Parhaat uimarannat koirille Sydneyssä

Vuf! Kesä ja ennen kaikkea helteet ovat täällä aivan pian, elleivät jo nyt, joten päätin jakaa hieman rantavinkkejä koiranomistajille Sydneyssä ja sen lähialueilla. 

Monet suosituimmista rannoista eivät hyväksy koiria ollenkaan, ja jos hauveleita luvattomasti rannoilla tavataan, siitä sujahtaa 300 dollarin sakko omistajan taskuun. Rentoa menoa. Cheers Australian viranomaiset! 

Koska meillä on kaksi koiraa, eikä meillä ole hurjasti haluja itse loikoilla rannoilla, olemme ahkerasti kartoittaneet koirille tarkoitettuja uimarantoja ja puistoja Sydneyssä nyt vuoden ajan. Tässä parhaat palat löydöksistämme - klikkaathan otsikkolinkistä lisätietoa ko. rannasta! 

Sirius Cove Reserve

Mahtava pikku uimaranta koirulaisille Mosmanissa. Kuvassa näkyy Hercule, joka on heittämässä talviturkkiaan pois viime kesänä. Tuo uiminen ei ole ihan Herculen juttu, kuten jäykistyneestä pikku mäyräkoiravartalosta voi päätellä...

Rowland Reserve Bayview

Ykköspaikka uimisesta pitäville koiruleille! Jos tänne eksyy, näkee taatusti lukuisia erilaisia ja kokoisia karvaturreja polskimassa ja nauttimassa vedestä! Kuvassani koirat ovat pahasti taka-alalla pieninä pisteinä, mutta siellä ne ovat! Kuva on muuten uuden vuoden aatolta 2012. Ei hullumpi tapa juhlia vuoden vaihtumista! 

Spit Reserve (West) Pearl Bay Mosman

Nimensä mukaan helmi! Kristallinkirkasta vettä, upeat maisemat kukkuloille ja tuulessa keinuvia veneitä suoraan edessä. Kaksi pikkuruista, mutta täysin riittävää uimarantaa koirille ja asfaltoitu tie leppoista kävelyä varten.

Greenhills Beach, Cronulla

40 minuutin ajomatka Sydneystä Cronullaan kannattaa, koska paikka on ehdottomasti koirien paratiisi kuumana päivänä. Jättimäisen Wanda beachin pohjoisosassa "track 5" on oikea sisäänkäynti koiruleille ja omistajille. Aallot ovat isoja ja ainakin meidän aikana tuuli oli melko voimakas. 

pic: http://www.sutherlandshire.nsw.gov.au

As we have two dogs in our family and don't really enjoy beach life ourselves, we've been discovering all types of dog beaches, off leash areas and parks in Sydney and its surroundings. Here are some of the best what we've found! Just click on the title and you'll see more info! 

Mäyräkoirafanien must Sydneyssä....

...on Dachshunds in the Park -Facebook-ryhmä. Ehdoton fanituskohde kaikille mäyräkoiraomistajille Sydneyssä ja miksei myös muualla Australiassa. Joka kuun viimeinen sunnuntai Centennial parklands täytyy mäyräkoirista ja heidän omistajistaan. Heinäkuun tapaamisessa oli kuulemma paikalla noin 50 mäyräkoiraa ja 40 omistajaa! 

Tapaamisessa vaihdettiin myös viimeisimpiä uutisia mäyräkoirien muotimaailmasta

Australialaiset mäyrikset ovat enimmäkseen sileäkarvaisia ja normaalikokoisia mäykkyjä, joten pitkäkarvaisen kääpiö-Herculen on helppo erottua joukosta.

Hercule tapaa uuden kaverin.

Hercule oli vähän hämillään ensimäisessä tapaamisessa kaikista mitä erilaisimmista uusista mäyräkoiratuttavuuksista.

Seuraava mäyristapaaminen on ensi sunnuntaina 25.8. Centennial parklandissa klo 10.30! 
Grand Drive, Centennial Park, Sydney, 2021

Hello you all English speaking readers. If there's any dachshund fans out there, a must do with your boys and girls is the monthly dachshund meeting in the Centennial parklands. The daxies and their owners meet every last Sunday of the months so this month's meeting will be this Sunday at 10.30! 

Herculen kuulumisia

Hau hau kaikille Hercule-faneille! Herculen tie Australiaan oli alusta asti monimutkainen ja tuskallinen. Ensin piti lentää kaksi päivää pienessä häkissä aivan yksin hirvittävän pitkä matka, sen jälkeen seurasi kuukausi askeettisessa karanteenihäkissä Australian kuumimman kesän kynnyksellä, ja kun hän vihdoin pääsi kotiin, hyökkäsivät tihutöiden mestarit, kirput, Hercule-ressukan kimppuun, eikä mikään aine tuntunut aluksi tehoavan ennen kuin kokeilin ihmetuote Comfortista. 

Noh, Herculehan ei tuollaisista pikku vastoinkäymisistä ollut moksiskaan, ja hän on yhä oma hurmaava itsensä. Siltikin, vaikka kirppujen jälkeen pikku kääpiömäyräkoira sai ilmeisesti atooppisen ihottuman, ja ihoon ilmestyi hirvittäviä paiseita ja ihottuman arpia. Myös korvat olivat punaiset ja täynnä rupia ja paukuroita. En ole jaksanut tätä tänne päivitellä sen kummemmin, koska syy moiseen ei ole selvinnyt kai vieläkään täysin, mutta nyt iho näyttää ainakin hieman paremmalta ja syy on seuraava.

Aloin ruokkia Herculea tällä ruoalla, joka on tarkoitettu nimenomaan iho-ongelmista kärsiville ruoka-allergisille koirille. Lisäksi olen lopettanut kaikkien makupalojen ja herkkujen antamisen, ja nyt parin kuukauden jälkeen paiseet ja ihottuma ovat kadonneet. Hurraa! Paws for lifea voin muutenkin suositella kaikille koirien omistajille Ausseissa! Nopea toimitus suoraan kotiovelle ja hyvät hinnat verrattuna esimerkiksi Petbarniin!

Mukavaa viikonloppua kaikille ja terkkuja rentoutumismestari Herculelta. Vuf!

Happy birthday Hercule - 2 years old!

Snapseed Saturday

Tässä tulee launtai kuvina:

1. Herkkuaamiainen, jonka resepti löytyy alta. 2. Pearl Bayssa pittoreskejä maisemia ihailemassa. 3. Pearl Bayn koirauimaranta, joka on nimensä mukaisesti helmi kaikille koiranomistajille. 4. Hercule kävi harjoittelemassa uintia. 5. La Senzasta haltioituneena kulutin muutaman dollarin uusiin alusvaatteisiin.

Kuvassa näkyvän uuden suosikkiaamupalamme resepti kuuluu näin:

½ dl punaista quinoaa
2 munaa
avokadoa
tomaattisilppua
feta-juustoa
basilikaa
uunissa ruskistettua moniviljaleipää
graavilohta

ja se on kopioitu täältä, eli Bay 88 kahvilan menusta. Herrrrkkkua! Nams.

I heart Hercule

Katsokaa nyt tätä pientä nyyttiä: "Minulla on tässä tällainen maja ja minä tykkään olla äitin vieressä oman majani uumenissa!".

Yksi Herculen lempipuuhista on siis kaivautua peittojen ja lakanoiden sekaan kuin "pesään". Olen kuullut, että mäyräkoirat yleensäkin pitävät kaivautumisesta jonnekin turvapaikkaan kun he ovat väsyneitä, peloissaan tai kylmissään. Niin söpöä! I heart Hercule! So much.

Herculen kuulumisia

For all the Hercule fans out there: here he is enjoying the Australian dog beaches! Hercule has been here now for almost two months and doing great. No signs of missing the Finnish winter...

All English post this time. For everyone wondering which is the best tick product here; I would recommend Comfortis. Earlier I told you about Brewers Yeast tablets but I can't say I would buy them ever again. Both of our dogs got really weird pumps on their neck and front head areas after I started giving those tablets. We are sticking with Comfortis now.

And that's who I am

Heippistä! Maanantai on täällä Sydneyssä valjennut harmaana ja ajauduin juoksulenkin jälkeen tutkimaan And that's who I am -blogia. Löysin tuon hauskan ja hieman koskettavankin sivun Strictly Stylen kautta, ja innostuin heti valitsemaan itseäni kuvastavia juttuja. 

Kuten SS -blogin pitäjäkin totesi, harva bloggaaja kovin syvällisiä juttuja blogeissaan pohtii, mutta blogi ei ainakaan omasta mielestäni ole oikea paikka itsetutkiskelulle. Mutta näistä kuvista tosiaan innostuin, ne ovat tarpeeksi pinnallisia ja vain vihjaavat siitä, mistä minussa oikein on kysymys. Mitkä te valitsisitte omiksi  And that's who I am -toteamuksiksenne? 

Australialaiset kirput, nuo suomalaistytön täyshulluuteen ajavat paholaiseliöt

Heippa. Kuten jo aiemmin kerroin lyhyesti, Hercule sai kirppuja heti kun karanteeni loppui. En usko, että ne olivat karanteenista peräisin, koska kävin katsomassa häntä usein, enkä huomannut mitään omituista. Todennäköisesti ne hyökkäsivät asumaan Herculehen lukuisista puistoista, joita täällä on. Turhauttavinta on, että olemme nyt ostaneet kahta eri niskaanlaitettavaa myrkkyä (Frontline ja Advantix), mutta kumpikaan tuote ei ole poistanut ongelmaa. 

Koska inhoan kaikkia tuholaisotuksia sydämeni pohjasta, kuten varmasti kuka tahansa normaalia elämää arvostava ihminen, meinasin tulla hulluksi ongelman alkuvaiheessa. Nimittäin ajeltuani Herculen karvat mahan ja pepun seudulta, paljastui totuus: koko alue oli kirppujen syömä ja meinasin alkaa itkeä. 

Nyt olen bongannut kirppuja neljästi ja tällä viimeisimmällä kerralla en jaksanut enää edes alkaa vauhkota, vaan laitoin pojan vain kylmän rauhallisesti suihkuun ...okei, kyllä minä kirosin australialaiset kirput jälleen kerran sydämeni pohjasta omassa mielessäni.

Joka kerta kun kirppuja on nyt löytynyt, olemme tunnollisesti pesseet kaikki petivaatteet, vaatteet, sohvanpäälliset, pyyhkeet ja imuroineet matot, kokolattiamatot ja tyynyt ja sängyn. Tuholaistorjuntapartio kävi myös, maksoi omaisuuden ja sumutti koko asunnon, jotta kirppujen munat ainakin kuolisivat asunnosta. Ongelma näyttää nyt olevan se, että kirput salamatkustavat tänne Herculen kyydissä ulkoa, koska Frontline ja Advantix eivät ole tarpeeksi tehokkaita myrkkyjä. Parin viikon ajan olenkin käyttänyt Hercule-ressukkaa vain korttelin ympäri ulkona, eikä olla menty edes lähelle puistoja tai muita koiria. 

Öisin Hercule rapsuttelee itseään ja sydän pamppaillen kuuntelen hänen touhujaan pimeässä. Pari kertaa yössä olen vienyt pojan vessaan ja tutkinut koko turkin löytämättä mitään. Kirput ovat nimittäin niin riivatun ovelia, että ne menevät piiloon heti muualle turkkiin, kun alan etsiä niitä. 

Tänä aamuna, kuoleman väsyneenä yöllisistä rapsutus- ja tutkintasessioista, menin Amazonin sivuille selailemaan muita kirppujentorjuntatuotteita. Silmiini osui tämä tuote. Siitä oli niin hyviä arvosteluja muilta ihmisiltä, ja heidän tuskansa kirppujen kanssa kuulosti niin samanlaiselta kuin meidänkin, joten laitoin tilaukseen. En tiedä mitä tässä pitäisi enää tehdä, jos nuo pillerit eivät tepsi. Ajella Herculelta kaikki karvat? Lakata käymästä ulkona? Lisäksi on vielä kokeilematta yksi kirppumyrkky, Comfortis, jota kokeillaan seuraavaksi.

As soon as Hercule was released from the quarantine, he got fleas. It's been a real pain as I've always taken such a good care of things like this with him. Back in Finland, he never got one single tick (and there's a lot of ticks in Finland) not to mention fleas. We've been doing everything we can but nothing seems to help. This morning I went to look on Amazon what kind of flea control products they have and Brewers Yeast Tablets Garlic had some amazing reviews. I'm crossing my fingers that this is the miracle product which will solve the problem!!!

Me, myself and ?

Heippa kaikille uusille sivullani vieraileville, jotka eivät minua tunne! Ajattelin kirjoittaa hieman itsestäni tällä kertaa, koska uusia lukijoita on tullut jonkin verran. Teen tällaisen esittelypostauksen, kuka olen, mistä tykkään, mitä olen puuhannut elämäni aikana. Asian selkeyttämiseksi päätin numeroida minulle tärkeät asiat. Ne eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä. Info-osuudessa on myös lisää tietoa minusta.

Olen siis tänä viikonloppuna 28 vuotta täyttävä suomalaistyttö, joka muutti Sydneyhyn viime syyskuussa. Teen töitä freelancer-journalistina. Kirjoitan suomen kielellä ja teen juttuja Suomeen. Blogin olen halunnut perustaa jo pitkään, mutta koulujutut töiden ohella ovat vieneet niin paljon aikaa, etten ole yksinkertaisesti ehtinyt bloggaamisen maailmaan syventyä ennen kuin nyt joulukussa kun valmistuin. 

***

1. Matkustelu/ Traveling

Vaikka Suomessa on lukuisat asiat hyvin, en ole kovin isänmaallinen ihminen. En yksinkertaisesti pidä Suomen ilmastosta. Kesä on ihanaa aikaa, mutta se ei riitä kun pimeä, kylmä ja masentava talvikausi kestää puolet vuodesta. Ilmaston lisäksi Suomi on pieni ja tekemistä ei oikein ole. Kyllästyn ja turhaudun Suomessa helposti. 

Niinpä muutin Pariisin 19-vuotiaana. Tein töitä pariisilaisessa hotellissa puolisen vuotta vuosina 2004-2005. Ranskan kieli oli tosi vaikeaa, mutta opin sitä sen verran, että visiitin jälkeen menin yliopistolle lukemaan ranskaa pääaineena. Palasin Pariisiin vuonna 2009, kun muutin kaupunkiin kymmeneksi kuukaudeksi vaihto-opiskelua varten. 

Kaikki palkat, joita olen tähän astisessa elämässäni ansainnut, ovat menneet lähes aina matkusteluun. Onnekseni kavereitani asuu tai on asunut maailman jännittävimmissä paikoissa, kuten New Yorkissa, joten olen saanut majoittua heidän luonaan. Muuten en varmasti olisi päässyt vielä tämänikäisenä matkustamaan esimerkiksi Verbieriin, Sveitsin alpeillekaan!

2. Mäyräkoirat ja Hercule/ Dachshunds

Vuoden 2011 toukokuussa sain vauvan. Mäyräkoiravauvan, josta olin haaveilllut aina siitä lähtien kun ensimmäinen koirani mäyräkoira Zorro menehtyi vuonna 1999. Minusta mäyräkoirat ovat niitä ainoita oikeita koiria, vaikka pidän tietysti kaikista muista koirista myös.

Mäyräkoirat kiinnostavat minua luonteeltaan, ja ulkomuodoltaan ne ovat äärimmäisen sympaattisia. Herculesta on tullut maailman rakkain aarteeni ja hän on opettanut minulle kärsivällisyyttä ja rakastamista.

Vähän aikaa sitten sain myös toisen pojan, nimittäin rhodesiankoira Zimban:

3. Ystävät ja perhe/ Friends and family

Niitä todellisia ystäviä on todella harvassa, mutta he ovat sitäkin kallisarvoisempia! Minulla on ihania ystäviä ja kaikki erilaisia. Elämäntilanteet muuttuvat, mutta tosi ystävyys on ja pysyy. Parhaimmat ystävät ovat sellaisia, jotka eivät luovuta silloinkaan, kun ystävyys on koetuksella.

Perhe taas pistää ojennukseen silloin, kun sitä tarvitaan, heh. Parhaimmassa tapauksessa perhe myös ohjaa oikeaan suuntaan elämän eri vaiheissa.

4. Liikunta/ Working out

Olen harrastanut kaikenlaisia juttuja elämäni aikana, muun muassa lentopalloa, keilausta, tennistä, ryhmäliikuntaa, juoksua ja nyt täällä Sydneyssä harjoittelemme triathlon-ohjelman mukaan pyöräilyä, uintia ja juoksua.

Minusta tulee kiukkuinen, alakuloinen ja turhautunut, jos treenaus jää vähiin. Olen vakuuttunut liikunnan vaikutuksesta mielialaan ja suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat parantaa elämänlaatuaan.

5. Ruoka, ruoka, ruoka/ Food

Kuvissa taitaa olla vain herkkuja, mutta ruoka ylipäätään on minun suosikkijuttujani elämässä. Australia tuntuu olevan oiva maa sitä varten, koska ruokaa osataan laittaa täällä. Olen kuullut, että Melbourne on oikea kulinaristien mekka, joten odotan kovasti, että pääsisin jossain vaiheessa myös sinne maistelemaan uusia makuja.

6. Positiivisuus/ Being positive

Poikaystäväni on opettanut minulle paljon positiivisuudesta ja asenteen merkityksestä elämässä. Valittajia, kateellisia, katkeria ja pahaa puhuvia ihmisiä tulee aina olemaan tässä maailmassa, mutta kenenkään ei tarvitse pitää heitä lähellään ja elämässään mukana.

Uskon, että negatiivisuudessa vellominen on haitallista kaikelle mielekkäälle tekemiselle, ja se syövyttää ihmismielen. Negatiivisuus myös tappaa kaiken uuden yrittämisen ja vie tolkuttomasti energiaa. Kenenkään tekemisiä ei kannata mielestäni tuomita, ellei ole itse ollut tismalleen samassa tilanteessa. Hyviä asioita tapahtuu positiivisille ihmisille, siitä olen aivan varma.

7. Kirjoittaminen ja journalismi/ Writing and journalism

Kirjoitin ensimmäistä omaa lehteäni pian sen jälkeen kun olin oppinut kirjoittamaan koulussa, eli noin 10-vuotiaana. Leikkasin kuvia oikeista lehdistä ja keksin juttuja itse. Kirjoitin vanhanaikaisella kirjoituskoneellani ja voi sitä tuherruksen määrää, kun yritin saada merkkejä iskeytymään oikeaan kohtaan A5-paperiani...

Koulussa tykkäsin äidinkielestä aina eniten ja olin siinä myös hyvä. Ylioppilaskirjoituksissa ainoa päämääräni äidinkielessä oli saada laudatur, jonka myös sain. Tätini K:n, suomen kielen dosentin, kannustuksesta sain ensimmäisen "pestini" kirjoittajana 15-vuotiaana Kodin Kuvalehdestä. Kirjoitin lehteen juttuja samalla kun kävin yläastetta parin vuoden ajan. 19-vuotiaana menin opiskelemaan lehtijournalismia HEOon ja pääsin Helsingin Sanomiin työharjoitteluun. Se vasta oli jännittävää. Kirjoitin 11 isoa juttua lehteen ja sain nuuskia sanomalehtityön maailmaa paraatipaikalta.

Yliopistolla päätin kuitenkin lukea ranskaa pääaineenani ja tehdä journalismista ja viestinnästä vain perus- ja aineopinnot. Työskentelin puolitoista vuotta myös Ylellä ennen kuin muutin Australiaan. Nykyään kirjoitan freelancerina juttuja ja nautin kovasti työstäni. Olen myös onnellinen, että voin asua toisella puolella maapalloa ja silti tehdä töitä Suomeen ja suomen kielellä.

Toimittajan työ antaa mahdollisuuden tutustua johonkin uuteen asiaan/ tutkimukseen/ ilmiöön/ henkilöön joka jutun yhteydessä, eikä työ ole kovin rutiinimaista, mistä en pidä ollenkaan. Jos toimittajan työ kiinnostaa, kannattaa tarjota juttujaan tai työvoimaansa paikallislehtiin ja aloittaa vaatimattomasti. Itse kirjoitin juttuja Lauttasaari-lehteen alussa ja on aina hyvä, että on edes jonkinlaista näyttöä julkaistuista jutuista.

Tästä pääsee lukemaan tyypillisesti päivästäni Sydneyssä, missä kerron myös kirjoittamisesta lisää.

8. Blogit/ Blogs

Minusta on ollut hyvin jännittävä saada elää tämä transformaatio perinteisen median monopolista sosiaalisen median aikakaudelle. Olen todennut, että blogin kirjoittaminen on hyvää vastapainoa työjutuille; saan ikään kuin "lämmitellä" itseäni täällä ja sitten panna täydet panokset itse juttuihin, jos sellainen kuulosta yhtään järkevältä?

Tässä muutama suosikkiblogeistani, joita olen joko seurannut jo vuosia tai jotka olen vasta löytänyt (paljon muitakin on):

Sofi
Fashionablefit
HelloHelene
Ps. I love fashion
All things elegant

9. Kirjat ja Kindle/ Books and Kindle

Stephen Kingin sanoin: "jos Sinulla ei ole aikaa lukea, Sinulla ei ole aikaa eikä työkaluja kirjoittaa". Näin yritän ajatella aina - varsinkin oman työni kannalta. Luin ennen yliopistoa paljon kaunokirjallisuutta, mutta yliopiston aikana fiktion lukeminen on kokenut kovia, koska oppikirjojen pänttäys vei aikaa muulta lukemiselta. Siksi olenkin nyt ihanassa tilanteessa, koska valmistuin kuukausi sitten maisteriksi ja oppikirjat ovat minun osaltani historiaa.

Sain poikaystävältäni joululahjaksi Kindlen ja voi pojat, kun se on ollut kovassa käytössä ensimmäisen kuukauden aikana! Rakastan Kindleäni! Se on tosi näppärä ja kuten kaiken uuden teknologian kanssa, myös Kindlen kanssa olen mietiskellyt, miten sitä oikein ennen sitä tuli toimeen? Vanhat, aidot kirjat ovat tietysti myös ihania ja niillä on tunnearvoa, mutta Kindleä suosittelen kyllä kaikille lukutoukille siellä ruutujen ääressä! 

10. Rakkaus/ Cariño

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä: rakas poikaystäväni, joka on muuttanut elämäni. Love you, love you, love you. Last, but not least, my boyfriend. Te quiero mucho mi amor, you have changed my life forever and you are my everything!

Tässäpä hieman juttuja minusta. Bloggarina olen vielä täysin noviisi, joten kommentteja, kehuja ja haukkuja saa lähettää. Uusille lukijoille: tervetuloa! 

I have noticed that I have had some new readers out there so I decided to share with you some things about me and what I like and do here in Sydney. I'm sorry, the text is pretty much in Finnish, but feel free to use the translator to understand better what's going on here! 

Herculella on KIRPPUJA!! Iiiiik!

Koko ihana aurinkoinen lauantai on mennyt pyykkiä pestessä ja imuroidessa. Jees! ...Alan kohta ikävöidä Suomen kylmiä pakkasia, joissa eivät kirput kauaa tutise....

Koiran vieminen Suomesta Australiaan

EDIT (19/08/2013): DAFFin sivuilla on uudet ohjeet ja linkit, jotka on päivitetty toukokuussa 2013.

Lue myös muut postaukset Herculen elämästä Australiassa:

Elämää karanteenissa
Elämää karanteenissa osa 2
Herculen kuulumisia 2 kk karanteenin jälkeen
Mäyräkoirafanien must Sydneyssä
Asiaa kirpuista
Hercule lomalla Jervis Bayssa
Parhaat uimarannat koirille Sydneyssä


Moikka kaikille! Tämä postaus on tarkoitettu niille, jotka ovat itse tuomassa koiraa Australiaan tai tietävät jonkun, joka etsii tietoa kyseisestä operaatiosta. Hoidin itse koko prosessin alusta lähtien itse, ja koirani on juuri vapautunut Sydneyn karanteenista. 

Halusin kirjoittaa tästä siksi, että vaikka miten googlasin ja etsin tietoa aiheesta, sitä oli hyvin vähän tarjolla suomen kielellä. Jos tämä kirjoitus auttaa edes yhtä toista hauvelia ja omistaa suoriutumaan hommasta helpommin, olen tyytyväinen. 

Hercule koneen matkustamossa matkalla Geneveen. Huomioikaa, että kaikki koirat eivät käyttäydy lentokoneessa yhtä rauhallisesti kuin tämä pötkylä! Harjoitus tekee mestarin...

Mielestäni koiraa ei kannata tuoda Suomesta Australiaan, ellei ole aivan pakko. Taloudellisesti sitä ei voi perustella. Kustannukset ovat useita tonneja. Omassa tapauksessani veikkaisin kaikkien kustannuksien yhteissummaksi noin 3 500 euroa, ja Hercule on pieni koira - isompien koirien lentomatkat maksavat enemmän. Myös itselle ja koiralle aiheutettu stressi on jotain, mitä ei voi järjellä perustella. Mutta: raha on vain rahaa, omaa koiraa ei voi mikään korvata. Tekemällä kaiken ohjeiden mukaan, koira saadaan kyllä Australian mantereelle turvallisesti, terveenä ja ennen kaikkea omana itsenään. 

Oma koirani oli matkustanut lentokoneen matkustamossa aiemmin lyhyen kolmen tunnin lennon ilman minkäänlaisia ongelmia, eikä hän edes inahtanut koneen noustessa/ laskeutuessa. Mutta olen kuullut tarinoita koirista, jotka ulvovat koko matkan, eivätkä pysy paikallaan hetkeäkään. Kannattaa jo alussa siis miettiä, miten oma koira suhtautuu matkustamiseen ylipäätään. 

Lento Australiaan on hirvittävän pitkä. Ellet omista jahtia, koirasi joutuu matkustamaan Australiaan lentokoneen ruumassa, vaikka hän olisi kuinka pieni. Jos et siis omista omaa jahtia ja koirasi pelkää matkustamista, mieti kannattaako hommaan ryhtyä ollenkaan.

Hercule odottaa nätisti vuoroaan eläinlääkärin vastaanotolla. Vuorossa ensimmäinen verikoe viime kesäkuussa. 

Aivan aluksi suosittelen, että omistaja lukee Australian viranomaisten ohjeet koiran tuomisesta Suomesta Australiaan englanniksi. Kaikkia koirarotuja ei esimerkiksi voi tuoda tänne ollenkaan. Kannattaa myös huomioida, että koiran saapuminen Australiaan ja karanteeniaika Suomen talvikuukausina joulu-helmikuussa on kuuminta aikaa täällä, ja lämpötila voi kohota 40-asteiseksi. Jos koira on vanha tai kärsii terveydellisistä ongelmista, on myös syytä miettiä, mihin aikaan vuodesta koiraa lähtee tänne tuomaan. Karanteenihäkki on karu, ja vaikka vesisuihkuttimet ovat päällä kuumimpina päivinä, ei lämpötila häkissä kovasti laske. 

Linkin stepit 1-4: nämä asiat olivat ainakin omalla koirallani jo valmiiksi kunnossa, mutta ne on helppo tarkistuttaa ja hoitaa kuntoon soittamalla omalle eläinlääkärille (Government Approved Veterinarian). Tässä vaiheessa kannattaa myös selvittää, mikä on koiran mikrosirun tyyppi. Itse jouduin jäljittämään sitä ensin kasvattajan ja sitten sen laittaneen eläinlääkärin kautta. Melkoista salapoliisityötä, voin kertoa...

Hercule on tottunut ottamaan nokosia milloin missäkin ilman valituksia. Tässä ollaan menossa Genevestä Ranskan kautta Italiaan. Jos joku ei saa kuvasta selvää, niin poika nukkuu auton jalkatilassa ketarat ojossa kaikessa rauhassa...

Olennaista on prosessin alussa ottaa rabieksen vasta-aineverikoe mahdollisimman nopeasti, sillä se määrittää loppupäässä sen, kuinka pitkään koira on karanteenissa. Eli kun tiedätte, että muutto Australiaan on edessä, hoitakaa Suomea koskevan orientaatiopaketin Step 5 kuusi kuukautta/ mahdollisimman pian kuntoon ennen lähtöä. 

Itse olin myöhässä tämän asian suhteen, ja hauvelini jäi Suomeen sukulaisten luo hoitoon, kun itse jo lähdin Australiaan. Tämä siksi, että halusin minimoida karanteeniajan 30 päivään. Eli jos verikoe otetaan 150 päivää ennen koiran saapumista Australiaan, on karanteeniaika kaikista lyhyin, 30 päivää. Jos verikoe taas otetaan vasta 60 päivää ennen koiran saapumista, joutuu koira olemaan karanteenissa 120 päivää. En usko, että kukaan haluaa koiransa niin pitkää vankila-aikaa kokevan. Jo tuo 30 päivää on aivan tarpeeksi hirvittävä! 

Koiran lentomatka Suomesta Australiaan kestää jopa kaksi päivää.

Oma eläinlääkäri ottaa verikokeen ja lähettää näytteen laboratorioon, meidän tapauksessamme kyseessä oli Evira. Tulokset saa postissa omaan kotiin. Tässä menee jonkin aikaa. Tämän jälkeen - jos tulos on hyväksyttävä - paperi pitää viedä allekirjoitettavaksi ja leimattavaksi kunnan eläinlääkärille, Official Government Veterinarian:lle, joka tekee tuloksista lausunnon. Itse asuin Helsingissä, mutta joka kunnalla on tietysti oma kunnan eläinlääkärinsä.

Tässä vaiheessa pitää myös täyttää tämä kaavake, joka liitetään tuontilupahakemukseen.

Tiedossa pitää myös olla, kuka lähettää (exporter) ja kuka vastaanottaa (importer) koiran Australiassa.  Tässä vaiheessa piti ainakin omalla kohdallani olla tiedossa joku puhelinnumero ja osoite Australiassa.  

Kun lausunto on saatu, voi anoa tuontilupaa. 

Kun olette saaneet tuontiluvan sähköpostiinne, selvittäkää mille karanteeniasemalle koira menee. Tuontilupanumeron avulla voitte tehdä alustavan varauksen asemalle koiraa varten. 

Ottakaa yhteys matkanjärjestäjään. Itse käytin Travel Cargo -nimistä yritystä ja heidän kanssaan asiat sujuivat erinomaisesti. Firmalta saa ohjeita lentoon liittyen, ja he ovat muutenkin todella auttavaisia. Heiltä voi kysyä hintatiedusteluja sekä tietoa siitä, mikä on hyväksyttävä kuljetuslaatikko koiralle. Itse käytin Vari Kenneliä. Niitä myydään useissa eläintarvikkeiden nettikaupoissa, muun muassa täällä.

Herculen kuljetuslaatikko on Vari-Kennel Ultra F 71 71 x 52 x 55 cm / 6 kg. Ja ruokakupit laitetaan matkan ajaksi tietysti laatikon SISÄpuolelle.

Kuljetuslaatikon käyttöä kannattaa harjoitella etukäteen. Sen ovea kannattaa pitää auki ja totuttaa koira syömään ja juomaan laatikon ruokakupeista. 

Step 11. kanssa kannattaa olla tarkkana. Omalle koiralleni oli annettu perusrokotukset (General Vaccinations) jo hyvissä ajoin ennen lähtöä, enkä ollut tulkinnut ohjeiden "Between one (1) year and 14 days prior to export" oikein. On siis syytä huomioida, että näistä perusrokotuksista annetaan vielä "boosterit" eli tehosteet 14 päivää ennen lähtöä (ei 14 päivän aikana). Huomasin tuon lausemuodon kaksi päivää liian myöhään ja tästä seurasi tietysti itkua ja hampaiden kiristelyä. Peli ei kuitenkaan ollut menetetty, vaan saimme erään lomakkeen, jolla myöhästyminen kuitattiin ja tehosteet ehdittiin vielä antaa.

Step 13. voi suorittaa omalla eläinlääkärillä, kuten kohdan 5. Eläinlääkäri ottaa verinäytteen ja se lähetetään analysoitavaksi Eviraan ja Sveitsiin. Tulokset kannattaa näistäkin tilata omaan kotiin, niitä sai meidän tapauksessamme odotella puolisentoista viikkoa. Kannattaa ajoittaa tämä siis jonnekin noin 27 päivää ennen lähtöä, että tulokset ehtivät tulla. On syytä huomioida, että matkaan kuluu Suomesta Australiaan kaksi päivää, joten tasan 30 päivää ennen lähtöä näytteitä ei kannata ottaa. Tässä yhteydessä annetaan myös ensimmäinen punkkikäsittely. Itse käytin Frontline-nimistä tuotetta, jonka olin ostanut etukäteen apteekista.

Ennen matkaa koiran kuljetuslaatikkoon teipataan ruokintaohjeet englanniksi. Ne kannattaa kirjoittaa ja printata etukäteen valmiiksi. Kuljetuslaatikkoon kannattaa laittaa sanomalehtiä pohjalle, sen jälkeen esimerkiksi kylpyhuoneen matto ja lopuksi vielä vaikka ohut tyyny. Laatikkoon kiinnitetään kaksi tyhjää muovikuppia. Myös hihna teipataan laatikkoon. Leluja ei kannata laittaa laatikon sisään. Ne voi teipata ulkopuolelle, mutta parasta on, jos vie heti karanteeniin Australiasta ostettuja leluja ja säästää vanhat lelut kotiinpääsyä varten.

Lähtöpäivä. Step 16. ja 17. varten kannattaa varata hyvissä ajoin kunnan eläinlääkärin tapaaminen vaikka samalle päivälle kuin on lähtö, mutta viimeistään 4 päivää ennen lähtöä. Itse varasin samasta paikasta ajan, missä kävin leimaututtamassa rabieksen vasta-aineverikoetodistuksen, eli täältä. On syytä huomioida, että kohdan 16. tarvittavat aineet (esimerkiksi Drontal ja Frontline) on ostettava itse etukäteen, niitä ei ole saatavissa vastaanotolla. Tuontiluvan täytössä kannattaa olla erityisen tarkka sen suhteen, että kunnan eläinlääkäri (Official Government Veterinarian) leimaa Suomessa omalla virallisella leimallaan kaikki koiran asiakirjojen sivut (laboratoriotulokset, kaikki tuontiluvan sivut jne.) Tässä ei riitä, että tavallinen eläinlääkäri täyttää ja allekirjoittaa tuontiluvan Sertifikaatti A:n. Omalla kohdallani tuontiluvan osa B täytettiin Amsterdamissa. Originaalit paperit laitetaan omaan muovitaskuunsa passin kanssa ja kaikista papereista sekä passin sivuista otetaan kolmet kopiot.

Kunnan eläinlääkäriltä sitten lähdettiin Travel Cargon toimistolle ja kohta pian terminaaliin ja Finnairin iltapäiväkoneeseen kohti Amsterdamia.

Urhea Hercule lähtötunnelmissa Helsinki-Vantaalla. Vähän taitaa jännittää, kun häntä on mennyt koipien väliin... Travel Cargon palvelua voin suositella kaikille, joilla on ulkomaanmuutto tai eläinkuljetus ulkomaille edessä!

Kaikenlaista matkustamista koiran kanssa helpottaa, jos koira totutetaan matkustamiseen jo pentuna. Hercule totutettiin autoon, julkisiin kulkuneuvoihin ja jopa pyörän kyytiin jo kolmen kuukauden ikäisenä. Lisäksi hänelle ostettiin kantokassi samana päivänä kun hänet haettiin kasvattajalta, ja kassista on tullut rakas turvapaikka pojalle. 

Hercule Amsterdamissa odottamassa lentoaan Kuala Lumpurin kautta Sydneyhyn. 

Kun Hercule oli saatu kaikkine lukuisine papereineen Helsinki-Vantaalle, Travel Cargo huolehti hänestä siitä eteenpäin. Käytännössä Hercule matkusti ensin Amsterdamiin maanantai-iltana, jossa hän kävi tarpeillaan ja toivottavasti söi ja joi ja valmistautui pitkään matkaan seuraavana päivänä. Travel Cargon yhteistyökumppanit huolehtivat hänestä Amsterdamissa ja majoittivat hänet yhdeksi yöksi. Koko seuraavan tiistaipäivän ja illan Hercule oli koneessa ja matkusti kohti Australiaa. 

Sydneyssä koiran vastaanottivat karanteeniviranomaiset, eikä koiraa saanut nähdä kuin vasta seuraavana päivänä. Tuosta kuljetuksesta Sydneyn kentältä Eastern Creekin karanteeniin lähetettiin vielä samassa kuussa mukava lasku kotiin, mistä ei ollut mainintaa missään. 

Herculen kaikki paperit olivat onneksi kunnossa ja hän vapautui karanteenista minimiajan kuluttua. Olen kuullut tarinoita, joissa joku koiran rokotus on ollut väärä, ja koko karanteeniaika on jouduttu laskemaan uusiksi, toisin sanoen koira on joutunut olemaan siellä kuukauden tai kuukausia enemmän mitä oli suunniteltu. Suosittelen, että paperiasioiden kanssa ollaan mieluummin liian tarkkoja kuin että ne tehdään hutaisten. Australian tuontirajoitukset ovat erittäin tiukat, eikä niiden kanssa kannata lähteä "kokeilemaan", jos jutut menisivät oikein. Jokainen kohta tuontiluvassa (Import Permit) on oltava oikein. Heillä on erittäin tiukkoihin rajoituksiin syynsä, eikä koiraa kannata lähteä tuomaan tänne, jos ei ole kärsivällisyyttä huolehtia joka ikisestä kohdasta. 

Lopuksi vielä huomioita omista kokemuksistani. Koko prosessi on vaivalloinen, ja henkinen piina vain pahenee loppua kohden, koska matka on hirvittävän pitkä koiralle. Hercule oli laihtunut 0,5 kiloa kahden päivän aikana. Myös karanteeniolot voivat järkyttää aluksi. Koiran häkki on pieni ja karu ja koirien ulvontaa ja haukkumista kuuluu jatkuvasti ja joka puolelta. Eräs eläintenhoitaja karanteenissa kertoi, että jotkut koirat eivät ole joskus päästäneet hoitajia lähelleen saati edes sallineet heidän koskettaa, koska ovat olleet niin hädissään. Australian karanteenista ja Herculen kokemuksista siellä voi lukea lisää muun muassa tästä postauksestani. 

Hercule ensimmäisenä päivänä karanteenissa. Ei tämän pikku hurmurin ristimänimi turhaan ole Fortis Fortunata, sen verran urhea hän on ja vahvaa tekoa, ja kaiken lisäksi onnekas, kun pääsee nauttimaan Australian ikuisesta kesästä! Kutsumanimi Hercule puolestaan viittaa täydelliseen ulkomuotoon ja sankarin luonteeseen. Ei turhan vaatimaton tapaus.

Karanteeniasemalla voi varata viikossa kaksi 30 minuutin ulkoiluhetkeä koiransa kanssa. Työntekijät karanteeniasemalla eivät siis käytä koiria lainkaan ulkona, vaan tarpeet tehdään häkin ulkona sijaitsevaan osaan. Itse käytin Pets Get Physical -nimistä yritystä, joka käytti Herkkua juoksuttamassa pihalla. Kuukauden aikana, kun vierailin Herculen luona, huomasin vilpillistä ja ikävää toimintaa DogWalks -nimiseltä yritykseltä, enkä todellakaan voi suositella heidän palvelujaan. 

Kun koira pääsee vapaaksi ja uuteen kotiinsa, on fiilis uskomaton. Voi muistella naureskellen kaikkia niitä tuskallisia hetkiä ja tiuhaan tahtiin hoettuja kirosanoja ja onnitella itseään kaikesta pirullisesta paperisodasta. Vapautumisen jälkeisiä fiiliksiä pääsee lukemaan tästä.

Viimeinen huomautus: tämä kirjoitus on tehty kesä-joulukuuta 2012 koskeviin säädöksiin perustuen, enkä tiedä, tulevatko säännöt muuttumaan. Olen muun muassa kuullut, että minimiaika karanteenissa muuttuisi 30:stä kymmeneen päivään, mikä on tietysti meidän kannaltamme raivostuttavaa, jos se vielä tapahtuu ihan pian. Olen myös kuullut, että Sydneyn karanteeni suljetaan ja että Melbourneen perustetaan megakaranteeni. 

Mielelläni kuulisin muiden kokemuksista tai parannusehdotuksista tätä kirjoitusta koskien. Voin vain sanoa, että näin tehtiin meidän tapauksessa. En tiedä, onko kaikki tehty helpoimmalla mahdollisella tavalla, mutta tämä on yksi tapa saada koiransa Australiaan.

Onnea ja pitkäpinnaisuutta kaikille niille, jotka hommaan ryhtyvät! 

Home!

EDIT (19/08/2013): DAFFin sivuilla on uudet ohjeet ja linkit, jotka on päivitetty toukokuussa 2013.