun sitä tarvitaan, heh. Parhaimmassa tapauksessa perhe myös ohjaa oikeaan suuntaan elämän eri vaiheissa.

4. Liikunta/ Working out

Olen harrastanut kaikenlaisia juttuja elämäni aikana, muun muassa lentopalloa, keilausta, tennistä, ryhmäliikuntaa, juoksua ja nyt täällä Sydneyssä harjoittelemme triathlon-ohjelman mukaan pyöräilyä, uintia ja juoksua.

Minusta tulee kiukkuinen, alakuloinen ja turhautunut, jos treenaus jää vähiin. Olen vakuuttunut liikunnan vaikutuksesta mielialaan ja suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat parantaa elämänlaatuaan.

5. Ruoka, ruoka, ruoka/ Food

Kuvissa taitaa olla vain herkkuja, mutta ruoka ylipäätään on minun suosikkijuttujani elämässä. Australia tuntuu olevan oiva maa sitä varten, koska ruokaa osataan laittaa täällä. Olen kuullut, että Melbourne on oikea kulinaristien mekka, joten odotan kovasti, että pääsisin jossain vaiheessa myös sinne maistelemaan uusia makuja.

6. Positiivisuus/ Being positive

Poikaystäväni on opettanut minulle paljon positiivisuudesta ja asenteen merkityksestä elämässä. Valittajia, kateellisia, katkeria ja pahaa puhuvia ihmisiä tulee aina olemaan tässä maailmassa, mutta kenenkään ei tarvitse pitää heitä lähellään ja elämässään mukana.

Uskon, että negatiivisuudessa vellominen on haitallista kaikelle mielekkäälle tekemiselle, ja se syövyttää ihmismielen. Negatiivisuus myös tappaa kaiken uuden yrittämisen ja vie tolkuttomasti energiaa. Kenenkään tekemisiä ei kannata mielestäni tuomita, ellei ole itse ollut tismalleen samassa tilanteessa. Hyviä asioita tapahtuu positiivisille ihmisille, siitä olen aivan varma.

7. Kirjoittaminen ja journalismi/ Writing and journalism

Kirjoitin ensimmäistä omaa lehteäni pian sen jälkeen kun olin oppinut kirjoittamaan koulussa, eli noin 10-vuotiaana. Leikkasin kuvia oikeista lehdistä ja keksin juttuja itse. Kirjoitin vanhanaikaisella kirjoituskoneellani ja voi sitä tuherruksen määrää, kun yritin saada merkkejä iskeytymään oikeaan kohtaan A5-paperiani...

Koulussa tykkäsin äidinkielestä aina eniten ja olin siinä myös hyvä. Ylioppilaskirjoituksissa ainoa päämääräni äidinkielessä oli saada laudatur, jonka myös sain. Tätini K:n, suomen kielen dosentin, kannustuksesta sain ensimmäisen "pestini" kirjoittajana 15-vuotiaana Kodin Kuvalehdestä. Kirjoitin lehteen juttuja samalla kun kävin yläastetta parin vuoden ajan. 19-vuotiaana menin opiskelemaan lehtijournalismia HEOon ja pääsin Helsingin Sanomiin työharjoitteluun. Se vasta oli jännittävää. Kirjoitin 11 isoa juttua lehteen ja sain nuuskia sanomalehtityön maailmaa paraatipaikalta.

Yliopistolla päätin kuitenkin lukea ranskaa pääaineenani ja tehdä journalismista ja viestinnästä vain perus- ja aineopinnot. Työskentelin puolitoista vuotta myös Ylellä ennen kuin muutin Australiaan. Nykyään kirjoitan freelancerina juttuja ja nautin kovasti työstäni. Olen myös onnellinen, että voin asua toisella puolella maapalloa ja silti tehdä töitä Suomeen ja suomen kielellä.

Toimittajan työ antaa mahdollisuuden tutustua johonkin uuteen asiaan/ tutkimukseen/ ilmiöön/ henkilöön joka jutun yhteydessä, eikä työ ole kovin rutiinimaista, mistä en pidä ollenkaan. Jos toimittajan työ kiinnostaa, kannattaa tarjota juttujaan tai työvoimaansa paikallislehtiin ja aloittaa vaatimattomasti. Itse kirjoitin juttuja Lauttasaari-lehteen alussa ja on aina hyvä, että on edes jonkinlaista näyttöä julkaistuista jutuista.

Tästä pääsee lukemaan tyypillisesti päivästäni Sydneyssä, missä kerron myös kirjoittamisesta lisää.

8. Blogit/ Blogs

Minusta on ollut hyvin jännittävä saada elää tämä transformaatio perinteisen median monopolista sosiaalisen median aikakaudelle. Olen todennut, että blogin kirjoittaminen on hyvää vastapainoa työjutuille; saan ikään kuin "lämmitellä" itseäni täällä ja sitten panna täydet panokset itse juttuihin, jos sellainen kuulosta yhtään järkevältä?

Tässä muutama suosikkiblogeistani, joita olen joko seurannut jo vuosia tai jotka olen vasta löytänyt (paljon muitakin on):

Sofi
Fashionablefit
HelloHelene
Ps. I love fashion
All things elegant

9. Kirjat ja Kindle/ Books and Kindle

Stephen Kingin sanoin: "jos Sinulla ei ole aikaa lukea, Sinulla ei ole aikaa eikä työkaluja kirjoittaa". Näin yritän ajatella aina - varsinkin oman työni kannalta. Luin ennen yliopistoa paljon kaunokirjallisuutta, mutta yliopiston aikana fiktion lukeminen on kokenut kovia, koska oppikirjojen pänttäys vei aikaa muulta lukemiselta. Siksi olenkin nyt ihanassa tilanteessa, koska valmistuin kuukausi sitten maisteriksi ja oppikirjat ovat minun osaltani historiaa.

Sain poikaystävältäni joululahjaksi Kindlen ja voi pojat, kun se on ollut kovassa käytössä ensimmäisen kuukauden aikana! Rakastan Kindleäni! Se on tosi näppärä ja kuten kaiken uuden teknologian kanssa, myös Kindlen kanssa olen mietiskellyt, miten sitä oikein ennen sitä tuli toimeen? Vanhat, aidot kirjat ovat tietysti myös ihania ja niillä on tunnearvoa, mutta Kindleä suosittelen kyllä kaikille lukutoukille siellä ruutujen ääressä! 

10. Rakkaus/ Cariño

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä: rakas poikaystäväni, joka on muuttanut elämäni. Love you, love you, love you. Last, but not least, my boyfriend. Te quiero mucho mi amor, you have changed my life forever and you are my everything!

Tässäpä hieman juttuja minusta. Bloggarina olen vielä täysin noviisi, joten kommentteja, kehuja ja haukkuja saa lähettää. Uusille lukijoille: tervetuloa! 

I have noticed that I have had some new readers out there so I decided to share with you some things about me and what I like and do here in Sydney. I'm sorry, the text is pretty much in Finnish, but feel free to use the translator to understand better what's going on here! 

Herculella on KIRPPUJA!! Iiiiik!

Koko ihana aurinkoinen lauantai on mennyt pyykkiä pestessä ja imuroidessa. Jees! ...Alan kohta ikävöidä Suomen kylmiä pakkasia, joissa eivät kirput kauaa tutise....

Hercule is home

Heiiii! Paras joulupakettini tuli kotiin perjantaina! Hercule haettiin kotiin nimittäin aamulla, ja koko päivä oli ihan epätodellinen. Sitä päivää oli odotettu niin kauan, että tuntui kuin Hercule olisi joku toinen koira, eikä se, joka  on asunut mun kanssa vauvasta asti. Hercule tärisi koko automatkan kotiin, en tiedä miksi, varmasti jännittynyt kaikesta tästä härdellistä. Läheisessä puistossa meni kuitenkin jo hyvin, ja Australian maankamaran nuuhkiminen maistui pojalle. 

Nopeasti muistui mieleen muutkin tutut jutut, vaikka ollaan täysin uudessa maassa. Puistoissa peuhaaminen, nuuhkiminen, kavereiden tapaaminen ja herkuttelu luonnistuivat ihan yhtä hyvin kuin ennenkin Suomessa. Loppuvaiheessa karanteenia vaikutti, että Hercule jopa nautti olostaan siellä, kun actionia oli koko ajan ja koiria ympärillä. Lentomatkaa olen miettinyt Herculen ukin ja mummin kanssa kovasti, eikä siihen rääkkiin pikkuista kyllä ikinää enää laiteta. Hirveää touhua. Onneksi Australiasta pääsee lentämään pois helpommin kuin tänne tullaan. Kun Hercule joskus meidän kanssa jättää Australian mantereen, pääsee hän mitä todennäköisemmin lentokoneen matkustamoon.

Tässä näkyvät Herculen uudet hoodsit. Ruoholahden 12-kerroksiset rakennukset kalpenevat näiden 60-70-kerroksisten oikeiden pilvenpiirtäjien rinnalla. Hercule ei koskaan välittänyt Suomen sateista, pimeydestä, eikä hän oikein ymmärtänyt lumenkaan päälle mitään. Australian ikuinen kesä on hänelle varmasti paljon mieluisampi maa asua.

Herculen uusi valtakunta: king size bed satiinilakanoilla. 

Hercule ja uusi isä. Toinen koiramme Zimba on ollut uudesta tulokkaasta hieman ihmeissään ja ehkä vähän mustis. Kokoeroa on yli 40 kiloa, joten on pitänyt olla tarkkana, ettei Zimba vahingossa tee mitään pikkuveljelleen. Zimba on hyvin rauhallinen, mutta joskus sekin innostuu, ja silloin tavarat lentelevät ja tietokoneita kaatuu, koska sitä massaa tosiaan on aikalailla enemmän kuin Herculella. 

Hercule is finally home. Everything is as it always has been -  except that now he is living in the country of the endless summer.