I heart Sydney - highlights and thoughts about 2013

Seuraavaksi jakoon kuvia ja muistoja viime vuodelta 2013 Sydneyssä. Olen niin kiitollinen kaikesta, mitä minulle tapahtui viime vuonna, enkä malta odottaa, mitä pääsen kokemaan vuonna 2014!

DECEMBER. Joulukuussa pääsin upealle matkalle Koralliriutoille Cairnsiin... ja minulla oli tapaaminen Nemon kanssa.

NOVEMBER. Marraskuussa rakas ystäväni Suomesta tuli moikkaamaan. Vaikka emme olleet nähneet yli vuoteen, juttua riitti, eikä ystävyys ollut kadonnut minnekään - päin vastoin, se vahvistui hänen matkansa aikana. Ystävät ja perhe ovatkin ne ainoat asiat, joita kaipaan Suomesta Australiassa tai muualla maailmalla asuessani. Kun palasin Pariisista Suomeen puolen vuoden reissun jälkeen 2005, pääsi minulta itku omalla kotipihalla. Vaikka oli ihana tulla kotiin oman perheen luo, se tuskallinen hiljaisuus ja tyhjät kadut Helsingissä sunnuntai-iltana loivat nopeasti tukahtumaisillaan olevan mörön sisälleni. En minä tänne kuulu! Minun kuuluu olla jossain, jossa tapahtuu! Kun palasin Ranskasta kotiin toisella kertaa kymmenen kuukauden jälkeen, itkin jo Pariisin lentokentällä koneessa. Sydneyssä olen asunut nyt 1,5 vuotta, eli pidempään kuin koskaan aiemmin, ja tiedän jo nyt, että kotimaahan paluu olisi todella vaikeaa, ellei mahdotonta, tämän jälkeen. Mikä siinä on, että Suomi, tuo surullisten laulujen maa, on jotenkin niin tappavan tylsä? Miksi on niin vaikeaa olla patrioottinen?

OCTOBER. Lokakuussa matkustin Suomen suurlähetystöön Canberraan anomaan uutta passia. Vaikka juuri moitinkin Suomea, olen niin ylpeä kertoessani maailmalla olevani suomalainen. Täällä asuessani olen alkanut arvostaa suomalaisen koulutuksen korkeaa tasoa paljon enemmän. Arvostan nykyään myös suomalaisen byrokratian helppoutta, nopeutta ja teknologisuutta suunnattomasti enemmän, sillä täällä viralliset koneistot ovat aika tahmeita. Arvostan ja ikävöin Suomen biojäteastioita; täällä ei kierrätetä kuin muovipullot ja kartongit. Ikävöin myös suomalaisia jäykän pönöttäviä mutta mielenkiintoisia ajankohtaishjelmia ja dokumentteja, joita on vaikea löytää Australian televisiosta, joka tursuaa tosi-tv:tä ja julkkishuttua. Ikävöin kylmää ja lunta, etenkin jouluna, enkä välillä oikein jaksaisi Australian 35-asteen hellepäiviä. Ikävöin Suomen ainutlaatuisen puhdasta ilmaa, jota ei löydä Sydneystä. 

SEPTEMBER. Syyskuussa otimme luottokuvaajamme Peyman Razavin kanssa hieman lisäotoksia häiden jälkimainingeista. Huikean hienoja kuvia, vaikka itse sanonkin! Mitä mieltä te olette? 

AUGUST. Elokuussa pääsin ensimmäistä kertaa viinitiloille Australiassa. Viinien maistelu ja viininvalmistuksen opiskelu ovat kokemuksia, jota ei voi jättää välistä, jos Australiaan tulee lomailemaan. Australialaisilla viineillä on iso rooli maailman viinikartalla, eikä siihen ole tulossa muutosta lähiaikoina, joten kannattaa mennä oppitunneille!

JULY. Heinäkuu eli "karu" australialainen keskitalvi oli kaikkea muuta kuin kurja tai kylmä. Aurinkoisia lämpimiä päiviä riitti loputtomiin, ja ainakin minä voin suositella viime talven perusteella heinäkuutakin kelpomatkustuskuukaudeksi niille, jotka eivät siedä kuumuutta.

JUNE. Kesäkuussa menin naimisiin. 14.6.2013 oli elämäni ihanin ja onnellisin päivä. En oikein vieläkään tajua, että olen naimisissa. Minulla on kaikkea elämässäni, ja niin paljon asioita, joiden vuoksi olla kiitollinen. Kaikki on tällä hetkellä niin hyvin, että välillä alan hymyillä itsekseni kotona tai kadulla. 

Kihlaiskuvia Hyde Parkissa...

JUNE. Sydneyn oopperatalon takana minua kosittiin kesäkuussa 2013. Oopperatalo täytti viime vuonna myös 40 vuotta. Tiesittekös muuten, että suomalainen Eero Saarinen oli ratkaisevassa roolissa tuomaristossa, kun oopperatalon arkkitehtuurikilpailun voittajaa (eli laivan purjeiden mallia) valittiin?

MAY. Toukokuussa lomailimme Jervis Bayssä ja nautin "viileistä" alkutalvipäivistä australialaisittain... rannalla! Australian talvi on kuin Suomen kesä; aurinkoisien päivien seurana on useimmiten heikko viileä tuulenvire, joka pysähtyy vasta kun löytää oikein lämpimän paikan, johon tuuli ei yllä ollenkaan.

APRIL. Huhtikuussa käytiin koluamassa yksi osa Royal National Parkia, ja hiki siinä tuli, vaikka talvi kolkuttelikin ovella...

MARCH. Tämä maisema Obsrvatory Hillillä, eli "takapihallamme" herättää meidät koirulaisten kanssa aamuisin ja saa pyyhkimään viimeisimmätkin unihiekat silmistä. 

FEBRUARY. Hulppeisiin rotko- ja jyrkännemaisemiin Sydneyssä vähän turtuu, kun niitä näkee jatkuvasti, mutta en silti vaihtaisi yhtäkään kukkulahetkeä pois! Muistan kuinka hikoilin ihan vietävästi kun tätä kuvaa otettiin, mutta onneksi kasvot eivät ainakaan kuvassa kiillä...

JANUARY. Tammikuun kauristyttö. Tammikuussa 2013 täytin 28 vuotta. Olimme katsomassa tälläkin hetkellä Sydneyssä pyörivää Empirea mieheni kanssa. Empire oli tosi hupaisa, suosittelen ehdottomasti katsomaan. 

Olen erittäin kaurismainen luonteeltani. Haluan tehdä kaiken mihin ryhdyn hyvin ja perusteellisesti, eikä minulla ole halua tuhlata aikaa erehdyksiin tai laiskotteluun, joka maistuu myrkylle suussani. Olen mietiskelevä, tarkkaavainen, käytännöllinen, rationaalinen, rakentava ja kurinalainen. Suhtaudun kaikkeen yleensä ensin varauksella. Töitä teen organisoituneesti ja tehokkaasti. Valitettavasti saatan olla joskus vakava ja etäinen, mutta kun minulla on tunteita, ne ovat syviä ja vakavia. Pidän kuivasta huumorista, ja läheisissä suhteissa olen erittäin huolehtiva, uskollinen ja huomaavainen. 

Happy New Year & ajatuksia kahdesta viime vuodesta

Olen taas avannut bloggerin ja ilokseni huomannut, että hiljaiselostani täällä päin huolimatta joku käy koko ajan seuraamassa, mitä minulle kuuluu. Jos joukossa on myös uusia lukijoita, ajattelin koota tähän postaukseen ajatuksia elämästä, jotka ovat heränneet Sydneyssä asuessani. Välissä myös ihan omia ajatuksiani itsestäni ja muutoksesta, joka on tapahtunut viimeisen kahden vuoden aikana.

Jännittävää uuttavuotta kaikille siellä ruudun toisessa päässä!

Rakastan eläimiä. Minulla saattaa olla koko päivän iso möykky rinnassa ja henkeä ahdistaa, jos olen nähnyt jonkinlaista eläinrääkkäystä. Eläimet eivät voi päättää useinkaan omasta kohtalostaan tässä maailmassa, ja on kuvottavaa, että joku haluaa tehdä niille pahaa tai ansaita rahaa niiden avulla. Useimmiten esimerkiksi koirien käytösongelmat heijastavat suoraan heidän omistajaansa. Jos voittaisin lotossa, perustaisin animal shelterin esimerkiksi jonnekin päin Etelä-Amerikkaa.

Elämäni muuttui kaksi vuotta sitten täydellisesti. Löysin sattumalta jotain sellaista, jota olin etsinyt koko ikäni ilman suurempaa vaivannäköä. Löysin mielenrauhan, uuden suunnan elämälleni, rakkauden ja sain samalla elämänpituisen seikkailun ympäri maailmaa - kirjaimellisesti. Vaikka on ollut myös pahalta tuntuvia hetkiä mukana, onnellisuus ja etsimisen lopettamisesta seurannut levollisuus ovat kuitenkin päällimmäisinä tunneskaalani huipulla.

Minua kismittää olla seurallinen. En yksinkertaisesti pidä suurista ihmisjoukoista, ja vain harvan ihmisen kanssa jaksan oleskella kovin pitkään edes kahdestaan, kunnes kaipaan jo itsekseni olemista omien askareideni parissa. Olen introvertti, enkä jaksa hakea ihmisiltä hyväksyntää tai tukea mielipiteilleni suuren ystäväpiirin kautta olematta kuitenkaan itserakas tai erakko ilman yhtään ystävää.

Olen aina panostanut työhöni, koska tykkään siitä, mitä teen. En voisi kuvitellakaan jättämättä tekemättä jotain sellaista, josta on sovittu, ja tunnen huonoa omaa tuntoa jos jokin asia myöhästyy. Olen tehnyt työtä, jota teen tänä päivänä, eli kirjoittanut, 15-vuotiaasta asti. Jo sitä ennen minulla oli omia repaleisia lehtiäni, joihin leikkasin kuvat muista lehdistä (tekijänoikeus-sanaa en tainnut silloin tuntea...) ja sepitin omia tarinoitani. Jakelin lehtiäni naapureille ja perheelleni, jotka myöhemmin antoivat lapsuusiän luomispuuskieni tuotokset takaisin itselleni sanoen leikillä, että saattaisin arvostaa niitä itse enemmän...

Rutiinit ovat minulle kaikki kaikessa. Olen herkkäuninen, ja jos en pääse nukkumaan tiettyyn kellonaikaan, rytmini menee sekaisin, ja minua väsyttää aamulla. Väsyneenä ei mikään oikein toimi. Haluan olla tehokas, ja siksi vaalin tunnintarkkaa nukkumaanmenorytmiäni. Mieheni kutsuu minua joskus leikillään gradma':ksi aikaisen nukkumaanmenoaikani vuoksi. Muutun myös hyvin ärtyneeksi, jos en saa ruokaa noin kolmen tunnin välein. Lopetin kahvin liikalitkimisen (neljä kuppia ja siihen päälle energiajuoma) muutama kuukausi sitten. Sen jälkeen olen ollut vähemmän ärtyisä ja nukkunut paremmin - myös päiväunia, jotka olivat aiemmin sula mahdottomuus, koska unenpäästä ei vain saanut kiinni. 

Olen myös kiinnittänyt viimeisen kahden vuoden aikana enemmän huomiota siihen, mistä kannattaa olla vihainen, suuttua ja minkä taas antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olen ymmärtänyt, että minä itse päätän, annanko negatiivisten ajatuksien asettua päähäni, ja ettei negatiivisten ajatusten ajattelu kauheasti kannata. En voi muuttaa muiden negaatioita, voin itse vain jättää sellaiset asiat noteeraamatta. Kun tämän tajuaa, saa hirveästi energiaa ja levollisemman olon.

Muun muassa netissä esitetty väite, ettei pitäisi odottaa oman elämän alkamista siihen asti kun löytää esimerkiksi rakkauden (tai unelmatyön jne.), on osittain täyttä roskaa ja osittain totta. Elämä on paljon helpomaa, kun sen voi jakaa jonkun kanssa, elämällä on enemmän merkitystä rakastuneena ja kun rakastaa. Toisaalta taas elämä ennen rakkautta oli täynnä erilaisia kokemuksia, jotka piti kokea ennen aloilleen asettumista. Mutta edelleen: se joka väittää, että 'älä odota rakkautta ollaksesi onnellinen', valehtelee kyllä minun mielestäni! Elämänohje jonka voinkin vilpittömästi antaa, on rakkauden kohteen etsiminen - vaikka ironisesti juuri se etsiminen usein pilaa koko homman! 

Minulla on jatkuvasti uusi matkustussuunnitelma mielessä. Rakastan lentoreittien etsimistä hakukoneilla ja karttojen tutkimista. Haaveilen tällä hetkellä safarista Afrikassa. 

Sain joululahjaksi micro scooterin mieheltäni, ja tunnen itseni lapselliseksi mutta iloiseksi sillä ajellessani Sydneyn keskustan katuja. Hermostun, jos joudun odottamaan, joten kapine on kuin luotu minua varten. En malta odottaa, että saan ottaa sen mukaan työmatkalleni ensimmäistä kertaa.

Olen nauttinut Australian Sydneyn suurkaupunkielämästä siinä mielessä, että kaikkea on saatavilla ja tekemistä on paljon. Olen täällä tottunut siihen, että jossain muualla on toinen vaihtoehto, ja jos joku ei miellytä, sitä ei tarvitse tehdä toista kertaa. Tämä pätee ruokaan, viihteeseen, uimarantoihin, ravintoloihin, alueisiin, vapaapäivän viettoon... you name it. Saa nähdä, miten minulle käy, jos joudun joku päivä muuttamaan pienempään kaupunkiin jossain päin maailmaa. 

Vaikka olen jo saanut paljon, minulla on vielä unelmia toteutumatta. Uskon siihen, että jos oikein kovasti tahtoo jotain, sen myös saa. Henkilökohtaisia uudenvuoden lupauksiamme en voi täällä paljastaa, mutta listattuina olivat muun muassa surffikurssi, golf-tunnit, vähintään kahden kirjan lukeminen kuukaudessa ja vähintään kaksi liikuntakertaa viikossa.

Millaisia lupauksia te teitte? 

Lomalla...

Kun luet tämän, olen todennäköisesti viilettämässä jossain päin Sydneytä, Koralliriuttoja ja Cairnsiä tai Melbournea Suomesta vierailemaan tulleen ystäväni kanssa. Palataan taas myöhemmin juttujen äärelle, minä olen nyt lomalla!

Hunter Valley

Nyt on aika kertoa teille vähän Hunter Valleyn matkastamme viime elokuussa. Olemme viininoviiseja, joten halusimme päästä kunnolla oppimaan viineistä ja niiden valmistuksesta alusta asti. Samalla halusimme tietysti myös jälleen kerran hemmotella kahta poikaamme, Zimbaa ja Herculea, ja etsiä majoituksen, jossa olisi heille mahdollisimman paljon tilaa.

Newlyweds. Matka oli myös meidän virallinen häämatkamme, vaikka upeita hiekkarantoja tai palmuja ei lomaan kuulunutkaan. 

Mökkimme!

Stayz on hyvä paikka aloittaa majoituksen etsiminen. Siellä on hyviä filtereitä pet friendly -majoituksesta aina hintaan ja majoituksen kuntoon ja tasoon liittyen. Tosi usein löytyy myös paikkoja, joissa saa kolmannen yön ilmaiseksi, kannattaa tarkkailla tarjouksia! 

Näköala.

Söpö lime-puu takapihalla.

Jossain ylhäällä kukkuloilla... Ilma on puhdasta, eikä korva kuule muuta kuin hiljaisuuden ...tai ehkä myös lehmän ammuuuuuun! Emme oikeastaan asuneet Hunter Valleyn "keskustassa" vaan puolen tunnin ajomatkan päässä parhailta apajapaikoilta, mutta halusimme täysin privaatin sijainnin ja kuten sanottu, paljon tilaa pojille.

Hercule ja Zimba nauttimassa lomasta.

Ratsastamassa.

Sato on kerätty. Viinikellareita löytyy joka lähtöön. Meillä oli oma kuljettaja, joka tuntui tietävän Hunter Valleystä kaiken mitä siitä pitää tietää. Toki aluetta voi koluta myös omalla autolla, mutta siitä voi tulla nopeasti ongelma, jos haluaa samalla maistella viinejä...

Viiniopissa.

Tullochin viinit.

Kun on amatööri, joutuu myöntämään itselleen asioita, jotka tuntuvat omituisilta. Kaikki nämä vuodet kun olen viiniä juonut, olen aina ilmoittanut kysyjälle, että pidän kuivista viineistä enemmän kuin makeista. Ehkäpä siksi, koska kuivissa on vähemmän sokeria. En tiedä. Joka tapauksessa koin kuitenkin herätyksen, kun maistelin paria kymmentä eri viiniä reilussa tunnissa. Minä en pidäkään kuivista viineistä! 

Parhaalta suussani maistuivat makeat viinit kerta toisensa jälkeen, ja jouduin toteamaan, etten pidä kuivista viineistä oikeastaan ollenkaan. Hassua, mutta opettavaista. Tullochin viinikellarissa opimme kaikenlaista muutakin, eikä kaikkea mahdu tänne kirjoittamaan, teidän on mentävä itse oppimaan!

Upeita maisemia. 

Maistelemassa punaista kuohuviiniä. 

Tasan sata vuotta vanhempi viini kuin minä!

Olimme maistelemassa myös suklaata ja viiniä yhdessä. Jännä kokemus, suosittelen! Suklaan maku tuli paljon paremmin esille, kun sen kanssa nautti matchaavaa viiniä.

Mainoshommissa. Cheers!

Tällainen oli meidän Hunter Valleyn matkamme. Paljon jäi näkemättä, ja olisi ihana mennä takaisin. Lisätietoa Hunter Valleystä löytyy muun muassa täältä. Varsinainen Australian viinialuehan on Barossa, jossa tuotetaan enemmistö Australian viineistä. Saa nähdä, päästäänkö sinne asti vielä joku päivä. 

Jervis Bay

Pahoittelut kaikille uskollisille seuraajilleni, jotka ovat täällä käyneet, mutta joutuneet tyytymään vanhoihin juttuihin. Sorry! Olen ollut minilomalla ja töitä on ollut niin paljon, että muille voisi jakaa! Oh well, nyt on lauantai ja tänään ohjelmassa ei ole muuta kuin Ikea. Ihanaa! 

Jakoon hetimmiten ihana poppiluritus Olly Mursilta, joka soi ahkerasti autoradiossamme viime viikonlopun reissulla:

Mutta nyt viimein itse asiaan, eli pikainen silmäys matkastani Jervis Bayhyn! Omasta mielestäni kun niin älistyttävän hienoja maisemia onnistuin tallentamaan pikku-iPhoneeni. Joukossa myös muutama video, joten here we go!

Perjantaina kun saavuttiin, satoi vielä kaatamalla, mutta lauantaina heräsin aikaisin tähän yllä olevaan näkymään parvekkeella, eikä nukkumisesta tullut mitään sen jälkeen... Jervis Bay (aussit lausuvat sen [jarvis]) on rauhallinen pikkukylä, jonne ajaessa näkee lukuisia lehmätiloja, heppoja ja viinitiloja. Itse kaupunki on kuuluisa turkoosista vesistään ja maailman valkoisimmasta hiekastaan. Itse rakastuin myös upeisiin pensaiden ja puiden seassa kiemurteleviin bush walkseihin, joille sai ottaa myös koiransa mukaan - toisin kuin yleensä Australian luonnossa. Tasaisin väliajoin tuli näköalarako, jossa sai ihailla upeita maisemia Tasmanian merelle. 

Happy!

Collingwood Beach Vincentia

Jelly fish

Hercule-koirani pomppi ja pinkoi pääsystään tälle Collingwood Beachin rannalle aamutuimaan. Hercule on siis tuossa keskellä...

Matkaseuralaiseni

Voilà, maailman valkoisin hiekka Hyams Beachillä, sanoo Guinness World Records. Hiekka oli todella hienoa ja pehmeää. Se oli niin valkoista yhdistettynä aurinkoon, ettei siellä voinut kauaa olla koirien kanssa. Ilman aurinkolaseja se oli nimittäin niin kirkasta, että silmiin sattui. Mutta kaunista oli, jälleen on yksi erilainen rantakokemus takataskussani! 

Moi, mä oon lomalla.

Kristallinkirkas vesi ja aaltojen kohina... Käsittämätöntä on, miten turistit eivät ole löytäneet Jervis Baytä, vaikka se on vain 2,5 tunnin ajomatkan päässä Sydneystä. Alueelta löytyy kaikenlaista tekemistä, ja vaikka taisin kovaan ääneen myös täällä suunnitella whale watchingia, niin eihän me sinne ajelulle sitten ehditty... Next time! 

Aaltojen kohinaa ja maisemia vielä videon muodossa yläpuolella! Enjoy!

Tällaisia autioita rantoja löytyy vieri vierestä, kun lähtee kävelemään White Sands Walkia. ...Jos olisin lääkäri, määräisin kaikille alakuloisille matkan näihin maisemiin muutamaksi viikoksi. Ei voi kuin haukkoa henkeään ja jäädä suu auki katsomaan, miten kaunis luonto voi olla.

Lopuksi alapuolella vielä menoa koiriemme näkökulmasta ja Herculen terveiset kaikille faneilleen Suomessa. Tuo Nelson Beach (linkin sivulla 10), joka ensimmäisessä videossa komeilee, on off leash beach, eli koirat saavat vapaasti juoksennella ilman pelkoa rangereista. Siispä kaikille New South Walesin mannuilla ja miksi ei myös muualla asustaville koiranomistajillekin Jervis Bay ja etenkin Vincentia ovat oivallisia lomakohteita erityisesti näin talviaikaan, kun ei ole enää 30-asteen helteitä. 

Sunset at Swan Lake. Goodnight everybody... ...We say goodnight from the couches and the throws of Vincentia!