I heart Sydney - highlights and thoughts about 2013

Seuraavaksi jakoon kuvia ja muistoja viime vuodelta 2013 Sydneyssä. Olen niin kiitollinen kaikesta, mitä minulle tapahtui viime vuonna, enkä malta odottaa, mitä pääsen kokemaan vuonna 2014!

DECEMBER. Joulukuussa pääsin upealle matkalle Koralliriutoille Cairnsiin... ja minulla oli tapaaminen Nemon kanssa.

NOVEMBER. Marraskuussa rakas ystäväni Suomesta tuli moikkaamaan. Vaikka emme olleet nähneet yli vuoteen, juttua riitti, eikä ystävyys ollut kadonnut minnekään - päin vastoin, se vahvistui hänen matkansa aikana. Ystävät ja perhe ovatkin ne ainoat asiat, joita kaipaan Suomesta Australiassa tai muualla maailmalla asuessani. Kun palasin Pariisista Suomeen puolen vuoden reissun jälkeen 2005, pääsi minulta itku omalla kotipihalla. Vaikka oli ihana tulla kotiin oman perheen luo, se tuskallinen hiljaisuus ja tyhjät kadut Helsingissä sunnuntai-iltana loivat nopeasti tukahtumaisillaan olevan mörön sisälleni. En minä tänne kuulu! Minun kuuluu olla jossain, jossa tapahtuu! Kun palasin Ranskasta kotiin toisella kertaa kymmenen kuukauden jälkeen, itkin jo Pariisin lentokentällä koneessa. Sydneyssä olen asunut nyt 1,5 vuotta, eli pidempään kuin koskaan aiemmin, ja tiedän jo nyt, että kotimaahan paluu olisi todella vaikeaa, ellei mahdotonta, tämän jälkeen. Mikä siinä on, että Suomi, tuo surullisten laulujen maa, on jotenkin niin tappavan tylsä? Miksi on niin vaikeaa olla patrioottinen?

OCTOBER. Lokakuussa matkustin Suomen suurlähetystöön Canberraan anomaan uutta passia. Vaikka juuri moitinkin Suomea, olen niin ylpeä kertoessani maailmalla olevani suomalainen. Täällä asuessani olen alkanut arvostaa suomalaisen koulutuksen korkeaa tasoa paljon enemmän. Arvostan nykyään myös suomalaisen byrokratian helppoutta, nopeutta ja teknologisuutta suunnattomasti enemmän, sillä täällä viralliset koneistot ovat aika tahmeita. Arvostan ja ikävöin Suomen biojäteastioita; täällä ei kierrätetä kuin muovipullot ja kartongit. Ikävöin myös suomalaisia jäykän pönöttäviä mutta mielenkiintoisia ajankohtaishjelmia ja dokumentteja, joita on vaikea löytää Australian televisiosta, joka tursuaa tosi-tv:tä ja julkkishuttua. Ikävöin kylmää ja lunta, etenkin jouluna, enkä välillä oikein jaksaisi Australian 35-asteen hellepäiviä. Ikävöin Suomen ainutlaatuisen puhdasta ilmaa, jota ei löydä Sydneystä. 

SEPTEMBER. Syyskuussa otimme luottokuvaajamme Peyman Razavin kanssa hieman lisäotoksia häiden jälkimainingeista. Huikean hienoja kuvia, vaikka itse sanonkin! Mitä mieltä te olette? 

AUGUST. Elokuussa pääsin ensimmäistä kertaa viinitiloille Australiassa. Viinien maistelu ja viininvalmistuksen opiskelu ovat kokemuksia, jota ei voi jättää välistä, jos Australiaan tulee lomailemaan. Australialaisilla viineillä on iso rooli maailman viinikartalla, eikä siihen ole tulossa muutosta lähiaikoina, joten kannattaa mennä oppitunneille!

JULY. Heinäkuu eli "karu" australialainen keskitalvi oli kaikkea muuta kuin kurja tai kylmä. Aurinkoisia lämpimiä päiviä riitti loputtomiin, ja ainakin minä voin suositella viime talven perusteella heinäkuutakin kelpomatkustuskuukaudeksi niille, jotka eivät siedä kuumuutta.

JUNE. Kesäkuussa menin naimisiin. 14.6.2013 oli elämäni ihanin ja onnellisin päivä. En oikein vieläkään tajua, että olen naimisissa. Minulla on kaikkea elämässäni, ja niin paljon asioita, joiden vuoksi olla kiitollinen. Kaikki on tällä hetkellä niin hyvin, että välillä alan hymyillä itsekseni kotona tai kadulla. 

Kihlaiskuvia Hyde Parkissa...

JUNE. Sydneyn oopperatalon takana minua kosittiin kesäkuussa 2013. Oopperatalo täytti viime vuonna myös 40 vuotta. Tiesittekös muuten, että suomalainen Eero Saarinen oli ratkaisevassa roolissa tuomaristossa, kun oopperatalon arkkitehtuurikilpailun voittajaa (eli laivan purjeiden mallia) valittiin?

MAY. Toukokuussa lomailimme Jervis Bayssä ja nautin "viileistä" alkutalvipäivistä australialaisittain... rannalla! Australian talvi on kuin Suomen kesä; aurinkoisien päivien seurana on useimmiten heikko viileä tuulenvire, joka pysähtyy vasta kun löytää oikein lämpimän paikan, johon tuuli ei yllä ollenkaan.

APRIL. Huhtikuussa käytiin koluamassa yksi osa Royal National Parkia, ja hiki siinä tuli, vaikka talvi kolkuttelikin ovella...

MARCH. Tämä maisema Obsrvatory Hillillä, eli "takapihallamme" herättää meidät koirulaisten kanssa aamuisin ja saa pyyhkimään viimeisimmätkin unihiekat silmistä. 

FEBRUARY. Hulppeisiin rotko- ja jyrkännemaisemiin Sydneyssä vähän turtuu, kun niitä näkee jatkuvasti, mutta en silti vaihtaisi yhtäkään kukkulahetkeä pois! Muistan kuinka hikoilin ihan vietävästi kun tätä kuvaa otettiin, mutta onneksi kasvot eivät ainakaan kuvassa kiillä...

JANUARY. Tammikuun kauristyttö. Tammikuussa 2013 täytin 28 vuotta. Olimme katsomassa tälläkin hetkellä Sydneyssä pyörivää Empirea mieheni kanssa. Empire oli tosi hupaisa, suosittelen ehdottomasti katsomaan. 

Olen erittäin kaurismainen luonteeltani. Haluan tehdä kaiken mihin ryhdyn hyvin ja perusteellisesti, eikä minulla ole halua tuhlata aikaa erehdyksiin tai laiskotteluun, joka maistuu myrkylle suussani. Olen mietiskelevä, tarkkaavainen, käytännöllinen, rationaalinen, rakentava ja kurinalainen. Suhtaudun kaikkeen yleensä ensin varauksella. Töitä teen organisoituneesti ja tehokkaasti. Valitettavasti saatan olla joskus vakava ja etäinen, mutta kun minulla on tunteita, ne ovat syviä ja vakavia. Pidän kuivasta huumorista, ja läheisissä suhteissa olen erittäin huolehtiva, uskollinen ja huomaavainen. 

Surfing in Australia - how to do it the right way!

Pitihän sitä odottaa 29 vuotta ennen kuin pääsen ensimmäistä kertaa surffilaudalle! Mutta kun vihdoin pääsin, oli meno sitäkin vauhdikkaampaa. Ilman että omakehu alkaa löyhkätä sinne ruudun toiselle puolelle asti, täytyy kyllä kehaista, että olin oikea luonnonlahjakkuus lajissa. Meillä oli Manlyn surf schoolissa laskuvesi, mikä on aloittelijoille ihanteellisin, sekä mainiot tasaiset tuulet ja sitä myötä aallot, joilla oli helppo surffata. 

big thanks for the photos: Manly Surf Snaps

Kuuntelimme ensin opettajan neuvoja puolisen tuntia ennen kuin pääsimme veteen. Ei mennyt kovin kauaa, kun jo toteutin kaikkia annettuja ohjeita mielestäni oikein pätevästi ja surffailin tyytyväisenä laudallani. Kuten kuvasta näkyy, keimailevien käsien hallinnassa on vielä uudelleen sijoitteluun varaa, mutta ylös laudalle oikeaan kohtaan pääsin monta kertaa puolentoista tunnin aikana. 

Asiaankuuluvaa surffimusiikkia, olkaa hyvät!

Hankalinta koko hommassa oli pitää silmät ehjinä vedessä. Ellei aurinkorasva tai suolavesi kirvellyt valkuaisissani niin sitten aurinko häikäisi niin pahasti, että ryppyjäkin tuli varmasti sata lisää. Kasvot olivat tunnin lopussa samanväriset kuin surffilauta, mutta tuo possuvirnistys kertoo kyllä tarkasti, miten paljon koko hommasta tykkäsin! Surffaus on sellainen juttu, jota kaikkien kannattaa kokeilla ainakin kerran elämässään! 

Surffaus on leppoisaa hommaa - keholle haastavissa olosuhteissa. Siinä ei ajattele mitään muuta kuin seuraavaa valkohuippuista aaltoa, silmä alkaa metsästää sitä heti kun surffilauta on käännetty oikein päin. Se on laudalle liukumista, molemmilla käsillä paddle, laudalle nousua ja sen päällä pysymistä ja kiintopisteen etsimistä rannasta. Siinä on ripaus joogaa, tasapainoa, mutta kaiken a ja o on ajoitus, ja kun laudalla keinuu pystyyn päässeenä eteenpäin, on fiilis kutkuttavan jännittävä! Muistelen ainakin itse kuinka tyytyväisenä myhäilin veden päällä hiljainen voitontuuletus sisälläni rummutellen...

Manlyn surffikoulua voin suositella hyvin kaikille. Manlyn ranta on kaiketi lempeämpi aloittelijoille kuin Bondi, jossa on kylmempi ja isommat aallot. 

Manlyn surffikoulu löytyy täältä. Äkkiä varaamaan uutta tuntia!

Happy New Year & ajatuksia kahdesta viime vuodesta

Olen taas avannut bloggerin ja ilokseni huomannut, että hiljaiselostani täällä päin huolimatta joku käy koko ajan seuraamassa, mitä minulle kuuluu. Jos joukossa on myös uusia lukijoita, ajattelin koota tähän postaukseen ajatuksia elämästä, jotka ovat heränneet Sydneyssä asuessani. Välissä myös ihan omia ajatuksiani itsestäni ja muutoksesta, joka on tapahtunut viimeisen kahden vuoden aikana.

Jännittävää uuttavuotta kaikille siellä ruudun toisessa päässä!

Rakastan eläimiä. Minulla saattaa olla koko päivän iso möykky rinnassa ja henkeä ahdistaa, jos olen nähnyt jonkinlaista eläinrääkkäystä. Eläimet eivät voi päättää useinkaan omasta kohtalostaan tässä maailmassa, ja on kuvottavaa, että joku haluaa tehdä niille pahaa tai ansaita rahaa niiden avulla. Useimmiten esimerkiksi koirien käytösongelmat heijastavat suoraan heidän omistajaansa. Jos voittaisin lotossa, perustaisin animal shelterin esimerkiksi jonnekin päin Etelä-Amerikkaa.

Elämäni muuttui kaksi vuotta sitten täydellisesti. Löysin sattumalta jotain sellaista, jota olin etsinyt koko ikäni ilman suurempaa vaivannäköä. Löysin mielenrauhan, uuden suunnan elämälleni, rakkauden ja sain samalla elämänpituisen seikkailun ympäri maailmaa - kirjaimellisesti. Vaikka on ollut myös pahalta tuntuvia hetkiä mukana, onnellisuus ja etsimisen lopettamisesta seurannut levollisuus ovat kuitenkin päällimmäisinä tunneskaalani huipulla.

Minua kismittää olla seurallinen. En yksinkertaisesti pidä suurista ihmisjoukoista, ja vain harvan ihmisen kanssa jaksan oleskella kovin pitkään edes kahdestaan, kunnes kaipaan jo itsekseni olemista omien askareideni parissa. Olen introvertti, enkä jaksa hakea ihmisiltä hyväksyntää tai tukea mielipiteilleni suuren ystäväpiirin kautta olematta kuitenkaan itserakas tai erakko ilman yhtään ystävää.

Olen aina panostanut työhöni, koska tykkään siitä, mitä teen. En voisi kuvitellakaan jättämättä tekemättä jotain sellaista, josta on sovittu, ja tunnen huonoa omaa tuntoa jos jokin asia myöhästyy. Olen tehnyt työtä, jota teen tänä päivänä, eli kirjoittanut, 15-vuotiaasta asti. Jo sitä ennen minulla oli omia repaleisia lehtiäni, joihin leikkasin kuvat muista lehdistä (tekijänoikeus-sanaa en tainnut silloin tuntea...) ja sepitin omia tarinoitani. Jakelin lehtiäni naapureille ja perheelleni, jotka myöhemmin antoivat lapsuusiän luomispuuskieni tuotokset takaisin itselleni sanoen leikillä, että saattaisin arvostaa niitä itse enemmän...

Rutiinit ovat minulle kaikki kaikessa. Olen herkkäuninen, ja jos en pääse nukkumaan tiettyyn kellonaikaan, rytmini menee sekaisin, ja minua väsyttää aamulla. Väsyneenä ei mikään oikein toimi. Haluan olla tehokas, ja siksi vaalin tunnintarkkaa nukkumaanmenorytmiäni. Mieheni kutsuu minua joskus leikillään gradma':ksi aikaisen nukkumaanmenoaikani vuoksi. Muutun myös hyvin ärtyneeksi, jos en saa ruokaa noin kolmen tunnin välein. Lopetin kahvin liikalitkimisen (neljä kuppia ja siihen päälle energiajuoma) muutama kuukausi sitten. Sen jälkeen olen ollut vähemmän ärtyisä ja nukkunut paremmin - myös päiväunia, jotka olivat aiemmin sula mahdottomuus, koska unenpäästä ei vain saanut kiinni. 

Olen myös kiinnittänyt viimeisen kahden vuoden aikana enemmän huomiota siihen, mistä kannattaa olla vihainen, suuttua ja minkä taas antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olen ymmärtänyt, että minä itse päätän, annanko negatiivisten ajatuksien asettua päähäni, ja ettei negatiivisten ajatusten ajattelu kauheasti kannata. En voi muuttaa muiden negaatioita, voin itse vain jättää sellaiset asiat noteeraamatta. Kun tämän tajuaa, saa hirveästi energiaa ja levollisemman olon.

Muun muassa netissä esitetty väite, ettei pitäisi odottaa oman elämän alkamista siihen asti kun löytää esimerkiksi rakkauden (tai unelmatyön jne.), on osittain täyttä roskaa ja osittain totta. Elämä on paljon helpomaa, kun sen voi jakaa jonkun kanssa, elämällä on enemmän merkitystä rakastuneena ja kun rakastaa. Toisaalta taas elämä ennen rakkautta oli täynnä erilaisia kokemuksia, jotka piti kokea ennen aloilleen asettumista. Mutta edelleen: se joka väittää, että 'älä odota rakkautta ollaksesi onnellinen', valehtelee kyllä minun mielestäni! Elämänohje jonka voinkin vilpittömästi antaa, on rakkauden kohteen etsiminen - vaikka ironisesti juuri se etsiminen usein pilaa koko homman! 

Minulla on jatkuvasti uusi matkustussuunnitelma mielessä. Rakastan lentoreittien etsimistä hakukoneilla ja karttojen tutkimista. Haaveilen tällä hetkellä safarista Afrikassa. 

Sain joululahjaksi micro scooterin mieheltäni, ja tunnen itseni lapselliseksi mutta iloiseksi sillä ajellessani Sydneyn keskustan katuja. Hermostun, jos joudun odottamaan, joten kapine on kuin luotu minua varten. En malta odottaa, että saan ottaa sen mukaan työmatkalleni ensimmäistä kertaa.

Olen nauttinut Australian Sydneyn suurkaupunkielämästä siinä mielessä, että kaikkea on saatavilla ja tekemistä on paljon. Olen täällä tottunut siihen, että jossain muualla on toinen vaihtoehto, ja jos joku ei miellytä, sitä ei tarvitse tehdä toista kertaa. Tämä pätee ruokaan, viihteeseen, uimarantoihin, ravintoloihin, alueisiin, vapaapäivän viettoon... you name it. Saa nähdä, miten minulle käy, jos joudun joku päivä muuttamaan pienempään kaupunkiin jossain päin maailmaa. 

Vaikka olen jo saanut paljon, minulla on vielä unelmia toteutumatta. Uskon siihen, että jos oikein kovasti tahtoo jotain, sen myös saa. Henkilökohtaisia uudenvuoden lupauksiamme en voi täällä paljastaa, mutta listattuina olivat muun muassa surffikurssi, golf-tunnit, vähintään kahden kirjan lukeminen kuukaudessa ja vähintään kaksi liikuntakertaa viikossa.

Millaisia lupauksia te teitte? 

Lomalla...

Kun luet tämän, olen todennäköisesti viilettämässä jossain päin Sydneytä, Koralliriuttoja ja Cairnsiä tai Melbournea Suomesta vierailemaan tulleen ystäväni kanssa. Palataan taas myöhemmin juttujen äärelle, minä olen nyt lomalla!

Hunter Valley

Nyt on aika kertoa teille vähän Hunter Valleyn matkastamme viime elokuussa. Olemme viininoviiseja, joten halusimme päästä kunnolla oppimaan viineistä ja niiden valmistuksesta alusta asti. Samalla halusimme tietysti myös jälleen kerran hemmotella kahta poikaamme, Zimbaa ja Herculea, ja etsiä majoituksen, jossa olisi heille mahdollisimman paljon tilaa.

Newlyweds. Matka oli myös meidän virallinen häämatkamme, vaikka upeita hiekkarantoja tai palmuja ei lomaan kuulunutkaan. 

Mökkimme!

Stayz on hyvä paikka aloittaa majoituksen etsiminen. Siellä on hyviä filtereitä pet friendly -majoituksesta aina hintaan ja majoituksen kuntoon ja tasoon liittyen. Tosi usein löytyy myös paikkoja, joissa saa kolmannen yön ilmaiseksi, kannattaa tarkkailla tarjouksia! 

Näköala.

Söpö lime-puu takapihalla.

Jossain ylhäällä kukkuloilla... Ilma on puhdasta, eikä korva kuule muuta kuin hiljaisuuden ...tai ehkä myös lehmän ammuuuuuun! Emme oikeastaan asuneet Hunter Valleyn "keskustassa" vaan puolen tunnin ajomatkan päässä parhailta apajapaikoilta, mutta halusimme täysin privaatin sijainnin ja kuten sanottu, paljon tilaa pojille.

Hercule ja Zimba nauttimassa lomasta.

Ratsastamassa.

Sato on kerätty. Viinikellareita löytyy joka lähtöön. Meillä oli oma kuljettaja, joka tuntui tietävän Hunter Valleystä kaiken mitä siitä pitää tietää. Toki aluetta voi koluta myös omalla autolla, mutta siitä voi tulla nopeasti ongelma, jos haluaa samalla maistella viinejä...

Viiniopissa.

Tullochin viinit.

Kun on amatööri, joutuu myöntämään itselleen asioita, jotka tuntuvat omituisilta. Kaikki nämä vuodet kun olen viiniä juonut, olen aina ilmoittanut kysyjälle, että pidän kuivista viineistä enemmän kuin makeista. Ehkäpä siksi, koska kuivissa on vähemmän sokeria. En tiedä. Joka tapauksessa koin kuitenkin herätyksen, kun maistelin paria kymmentä eri viiniä reilussa tunnissa. Minä en pidäkään kuivista viineistä! 

Parhaalta suussani maistuivat makeat viinit kerta toisensa jälkeen, ja jouduin toteamaan, etten pidä kuivista viineistä oikeastaan ollenkaan. Hassua, mutta opettavaista. Tullochin viinikellarissa opimme kaikenlaista muutakin, eikä kaikkea mahdu tänne kirjoittamaan, teidän on mentävä itse oppimaan!

Upeita maisemia. 

Maistelemassa punaista kuohuviiniä. 

Tasan sata vuotta vanhempi viini kuin minä!

Olimme maistelemassa myös suklaata ja viiniä yhdessä. Jännä kokemus, suosittelen! Suklaan maku tuli paljon paremmin esille, kun sen kanssa nautti matchaavaa viiniä.

Mainoshommissa. Cheers!

Tällainen oli meidän Hunter Valleyn matkamme. Paljon jäi näkemättä, ja olisi ihana mennä takaisin. Lisätietoa Hunter Valleystä löytyy muun muassa täältä. Varsinainen Australian viinialuehan on Barossa, jossa tuotetaan enemmistö Australian viineistä. Saa nähdä, päästäänkö sinne asti vielä joku päivä. 

Snapshots from Manly

Heiiii! Lauantaipäivä kului Manlyssä ystäväni M:n seurassa. Otin lautan Circular Quaylta melkein aamutuimaan ja vartissa olinkin jo lahden toisella puolella Manlyn aurinkoisessa lintukotossa. Heti aluksi käytiin lounaalla Jellyfish-nimisessä paikassa, kun molemmilla oli huutava nälkä. Ruoka oli moitteetonta ja maistuvaa, ja meillä vierähti varmaan tunti pelkästään kuulumisia vaihtaessa. Tyttöjen juttuja tulee aina välillä ikävä, kun asuu kolmen pojan kanssa...

1. kuva: mehupullot vierekkäin Jellyfishissä, mulla cranberryä oikealla, olen siihen ihan koukussa! 2. Manlyn tunnistaa aina mäntypuista uimarannan varrella. 3. Paleleva lounastaja. 4. Lohi-chive-munakas mmmmm...

M. vei mut Manly-kierrokselle, kun en ole edelleenkään oikein tutustunut paremmin tähän miehekkääseen kylään. Manlyssa on leppoisa meininki, tolkuton määrä beach-krääsää kaupoissa ja joka puolella vilisee surffareita tai rantalentopallon pelaajia bikineissään. Sitten on myös paljon skandinaavisia pikku liikkeitä kuten The Modern Furniture Store ja Nordic Fusions, josta muuten vein kotiin mukaan puolukkamehua ja -hilloa ja Malagon karkkipussin. Kesäkuussa söimme myös perinteisen ruotsalaisen joulupöydän Fikassa. 

Kaiken kaikkiaan ihana rentouttava lauantaipäivä kuorrutettuna kunnon tyttölaatuajalla. Nyt jaksaakin sitten paneutua taas ruudun ääreen viiden päivän ajaksi...

Messina ...Silkkistä gelatoa Surry Hillsissä

Sunnuntaipäivä kuluu nautiskellen...

gelatoa Messinassa! Kipossani on bounty- ja tiramisuannokset, namsnamsnams...

Messina tekee gelatonsa alusta asti itse, eikä niissä ole lisäaineita, säilöntäaineita tai väriaineita. Ja sen kyllä maistaa. Järjettömän hyvää ja paljon erikoisia makuja. Täydet pisteet, suosittelen jätski- ja gelato-hirmuille kuumina päivinä! Jono Surry Hillsin myymälässä oli muuten ihan mahdoton, mutta nopeasti saatiin kipot ja cornetot käteen. Kokonaisvaltaista jätskihekumaa ja stimulointia kaikille aisteille on muuten täydentämässä metka house-musiikki, joka pauhasi myymälässä.

Katso suussa sulava video Messinan omistajasta ja Messina-gelaton synnystä ja vinkit täydellisen gelaton tekoon! Videosta selviää muuten myös gelaton ja jäätelön ero, jota en ainakaan itse tiennyt tähän mennessä. Tätä katsellessa voit viimeistään olla varma, että tekee jäätelöä mieli...

Sekin päivä koitti, että minä lähden raveihin... @ Rosehills Gardens

Seuraavaksi näytille muutamia kuvia hauskalta päivältä Parramattassa sijaitsevan Rosehills Gardenin hevosajoilta viime viikonlopulta. Aussit ovat hyvin intohimoisia heppojaan kohtaan ja hevostapahtumien luonteeseen näyttää kuuluvan pukeutuminen ja pynttäytyminen ja naisilla näyttävät pääkoristeet. Vaikea kuvitella, että Suomen V75-raveissa nähtäisiin samanlaista muotinäytöstä...

Kääntöpuolena tällaisessa isossa tapahtumassa on, että alkoholia lipitetään runsaasti, ja sen juominen alkaa jo päivällä. En tiedä laukkaako oma hevonen yhtään sen kovempaa, vaikka örisee ja räyhää katsomossa kuningas alkoholin voimalla... Mutta tosi hauska Race Day oli siis kaiken kaikkiaan, ja oli kiva mennä tällaiseen perinteiseen australialaiseen tapahtumaan. 

Itse tykkään hevosista vielä tosi paljon, joten oli kiva katsella kauniita eläimiä kauniissa auringonpaisteessa kisaamassa. Löimme tietysti myös vetoa ja tuli niin voittoja kuin häviämisiäkin. Ehkä täytyy vähän hioa vielä noita omia vedonlyöntitaitojani...

Jään innolla odottelemaan Melbourne Cupia, sillä taisin jäädä vähän koukkuun tuohon vedonlyöntiin hevosten kanssa...

Sydney summer essentials

Huh hellettä! Nyt se sitten alkaa! Ausralian kesä ja kuumuus. Eilen oli +29 Rocksissa ja tänään jotain samanlaista. Hiki valuu ja iho sulaa ja hikoilee. Kokosin tähän omat suosikkini alkavaa kesää varten, mitkä ovat sinun varusteesi Down Underin hellettä varten?

Sydneyn kesää varten tarvitaan siis mielestäni paaaaaljon juomavettä, eläimille ja ihmisille, mielellään kylmää ja pullotettua ja usein tietysti kraanasta myös. Lisäksi tarvitaan iso aurinkohattu ja Banana Boat SFP 50  -aurinkorasva kasvoille. On muuten mieletön tuote, ei sisällä öljyä, joten ei tahraa. Le Tanin coconut spray 30 sopii hyvin vartalolle ja tuoksu on huumaava. Valkoinen kesämekko on myös must ja sen kanssa sopivat Sam Edelmanin gigi-sandaalit. Lookin viimeistelee Chanelin Orange Fizz, joka sopii nätisti ruskettuneen ihon kanssa.

I heart spring & city life

Moikka kaikille! Tulin pikaisesti tänne kehumaan ihania viime päivien kevätsäitä täällä Sydneyssä. Puut ovat saaneet vihreän harson, kukkien nuppuja näkyy siellä täällä ja lämpötila alkaa nousta. En ollut Sydneyn keskikesän suuri ystävä viime vuonna, mutta kevät tuntuu aivan ihanalta. Aamuisin on upea valo ja ilma on kostea ja hieman viileä. 

Suomessa kevät on aina ollut suosikkivuodenaikani, ja tuntuu siltä, että niin se on täälläkin. Kohta tulee nimittäin vuosi täyteen siitä, kun astuin Australian mantereelle ensimmäistä kertaa ja voin sanoa eläneeni kaikki Sydneyn vuodenajat. Paljon on muuttunut vuoden aikana, ja nyt tuntuu, että seuraavasta vuodesta tulee entistä parempi, koska tiedämme jo, mitä kannattaa tehdä ja minne mennä milloin, miten toimia kun joku ei toimi jne. Kirjoittelen myöhemmin postauksia siitä, miten ensimmäinen vuosi Australiassa sujui.

Eilen nautimme upeasta kevätpäivästä Royal Botanic Gardenissa Kindlen ja eväiden kanssa. Luen juuri Carl Jungia ja Paul Austerin New York trilogya, ja aina kun jompi kumpi alkaa tuntua tarpeeksi vaikealta, vaihdan toisen opuksen pariin, heh. Opera Bar oli aivan täynnä ja ympäri kaupunkia näkyi juoksijoita Blackmoresin puoli- ja kokomaratonien ansiosta. Yläoikealla on kuva meidän kotikadusta Rocksista, ja tänään oikein havahduin siihen, kuinka nätti se juuri nyt on kun puihin on tullut lehdet. 

Ah, kevät!

Cleanse - miten siitä selvitään

Hello vaan kaikille! Aion kertoa teille seuraavaksi spring cleanse -dieetistä, jonka aloitin viime viikon keskiviikkona ja joka loppui eilen perjantaina kymmenen päivän jälkeen.

Sydney on miljoonakaupunki ja täältä saa kaikkea omaan kotiinsa napin painalluksella. En tiedä, onko Suomessa samantyyppisiä palveluita, mutta jos on, niin hinta on yleensä niin tolkuton, ettei kellään ole siihen varaa. Olen jo pitkään halunnut kokeilla jotain tällaista, ja kun löysin netistä sopivankuuloisen palvelun ja menun, painon nappia, ja seuraavana päivänä ovemme takana jo odotti tällainen paketti:

...eli kymmenen päivän pituinen cleanse-kuuri, jossa oli mukana kaikki ruoat kymmenelle päivälle. 

Minkä vuoksi sitten ryhdyin moiseen? Olen ihan kauhea kahvinlitkijä, tykkään herkutella, enkä jaksa seurata mitään yhtä ruokavaliota ikinä kovin pitkään, vaikka en mikään suursyömäri ole koskaan ollut. Toisin sanoen haluan nautiskella elämästä. Ja minun kohdallani siihen kuuluu usein tosi hyvä ruoka ja jälkkärit, viime aikoina laadukkaat jälkkäriviinit myös hurahdettuani niihin Hunter Valleyn jälkeen. Well, tosi hyvä ruoka ei aina ole kaikkein terveellisintä, joten elimistö ei aina voi kovinkaan hyvin. En nyt ala tähän eritellä kroppani vaivoja, mutta kaikki varmasti tietävät, mitä siitä seuraa, jos syö huonosti...

Nyt tuntui, että jaksaisin henkisesti totella tällaista kuuria, koska se kestäisi vain kymmenen päivää, eikä kyse ollut tavallisesta paastosta, jossa juodaan vain mehuja (sitäkin on tullut kokeiltua, ja hyi olkoon, kestin kaksi päivää!). Ensisijainen tarkoitukseni ei myöskään ollut laihtua tämän jälkeen, vaan lähinnä puhdistaa keho kaikista myrkyistä, joita olen siihen vuosien mittaan tunkenut. 

Kuurin aikana syödään siis ruokaa koko päivän ajan, mutta tosi pieniä annoksia, ja kaikki ruoat ovat säilöntäaineettomia, maidottomia, gluteiinittomia, vehnättömiä, eikä punaista lihaa, kahvia tai alkoholia saa syödä tai juoda. Päivän kalorimäärä on 1 000. Täytyy sanoa, ettei henkinen taistelusoturini enää koskaan halua mehudieetille ryhtyä, siitä on niin kammottavat muistot, mutta tämän vedin 99 % kunnialla maaliin. Miten? Se selviää alta.

Ensimmäinen päivä

Aamu alkaa smoothiella ja sitruunavedellä. Lasken, että tämä on ensimmäinen päivä kymmeneen vuoteen (10!!!!), kun en juo kahvia. Päänsärky nostaa ruman päänsä heti keskipäivällä ja on mahvimmillaan juuri ennen nukkumaanmenoa. Yritän juoda vettä jatkuvasti, jotta se helpottaisi, mutta iltayhdeksältä luovutan, syön banaanin (joka siis ei kuulu ruokalistaani) ja kääriydyn peiton alle. Uni tulee hetkessä. 

Toinen päivä

Herään 4.40 täysin pirteänä. Aamun edetessä olo muuttuu lähinnä karmivaksi. Vi****aa, enkä ymmärrä, miksi ryhdyin tähän. Paleltaa ja heikottaa. Olen juonut varmaan 20 kuppia inkivääriteetä. Kadun kaikkia niitä juustokakkuja ja possutteludinnereitä, jotka olen itselleni sallinut. Hyvä puoli tilatussa paketissa kuitenkin on, ettei tarvitse kiukkuisena alkaa kokata itselleen mitään. Fuskaan taas, ja syön banaanin ennen nukkumaanmenoa, koska on niin hirveä nälkä.

Kolmas päivä

Päänsärky on hävinnyt, mutta olo on nuutunut ja heikko. Haukotuttaa. Kaikki tähän asti syömäni aamupalasmoothiet, lounaat ja illalliset ovat olleet tosi herkullisia, mutta olemattoman pieniä. Päässäni pyörii joka sekunti kaikenlaiset ateriakompinaatiot, joita aion valmistaa kuurin loputtua. Nuuhkin mieheni juustopastaa nälissäni, kun hän tulee kotiin. Banaani häviää vatsaani jälleen ennen nukkumaanmenoa.

Neljäs päivä

Aamupalaksi on kaksi gluteiinitonta toastia hummuksen ja tomaatin kanssa!!! Hallelujah! Ihanaa! Aamu alkaa jopa herkutellen, ja nälkä ei ole enää yhtä paha kuin kolmena ensimmäisenä päivänä, mutta ei se silti ole mihinkään kadonnut. Syön enää vain puolikkaan banaanin.

Viides päivä

Herään 5.30 täysin pirteänä, ei nälkää, ei päänsärkyä. Vatsa voi hyvin ja nautiskelen hiljaisuudesta myös kotona. Katselen ulos, kuinka kuntopyöräilijät huhkivat jo 6.00 maissa autiossa Sydneyssä.

Sydneyn keskustassa kiinnitän koko ajan enemmän huomiota ylipainoisiin ihmisiin, ja siihen, miten he hotkivat ruokansa kävellessään. En halua syyllistää ketään, mietiskelen tässä vain tätä nykyajan massaruokakulttuuria ja lihavuusepidemiaa, ja mistä se johtuu. Jokin on oltava pielessä, kun epäterveellistä ruokaa on joka paikat täynnä ja ihmiset ovat lihavampia - ja varmasti huonovointisempia - kuin koskaan. Samaan aikaan ruoasta ja siitä, mikä on terveellistä, tiedetään tänä päivänä enemmän kuin koskaan ennen. Ahdistaa, miten ihmiset hotkivat ruokiaan majoneesit poskilla McDonald'sin penkeissä, kun minä olen yrittänyt neljä päivää maistaa huolella jokaikisen haarukallisen, jokaikisen kulauksen - ja melkeinpä jopa nuolin nälissäni lautasen puhtaaksi ensimmäisenä päivänä! Sydneyssä on kamalasti ylipainoisia ihmisiä, ja kuvottaa, miten voi olla mahdollista, että KFC:n ja McDonald'sin sallitaan pystyttää ihrasyöttölänsä joka kymmenen minuutin päähän toisistaan. Tarjonta vastaa kai kysyntää, vai kuinka? Mutta onko se ihmisten oma vastuu syödä epäterveellisesti vai pitäisikö heitä ehkä ohjata jotenkin parempaan?

Nukkumaan menen kiltisti ilman banaania.

Kuudes päivä

Enää ei edes oikein tunnu, että olisin jollain kuurilla. Aamupalaa ei tarvitse syödä pitkittäen jokaista suupalaa, vaan se on oikeastaan jopa ihan täyttävä. Olen energinen, ja katselen huvittuneena miestäni, joka haukottelee vielä toisenkin kahvikupillisen jälkeen... Alan todella ymmärtää, kuinka väsyneeksi ja nuutuneeksi vääränlainen ruoka ihmiset tekee.

Seitsemäs päivä

Kropassa tuntuu tosi hyvälle, eikä väsymyksestä ole tietoakaan. Silmät ovat apposen auki, eikä "unihiekkaa" oikein edes tarvitse pestä pois. Aamu lähtee käyntiin teen avulla ihan yhtä hyvin, ellei paremmin, kuin kolmen kahvikupin. Uskaltaudun illalla jooga-tunnille, eikä sekään tuota vaikeuksia. Cleanse-oppaassa neuvotaan harrastamaan kuurin aikana kevyttä tai keskiraskasta liikuntaa, jotta iho hikoilisi myrkyt pois. Kuurin alussa istuin lähinnä saunassa, koska energiaa mihinkään ylimääräiseen ei ollut.

Kahdeksas päivä

Ei eroa edelliseen päivään. Iho näyttää tosi hyvinvoivalta, eikä näppyjä ole ainoatakaan. Mieheni kehuu, että iho on "säkenöivä".

Yhdeksäs päivä

Sama fiilis kuin eilen. Työkaverit syövät wienerleikkeen ja ranskalaiset lounaaksi, ja minua ällöttää.

Kymmenes päivä

I did it! Upea fiilis! Kerrankin sain jonkun "laihdutuskuurin" päätökseen. Ehkäpä homma onnistui, koska laihdutuksesta ei oikeastaan ollut kyse, vaan kyllästymisestä oman kroppani kyvyttömyyteen tehdä kaikki asiat täysillä. Olo on energinen, ja olen jo varustanut ruokakaapit tulevaa varten samantapaisella ruoalla kuin cleanse-paketissa. En tiedä vielä, luovunko kahvista kokonaan, koska rakastan hyvän kahvin makua ja maitovaahtoa. Alkoholia en ole kaivannut ja uskon, etten tule siihen koskemaan juuri ollenkaan jatkossa.

Päivän kunniaksi menemme illalla ravintolaan syömään - minne? Se selviää seuraavassa postauksessa.

Happy! 

Loppuhuomiot:

-kannattaa aloittaa kuuri viikonloppuna, ettei tarvitse kärsiä pahimmasta heikotuksesta ja päänsärystä töissä.
-huomasin, että aika nopeasti keho tottuu uuteen ruokavalioon, ja jatkuva nälkä katoaa kyllä, kun syö oikein ja muistaa juoda jatkuvasti
-unenlaatuni parani, eikä nukahtamisessa ollut mitään ongelmia - toisin kuin joskus käy, mikä on ärsyttävää. Mietin, johtuuko tämä siitä, etten ole juonut kahvia?
-olo on yleisesti todella kevyt kuurin lopussa, eikä ikävistä asioista jaksa nostaa kamalaa mekkalaa, kuten ennen.
-suosittelen kaikille, jotka haluavat puhdistaa kehonsa lisäaineista ja päästä eroon "kahvikoukusta".