Hang with me Monday

Moi ja huomenta kaikille! Ps. I love fashionin hang with me -postauksesta inspiroituneena ajattelin päivittää teille, mitä oikein puuhailen täällä Sydneyssä, koska moni on sitä kysellyt. Kaikkea en tietenkään tänne julkaise, enkä yksityiselämäni asioita täällä paljasta. Moni postauksistani käsittelee kuitenkin viikonloppua ja jotain mukavaa, koska silloin tulee luonnollisesti otettua enemmän kuvia, joten tässä siis ihan tavallisen arkipäivän kulkuni Sydneyssä. 

6.00 herätys Olen hyvin säännöllinen ihminen, ja herään myös viikonloppuisin samaan aikaan. Menen nykyään myös aikaisin nukkumaan, viimeistään kymmeneltä, joten kuudelta herääminen ei tunnu ollenkaan vastenmieliseltä, päinvastoin!

Aamupalaksi valmistuu usein joku smoothie, puuroa kanelin kanssa tai amaranth-mysliä riisimaidolla. Olen opettanut myös ei-suomalaisen mieheni syömään puuroa, ja minusta on ihan mahtavaa, kun hän joskus sanoo jopa "himoitsevansa" puuroa ja että voisinko tehdä sitä hänelle! 

Aamulla selataan Suomesta tulleita työsähköposteja ja uutisia Herculen kanssa.

Pakkaan joskus tietokoneen laukkuun ja suunnistan kahvilaan tekemään juttuja. Olen hyvin seurallinen ihminen, mutta viihdyn erinomaisesti myös itsekseni. Minusta on outoa, jos ihminen ei osaa olla yksin. Itse ahdistun, jos en saa tarpeeksi yksinoloa. Mutta kun tekee omia juttuja, silloinkin on mukavaa, kun ympärillä on muita ihmisiä, ja voin tarkkailla heitä. Siitä saa inspiraatiota! Taas yksi syy lisää, miksi rakastan isoja kaupunkeja: niissä näkee koko ajan uusia ihmisiä oli kellonaika mikä tahansa. Joku viisas kuvaili joskus muistaakseni Pariisin kahviloita jotenkin niin, että hän "tarvitsee seuraa ollakseen yksin". Niin totta!

Kun olen kotona, pidän useita pieniä pausseja ja pesen pyykkiä, laitan ruokaa tai järjestelen paikkoja. Minulle kotona työskentely on sopinut tosi hyvin. Vaikka teenkin nykyään kaksi päivää muita töitä toimistossa, kolme päivää kotona on silti edelleen ylellisyyttä minulle: työkavereinani minulla on meidän koirat ja kotiofficen paras puoli on oma sohva kokonaan minua varten! Etätyöskentely pitäisi suoda niin monelle kuin mahdollista. On järjetöntä, että ihmiset kuluttavat tunteja paikasta A paikkaan B siirtymiseen vain nököttääkseen yksin tietokoneella. 

Viime aikoina pumppi on tuntunut tehokkaimmalta treenimuodolta, vaikka itse tunnille raahautuminen onkin aina se vaikein osa koko treeniä... 

Ellen tee töitä Suomen ajassa iltaisin, kuten haastatteluja, katson yleensä elokuvia tai luen kirjoja. Hunter Valleyn matkan jälkeen tähän komboon sujahti mukaan myös portviinilasilliset, mutta cleansen jälkeen en ole niitä enää lipittänyt.

Sellainen päivä minulla. Millaisia teidän arkipäivänne ovat?

Personal training pt 3

Push yourself! No one is going to do it for you.... EXCEPT your personal trainer!

Moi moi! Treeni kulkee ja elämä hymyilee! Aurinko se jaksaa paistaa Sydneyssä ja minun elämässäni, vaikka selvästi ilmat ovat kylmentyneet. Pt-sessiot ovat ohi, ja olen taas omillani treenieni kanssa. Jostain syystä spinning ja RPM maistuvat tällä hetkellä - ehkäpä siksi, että pyörän selkään hyppääminen tuntuu helpoimmalta pitkien työpäivien jälkeen. Spinning on aika aivotonta toimintaa, heh, eikä siinä tarvitse miettiä askelia tai toistojen määriä, voi vaan polkea. Määränpää on tietysti solakat sääret, vaikka horisontissa ei näykään muita kuin hikisiä kanssapolkijoita! Pt:n kanssa treenaminen on ehdottomasti tehokkaampaa, mutta aion jatkaa nyt yksin ainakin toistaiseksi. Motivaatiota riittää vaikka muille jakaa, sillä kesäkuussa tapahtuu jotain aivan erityistä ja ainutlaatuista... Arvaatteko mitä?

Loppuun vielä suosikkimusani RPM-tunneilta (kaikki taitavat olla intervalbiisejä)!

Food for trainers pt 4

Onko teillä väsy? Eilen kaupassa nuutuneena töiden ja spinningin jälkeen en laittanut koriini muuta kuin ison kasan sesongin mukaisia tuoreita australialaisia hedelmiä. Ei tehnyt mieli koko päivän istumisen jälkeen enää laittaa suuhun mitään muuta kuin terveellisiä juttuja ja nostaa jalat villasukkineen kohti kattoa! 

Ps. kannattaa kokeilla! 

Food for trainers pt 3

Välipalavinkki ja nälänkarkottaja # 1: luomuriisikakkua, säilöntä- ja lisäaineetonta maapähkinävoita ja kanelia! Namsnams. Bon app! 

Music for trainers pt 1

Tässä viimeisimmät lataukset iPodilleni. Näiden kanssa ei vaan voi jäädä sohvalle loikoilemaan, eihän??? Enjoy!

Venyttelyä varten: 

Food for trainers pt 1: Saksanpähkinä-uunilohi & pinaattimunakas

Tässä tulisi herkkuresepti kaikille lohen ystäville. Lohihan on loistavaa ruokaa kaikille laihduttajille ja terveellisesti syöville sen sisältämien omega-3-rasvojen ansiosta. Nimittäin kun haluaa, että rasva palaa, on myös syötävä rasvaa! Helppoa! 

Olen yrittänyt jo vuosia syödä lohta ainakin kerran viikossa, mutta vähän aikaa sitten peruslohireseptit alkoivat tympiä ja kuin tilauksesta törmäsin tuohon Washington Postin reseptiin. Annoksen valmistus on helppoa ja maku... noh, kokeilemaan siitä mars vain - heti! Tässä poikaystäväni taidonnäyte (ja itse valmistamani munakas lounaaksi (pinaattia pannulle ja pari munaa sekaan):

Bon app!

Personal training part 2

Terkkuja helvetin porteilta! Läsähdin juuri kotisohvalle toisesta treenisessiosta pt:n kanssa. En huijaa nyt, mutta taju oli vähällä lähteä omille teilleen tällä kertaa. Ongelma oli, etten ollut syönyt oikein minkäänlaista aamupalaa ja treenin vaikeustasoa nostettiin juuri sopivasti sen verran, että saatiin tähdet lentelemään silmissä. 

Treeniin lisättiin tänään hyppelyä, mikä aiheutti tähtien näkemisen ja huimauksen (tyhjällä vatsalla). Olinpa amatööri! Noh, tästä ei voi kuin ottaa opiksi ensi kertaa varten. Jaloissa tuntuu taas maitohapot ja aionkin hoivata rääkille pantua alavartaloani tänään Epsom Salt -kylvyllä. Olettekos kuulleet tästä magnesium-ihmetuotteesta? Tehoaa tosi hyvin kipeisiin lihaksiin, jos pelkkä venyttely ei riitä! Tästä linkistä löytyy lisää tapoja käyttää suolaa.

Sorry muuten blogihiljaisuus, tietokoneeni puksuttelee viimeisiään, ja uusi on hakusessa! Mukavaa huhtikuuta kaikille! Muistakaa syödä aamupala ennen aamutreeniä...

Personal training part 1

Auts. 

Siltä tuntuu, kun istun tähän penkille kirjoittamaan. Olin personal trainingin ensimmäisessä sessiossa aamulla. En ole treenaajana mikään noviisi; olen lukenut aiheesta lehdistä, tehnyt haastatteluja monille personal trainereille Suomessa ja kokeillut eri lajeja laidasta laitaan. Jotenkin on aina tuntunut kuitenkin siltä, että olen ollut soitellen sodassa, eli tehnyt vähän sitä sun tätä ja jonkin verran tuota unohtamatta sitätätä. Heh, eli ei minkäänlaisia päämääriä, ohjelmia tai puhumattakaan kysymystä siitä, toimiiko joku juttu juuri minun kannaltani. 

Herculekin on sitä mieltä, että uudet tossut pitää saada...

Tänään tapasin pt:ni ensimmäistä kertaa, ja hän kyseli menneisyydestäni kuntoilun saralla ja tavoitteistani. Kerroin, että kuuden kuukauden löysäilyn jälkeen Australiassa on aika vakavoitua ja päästä takaisin mittoihin, jotka katosivat kauan sitten. Ylimääräistä on joka suunnalla tätä kroppaa ja haluan siis kiinteytyä kokonaisvaltaisesti. Erityisesti haluan laittaa alavartaloni rääkkiin tulevina viikkoina. Jep, minun, kuten myös niin monen muun naisen, ongelma-alue peppu-reidet-zone joutuu sanomaan hyvästit leppoisille sunnuntaishoppauksille - niitä ei nimittäin ole enää luvassa, vaan rasva saa luvan häipyä tästä kropasta Tasmanian tuuliin. 

Kerroin, etten pidä kuntosalista, mutta kun pt valisti, ettei haluamiani tuloksia synny hauskoilla Body Attack tai Step -tunneilla, mieleni muuttui. Suurin muutos tulee siis kohdallani olemaan 30 minuutin räätälöidyn saliohjelman lisääminen 2-3 kertaa viikossa treenailuuni. Ryhmäliikuntaa saan harrastaa kuinka paljon haluan, mutta equipmentit (eli puntti suomeksi) pitää ottaa mukaan. 

*

Pidän myös viikon ajan ruokapäiväkirjaa, mikä tulee olemaan varsin hauskaa, koska syön koko ajan! Pt ressukka joutuu lukemaan romaanin ensi maanantaina, heh. Salitossuni saivat myös nälvintää osakseen ja joudun lenkkariostoksille tuota pikaa... Minulla oli siis täysin vääränlaiset lenkkarit jalkojeni rakennetta ajatellen. 

Itse treeni otti koville. Teimme kolme kierrosta laitteilla ja keskityimme nimenomaan alavartaloon, jalkoihin ja pakaroihin. Tehokkuudesta voin sanoa sen verran, että käveleminen sattui, kun pääsin ulos auringonpaisteeseen. Sen lisäksi jalat tärisivät, joten ei epäilystäkään pt:n pätevyydestä... Hän kysyikin minulta kesken rutistusten: "Would you do this by your own?" Katselin häntä silmät pyöreinä samalla kun hiki virtasi otsalla, enkä saanut sanaa suustani. Hän vastasi: "I didn't think so, and that's why people hire personal trainers". Liikkeet ovat siis sen verran rautaisia ja tehokkaita, että niiden kanssa saattaa moni laiskotella jos treenaa yksin, mutta kun pt seisoo silmä kovana vieressä, ei auta kuin pusertaa. Tsemppauksen lisäksi pt myös korjasi jatkuvasti liikkeitäni, mikä oli todella tarpeen, koska moni esimerkiksi Kinesis-laitteista oli täysin uusia minulle.  

*

Summa summarum: personal trainer on loistava juttu, jos haluaa juuri itselleen räätälöityä opastusta liikunnan suhteen. Tämän lisäksi pt kannattaa palkata, jos haluaa nostaa oman kuntoilunsa haahuilusta hiukan vakavammalle tasolle. Näin ainakin itse koen asian. 

Ensi maanantaina toinen sessio pt:n kanssa. En malta odottaa!

Prode tuli taloon

Tein lehtijuttua äskettäin proteiinista, ja sain suomalaiselta personal trainerilta vastauksia muutamiin myös itseäni askarruttaineisiin kysymyksiin. Koska juttua ei ole vielä julkaistua, en voi siitä valitettavasti sen enempää kertoa, mutta minut haastattelu sai proteiinilisäostoksille samantien...

Ostin itselleni ja poikaystävälle IsoWheyn heraproteiini-isolaattia, jota aion sekoitella almond milkini ja luonnonjogurttieni sekaan tuota pikaa. Prodenkäyttö on yksilöllistä, mutta kaikki kuntoilijat, jotka treenavat kovaa, todennäköisesti tarvitsevat sitä. Lisätietoa tästä Terveyskirjaston linkistä.

Personal training alkaa ensi viikolla, jee!

And the winner is...

Heippa! Jotakuta teistä kiinnosti mahdollisuudet harrastaa liikuntaa Sydneyssä ja tässäpä tulee jättipostaus nyt siihen liittyen. Olen ravannut eri kuntokeskuksissa ilmaisten passieni kanssa kohta kaksi kuukautta ja voisin hieman kertoa kokemuksistani.

Yleisesti voin heti alkuun todeta, että Sydneyssä voi harrastaa kuntosalilla ja ryhmäliikunnassa käyntiä monta viikkoa putkeen maksamatta penniäkään! Moni sali tarjoaa useiden päivien ilmaisia passeja saleilleen, ja näin isossa kaupungissa kuntoklubeja on pilvin pimein. Jos tänne tulee vaikka kuukaudeksi lomalle, voi olla varma, että salilla voi käydä koko ajan ilmaiseksi.

Yleisesti ja yhteisesti voisin todeta kaikista kokeilemistani saleista, että ryhmäliikuntatunteja näyttäisi olevan tarjolla vain kolmena eri kellonaikana päivän mittaan: kukonlaulun aikaan, ruokatunnilla ja alkuillasta. Kuulin, että ruuhka-aika ainakaan täällä keskustassa ei ole töiden jälkeen kello 16-18 vaan ruokatunnilla kello 12-13! Tämä voi johtua siitä, että asumme tässä business distreetillä, joka on pukumiesten ja -naisten hallitsema aina arkipäivisin. Off peak -aika on puolestaan töiden jälkeen, eli juuri päin vastoin kuin Suomessa. Hassua! Aussit tykkäävät treenata ruokatunneillaan! Toinen huomio on, ettei tunteja pidetä ollenkaan lauantaisin ja sunnuntaisin - todennäköisesti samasta syystä. Mielestäni ihan hoopoa ja valitettavaa, koska olen tottunut viikonloppujumppiin ja poikaystävällä on jalkapallopeli aina viikonloppuisin, joten täytynee tyytyä saunomiseen ja rentoutumiseen...

Mutta sen enempiä jaarittelematta, tässä tulevat sittelyt neljästä eri salista Sydneyn keskustassa:

KGV

Ensimmäiseksi kävin KGV:n spinning-tunnilla. Sain ilmaisen kolmen päivän passin netistä sähköpostiini. Liikuntakeskus näyttää ulkoa vanhalta ja sellainen se oli myös sisältä. Spinnailuun tarkoitetut pyörät olivat likaisia ja rikkinäisiä ja pakko sanoa, ettei niillä ollut kiva polkea. Toinen asia, joka ärsytti, oli se, että spinning-tunti pidettiin samassa tilassa kuntosalin kanssa, eli ei mitään omaa huonetta, vaan kaikkien kuntoilijoiden keskellä siinä alettiin sitten polkea musiikin tahtiin. Samoin tehtiin myös samaan aikaan alkavan pilates-tunnin kanssa: pilates vedettiin kuntosalin toisella puolella, samassa isossa salissa.

pic: City of Sydney

Itse spinning-tunti oli tylsä, varsinkaan kun spinning ei ole mikään suosikkituntini muutenkaan. Ohjelma oli mitäänsanomaton, ja vieressä polkevan naisen kahvihengitys takasi, että tunti maistui silkkalta pakkopullalta. Lopulta myös pyöräni monitori hajosi, joten en edes nähnyt paljon kaloreita tuli poltettua. Hintataso on mielestäni aivan liian korkea siihen nähden, missä kunnossa sali on: puolen vuoden jäsenyys maksaa 387,50 dollaria (299 euroa 6 kk/ 50 euroa kk). Ei varmaan tarvitse kertoa, etten mennyt takaisin KGV:lle.

Tähdet: */*****

Fitness First
Seuraavaksi kokeilin Body Pump -tuntia Sydneyn keskustassa Fitness Firstin tiloissa. Ekaa käyntiä varten sai tulostaa ilmaisen yhden päivän passin netistä ja vinkkinä voin kertoa, että sen voi tehdä myös silloin, jos on vaikka Sydneyssä lomalla ja haluaa sisällyttää kunnon treenin lomailuunsa. Fitness First olikin sitten eri maata mitä tulee tiloihin. Kuntosali oli massiivinen maanalainen hikoiluareena, jossa oli eri onkaloita pöyräilyä, ryhmäliikuntaa ja juoksua varten, you name it.

pic: Gymlink

Pesutiloista pääsi miesten ja naisten yhteiseen uima-altaaseen ja gymillä oli myös sauna ja höyrysauna - molemmat miehille ja naisille yhteisesti, mikä ei ole hyvä juttu... Miltä itse pumppailu sitten tuntui maapallon toisella puolella? 2008 vuodesta asti pumppia harrastaneena voin sanoa, että eihän itse tunnissa mitään erilaista ollut, mutta pumppaajissa kylläkin. Joka biisin lopussa naiset (ja ne kolme kiintiömiestä, jotka ovat täällä Australiassakin must) alkoivat huutaa ja hurrata kovaan ääneen. Se oli tosi hauskaa! Suomessahan pumpataan tosissaan ja suu supussa, mutta aussit vain innostuivat lisää, kun toistot lähenivät loppuaan.

Pidin kovasti Fitness Firstistä ja olin jo innoissani, että nythän pääsen taas harrastamaan rakastamiani ryhmäliikuntatunteja kotini vieressä. Mutta ei aikaakaan, kun ilkeä myyntitykkitäti kertoi hinnoista ja suorastaan veti käteni allekirjoittamaan sopimusta. Hinta kuukaudelta 100 dollaria (78 euroa). You wanna sign up now?, täti komensi. Maksoin Suomessa Esportin tunneista 65 euroa (opiskelija), joten 13 euron hinnannousu työtä tekevänä ei sinänsä olisi haitannut, mutta myyntitädin aggressiivinen ja epäkohtelias käytös muuttivat mieleni. Joku raja tuossa myyntityössäkin...

Tähdet: ***½

Passport 2 fitness
Eipä aikaakaan kun olin seuraavalla viikolla jo kolmannen salin ovea kolkuttelemassa. Kolmas klubi, jota kokeilin, on nimeltään Passport 2 Fitness ja tarkemmin sanottuna Elizabeth streetin sali. Sain viiden päivän passin netistä sähköpostiini ja passia sai vielä pidentää viiden päivän jälkeen.

pic: Passport 2 Fitness

Ketjulla on kolme eri hintaluokkaa, ja sali, jota kokeilin on niin sanottu Silver club. Silverin hinta oli juuri oikea budjettiini, eli 70 dollaria kuussa (54 euroa). Pidin myös siitä, että siellä tarjottiin pay as you go -vaihtoehtoa, eli saa maksaa sen mukaan kun käy. Klubilla on kaksi suosikkiani Les Millsin tunneista, eli pump ja attack sekä heidän omia joogatuntejaan. Ensimmäisenä kokeilin Body Attackia, vaikka sekin on minulle tuttu muutaman vuoden ajalta Suomessa. Itse sali on todella nuhjuinen. Vanhat ja likaiset tilat, joista tulivat mieleen peruskoulun jumppasalit... Hinta ei ollut niin paljon edullisempia, että haluaisin treenata näin huonokuntoisella salilla. Vastaus on: ei.

**

Goodlife health clubs WINNER!

Tämä salamyhkäinen sali, jota ei oikein mainosteta missään, sijaitsee Martin Placella. Kyseessä oli neljäs klubi, jota kokeilin. Sinne sai viiden päivän ilmaisen passin, ja tuntien tarjonta oli kovasti mieleeni ja monipuolinen: paljon Les Millsejä!

pic: Goodlife Health Clubs

Sali sijaitsee arvokkaassa vanhassa rakennuksessa CBD:llä . Komeat puitteet ja korkeita huoneita. Paljon puisia pintoja ja kaarevia kattoja. Plussaa! Tilat ovat hieman sokkeloiset, mutta ei se haitannut. Naisille on oma höyrysauna, mikä oli myös iso plussa. Love it! Olen kaivannut kovasti saunaa Suomesta lähtoni jälkeen, ja höyrysauna on oikeastaan vielä parempi kuin perinteinen; en ole superkovien löylyjen ystävä nimittäin, vaan nautiskelen lämpimässä mieluummin rauhassa ja hitaasti hikoillen.

Goodlifen normaalihinnat ovat samaa luokkaa kuin muilla saleilla: 25 dollaria viikossa/ 100 dollaria kuussa eli 20 euroa viikossa/ 80 euroa kuussa. Kaksi ensimmäistä viikkoa saa ilmaiseksi ja sen lisäksi ja sitä ennen 10 ensimmäistä päivää voi vielä kokeilla ilman sitoumuksia ilmaiseksi. MUTTA. Me saatiin erikoistarjous eilisen kamppispäivän kunniaksi, mikä oikeastaan oli piste iin päälle kaikessa tässä pähkäilyssä.

Toisin sanoen: Goodlife Health Clubs sai minusta ja poikaystävästäni jäsenet itselleen! Weeeee! Sopimus syntyi niin, että maksetaan 20 dollaria/ viikko ja maksu menee 40/ dollaria joka toinen viikko tililtä. Eli 32 euroa/ kaksi viikkoa ja 64 euroa/ kuukausi. Ei todellakan paha näillä Sydneyn kiskurihinnoilla! Esportilla Suomessa maksoin 65 euroa opiskelijajäsenenä kuussa. Myös normaalisti molemmilta menevä 79 dollarin admin fee saatiin puoleen hintaan, mikä oli mukavaa myös.

Tähdet: ****½

Johtopäätös: Olen superonnellinen ja innoissani, että pääsen taas treenaamaan säännöllisesti huippusalilla! Luvassa on muuten postausta myös personal trainerin kanssa tehdystä työstä, eli kyllä, minäkin menen pt:n oppiin mitä mikimmiten! Stay tuned for that....

Muita saleja Sydneyssä, joita en ehtinyt kokeilla:

She Health Club
Anytime Fitness
Virgin Active Health Club
Living Well
Odyssey Health Club & Spa

Avaruus-RPM!

Weee! Ihanaa perjantaita kaikille! Treenipäivitys: tulin juuri kotiin Fitness Firstin RPM-tunnilta. Luvassa on jättipostaus Sydneyn kuntosaleista myöhemmin, tässä vain tämän päivän tunnelmia. Olen myös muuten koukussa noihin Bounce-palluroihin; Coconut Macademia Protein Bliss on ihan paraaaaaaaaaasta! Voisin elää niillä.

Sitten muutama sana itse tunnista. Oli huisin hyvä ja tehokas RPM, pätevä ohjaaja ja ennen kaikkea sai treenata avaruudessa! Kyllä, George Streetin spinning-salissa on avaruusteema ja kun valot menee pois, alkaa kaikki valkoinen hohtaa ja näkyä neonvärisenä. Lisäksi pitkin seiniä on kaikkea avaruushärpäkettä, kuten planeettoja ja tähtiä. Kyllä oli jänskää. Kuvia ei nyt tähän hätään ole itse spinning-salilta, kun piti huhkia niin vimmatusti, mutta samanlainen fiilis on Linnanmäen space-junassa vai mikä sen nimi nyt on? Se, joka menee vesitornin sisällä. Kuvan sali on George Street Platinumin movie theater -sali, jossa voi katsoa sarjoja samalla kun kuntoilee jättimäiseltä neljältä televisiolta. 

Happy and fit weekend everyone! 

International Fitness Week!

Heippa kaikille sydneyläisille ja muualla Australiassa majaileville kuntoilufriikeille! Tästä linkistä pääsee lunastamaan itselleen viikon ilmaisen liikuntapassin Fitness Firstille! Minä jumppailen ja pumppailen George St Platiniumilla ensi viikon, missä te? 

pic: Fitness First

Hi to everyone interested in fitness and working out! From this link you can get your 7 day free Fitness First pass for next week! See you on George St Platinium? 

Workout update

Blogi on taas ollut tyynesti unten mailla pari päivää, kuten ehkä joku on saattanut huomata... Töitä on vain juuri nyt tosi paljon, etten ole ehtinyt tekemään mitään postauksen arvoista. Mutta tänään mieleeni juolahti kirjoittaa triathlon-aikeestamme ja miten projekti jaksaa. Joku nimittäin teistä kysyi vähän aikaa sitten, miten triathlon-treenauksemme sujuu ja sen suuremmitta selityksittä täytyy todeta, että ei se ole varsinaisesti edes alkanut vielä. 

today's workout: 30 min swim

Täysin rappiolla emme ole, vaan ollaan yritetty löytää sopivaa treenirytmiä ja sovitella aikatauluja ja kokeilla mikä toimii ja mikä ei. Aamulenkit ja 5.50 herätys johtivat nimittäin nopeasti siihen, että molemmat olivat niin väsyneitä, että päätimme luopua ajatuksesta. Sinänsä aamulenkeissä ei ollut mitään vikaa, mutta iltaa kohden väsymys painoi liikaa joka kerta. Nyt ollaankin käyty viikonloppuisin juoksemassa ja uimassa ja panostettu terveellisiin ruokiin. Triathlonia emme ole unohtaneet, mutta kuten sanottu, sen sovittaminen aikatauluihimme on vain hieman työn alla vielä.

Me, myself and ?

Heippa kaikille uusille sivullani vieraileville, jotka eivät minua tunne! Ajattelin kirjoittaa hieman itsestäni tällä kertaa, koska uusia lukijoita on tullut jonkin verran. Teen tällaisen esittelypostauksen, kuka olen, mistä tykkään, mitä olen puuhannut elämäni aikana. Asian selkeyttämiseksi päätin numeroida minulle tärkeät asiat. Ne eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä. Info-osuudessa on myös lisää tietoa minusta.

Olen siis tänä viikonloppuna 28 vuotta täyttävä suomalaistyttö, joka muutti Sydneyhyn viime syyskuussa. Teen töitä freelancer-journalistina. Kirjoitan suomen kielellä ja teen juttuja Suomeen. Blogin olen halunnut perustaa jo pitkään, mutta koulujutut töiden ohella ovat vieneet niin paljon aikaa, etten ole yksinkertaisesti ehtinyt bloggaamisen maailmaan syventyä ennen kuin nyt joulukussa kun valmistuin. 

***

1. Matkustelu/ Traveling

Vaikka Suomessa on lukuisat asiat hyvin, en ole kovin isänmaallinen ihminen. En yksinkertaisesti pidä Suomen ilmastosta. Kesä on ihanaa aikaa, mutta se ei riitä kun pimeä, kylmä ja masentava talvikausi kestää puolet vuodesta. Ilmaston lisäksi Suomi on pieni ja tekemistä ei oikein ole. Kyllästyn ja turhaudun Suomessa helposti. 

Niinpä muutin Pariisin 19-vuotiaana. Tein töitä pariisilaisessa hotellissa puolisen vuotta vuosina 2004-2005. Ranskan kieli oli tosi vaikeaa, mutta opin sitä sen verran, että visiitin jälkeen menin yliopistolle lukemaan ranskaa pääaineena. Palasin Pariisiin vuonna 2009, kun muutin kaupunkiin kymmeneksi kuukaudeksi vaihto-opiskelua varten. 

Kaikki palkat, joita olen tähän astisessa elämässäni ansainnut, ovat menneet lähes aina matkusteluun. Onnekseni kavereitani asuu tai on asunut maailman jännittävimmissä paikoissa, kuten New Yorkissa, joten olen saanut majoittua heidän luonaan. Muuten en varmasti olisi päässyt vielä tämänikäisenä matkustamaan esimerkiksi Verbieriin, Sveitsin alpeillekaan!

2. Mäyräkoirat ja Hercule/ Dachshunds

Vuoden 2011 toukokuussa sain vauvan. Mäyräkoiravauvan, josta olin haaveilllut aina siitä lähtien kun ensimmäinen koirani mäyräkoira Zorro menehtyi vuonna 1999. Minusta mäyräkoirat ovat niitä ainoita oikeita koiria, vaikka pidän tietysti kaikista muista koirista myös.

Mäyräkoirat kiinnostavat minua luonteeltaan, ja ulkomuodoltaan ne ovat äärimmäisen sympaattisia. Herculesta on tullut maailman rakkain aarteeni ja hän on opettanut minulle kärsivällisyyttä ja rakastamista.

Vähän aikaa sitten sain myös toisen pojan, nimittäin rhodesiankoira Zimban:

3. Ystävät ja perhe/ Friends and family

Niitä todellisia ystäviä on todella harvassa, mutta he ovat sitäkin kallisarvoisempia! Minulla on ihania ystäviä ja kaikki erilaisia. Elämäntilanteet muuttuvat, mutta tosi ystävyys on ja pysyy. Parhaimmat ystävät ovat sellaisia, jotka eivät luovuta silloinkaan, kun ystävyys on koetuksella.

Perhe taas pistää ojennukseen silloin, kun sitä tarvitaan, heh. Parhaimmassa tapauksessa perhe myös ohjaa oikeaan suuntaan elämän eri vaiheissa.

4. Liikunta/ Working out

Olen harrastanut kaikenlaisia juttuja elämäni aikana, muun muassa lentopalloa, keilausta, tennistä, ryhmäliikuntaa, juoksua ja nyt täällä Sydneyssä harjoittelemme triathlon-ohjelman mukaan pyöräilyä, uintia ja juoksua.

Minusta tulee kiukkuinen, alakuloinen ja turhautunut, jos treenaus jää vähiin. Olen vakuuttunut liikunnan vaikutuksesta mielialaan ja suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat parantaa elämänlaatuaan.

5. Ruoka, ruoka, ruoka/ Food

Kuvissa taitaa olla vain herkkuja, mutta ruoka ylipäätään on minun suosikkijuttujani elämässä. Australia tuntuu olevan oiva maa sitä varten, koska ruokaa osataan laittaa täällä. Olen kuullut, että Melbourne on oikea kulinaristien mekka, joten odotan kovasti, että pääsisin jossain vaiheessa myös sinne maistelemaan uusia makuja.

6. Positiivisuus/ Being positive

Poikaystäväni on opettanut minulle paljon positiivisuudesta ja asenteen merkityksestä elämässä. Valittajia, kateellisia, katkeria ja pahaa puhuvia ihmisiä tulee aina olemaan tässä maailmassa, mutta kenenkään ei tarvitse pitää heitä lähellään ja elämässään mukana.

Uskon, että negatiivisuudessa vellominen on haitallista kaikelle mielekkäälle tekemiselle, ja se syövyttää ihmismielen. Negatiivisuus myös tappaa kaiken uuden yrittämisen ja vie tolkuttomasti energiaa. Kenenkään tekemisiä ei kannata mielestäni tuomita, ellei ole itse ollut tismalleen samassa tilanteessa. Hyviä asioita tapahtuu positiivisille ihmisille, siitä olen aivan varma.

7. Kirjoittaminen ja journalismi/ Writing and journalism

Kirjoitin ensimmäistä omaa lehteäni pian sen jälkeen kun olin oppinut kirjoittamaan koulussa, eli noin 10-vuotiaana. Leikkasin kuvia oikeista lehdistä ja keksin juttuja itse. Kirjoitin vanhanaikaisella kirjoituskoneellani ja voi sitä tuherruksen määrää, kun yritin saada merkkejä iskeytymään oikeaan kohtaan A5-paperiani...

Koulussa tykkäsin äidinkielestä aina eniten ja olin siinä myös hyvä. Ylioppilaskirjoituksissa ainoa päämääräni äidinkielessä oli saada laudatur, jonka myös sain. Tätini K:n, suomen kielen dosentin, kannustuksesta sain ensimmäisen "pestini" kirjoittajana 15-vuotiaana Kodin Kuvalehdestä. Kirjoitin lehteen juttuja samalla kun kävin yläastetta parin vuoden ajan. 19-vuotiaana menin opiskelemaan lehtijournalismia HEOon ja pääsin Helsingin Sanomiin työharjoitteluun. Se vasta oli jännittävää. Kirjoitin 11 isoa juttua lehteen ja sain nuuskia sanomalehtityön maailmaa paraatipaikalta.

Yliopistolla päätin kuitenkin lukea ranskaa pääaineenani ja tehdä journalismista ja viestinnästä vain perus- ja aineopinnot. Työskentelin puolitoista vuotta myös Ylellä ennen kuin muutin Australiaan. Nykyään kirjoitan freelancerina juttuja ja nautin kovasti työstäni. Olen myös onnellinen, että voin asua toisella puolella maapalloa ja silti tehdä töitä Suomeen ja suomen kielellä.

Toimittajan työ antaa mahdollisuuden tutustua johonkin uuteen asiaan/ tutkimukseen/ ilmiöön/ henkilöön joka jutun yhteydessä, eikä työ ole kovin rutiinimaista, mistä en pidä ollenkaan. Jos toimittajan työ kiinnostaa, kannattaa tarjota juttujaan tai työvoimaansa paikallislehtiin ja aloittaa vaatimattomasti. Itse kirjoitin juttuja Lauttasaari-lehteen alussa ja on aina hyvä, että on edes jonkinlaista näyttöä julkaistuista jutuista.

Tästä pääsee lukemaan tyypillisesti päivästäni Sydneyssä, missä kerron myös kirjoittamisesta lisää.

8. Blogit/ Blogs

Minusta on ollut hyvin jännittävä saada elää tämä transformaatio perinteisen median monopolista sosiaalisen median aikakaudelle. Olen todennut, että blogin kirjoittaminen on hyvää vastapainoa työjutuille; saan ikään kuin "lämmitellä" itseäni täällä ja sitten panna täydet panokset itse juttuihin, jos sellainen kuulosta yhtään järkevältä?

Tässä muutama suosikkiblogeistani, joita olen joko seurannut jo vuosia tai jotka olen vasta löytänyt (paljon muitakin on):

Sofi
Fashionablefit
HelloHelene
Ps. I love fashion
All things elegant

9. Kirjat ja Kindle/ Books and Kindle

Stephen Kingin sanoin: "jos Sinulla ei ole aikaa lukea, Sinulla ei ole aikaa eikä työkaluja kirjoittaa". Näin yritän ajatella aina - varsinkin oman työni kannalta. Luin ennen yliopistoa paljon kaunokirjallisuutta, mutta yliopiston aikana fiktion lukeminen on kokenut kovia, koska oppikirjojen pänttäys vei aikaa muulta lukemiselta. Siksi olenkin nyt ihanassa tilanteessa, koska valmistuin kuukausi sitten maisteriksi ja oppikirjat ovat minun osaltani historiaa.

Sain poikaystävältäni joululahjaksi Kindlen ja voi pojat, kun se on ollut kovassa käytössä ensimmäisen kuukauden aikana! Rakastan Kindleäni! Se on tosi näppärä ja kuten kaiken uuden teknologian kanssa, myös Kindlen kanssa olen mietiskellyt, miten sitä oikein ennen sitä tuli toimeen? Vanhat, aidot kirjat ovat tietysti myös ihania ja niillä on tunnearvoa, mutta Kindleä suosittelen kyllä kaikille lukutoukille siellä ruutujen ääressä! 

10. Rakkaus/ Cariño

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä: rakas poikaystäväni, joka on muuttanut elämäni. Love you, love you, love you. Last, but not least, my boyfriend. Te quiero mucho mi amor, you have changed my life forever and you are my everything!

Tässäpä hieman juttuja minusta. Bloggarina olen vielä täysin noviisi, joten kommentteja, kehuja ja haukkuja saa lähettää. Uusille lukijoille: tervetuloa! 

I have noticed that I have had some new readers out there so I decided to share with you some things about me and what I like and do here in Sydney. I'm sorry, the text is pretty much in Finnish, but feel free to use the translator to understand better what's going on here! 

Triathlon!

Moi! Uuden vuoden kunniaksi tulee treenipostaus. Me päätettiin nimittäin poikaystävän kanssa alkaa treenata triathlonia varten! Ajattelin ensin ostaa salikortin, mutta mietin, miten järjetöntä oikeastaan olisi tällaisessa ympäristössä ja säässä mennä sisätiloihin hikoilemaan... Yhdessä meille tuli mieleen triathlon, koska meillä on pyörät, oma uima-allas talossa ja koko ihana Sydney lenkkeilyä varten.

Koska meidän lähtötasomme on lähinnä sohvaperuna-possuttelu-koiranulkoilutus-kunto, ollaan nyt kaksi viikkoa peruskunnon kohotuskuurilla. Kahden viikon aikana me "siivotaan" myös ruokailutottumukset ja käydään joka arkiaamu 30 minuutin lenkillä. Voin kertoa, että tämän aamun lenkki on jo juostu kello 6.00-6.30 ihanan lämpimässä ja vilkkaaseen maanantaiaamuun heräilevässä Rocksissa.

Jotta hommassa olisi jokin runko, löysin netistä tällaisen ohjelman, jota alamme noudattaa siis kahden viikon päästä, kunhan ensin selvitään tästä starttijaksosta. Musta tuo vaikuttaa tosi kivalta ohjelmalta ja pidän siitä, että taso nousee koko ajan loppua kohden. Meillä ei ole tiedossa mitään varsinaista "kisaa", kuten tuo sana race ohjelman lopussa viittaa, mutta ehkäpä keksimme jotain kahdeksan viikon aikana...

Ohjelmaamme kuuluu siis triathlonin periaatteita noudattaen juoksua, uintia ja pyöräilyä. Lisäksi tuolla sivustolla neuvotaan tekemään joka viikko jonkinlainen lihaskuntoharjoitus, mikä kuulostaa myös tosi fiksulta ja ennen kaikkea mahdolliselta toteuttaa.

Käytiin eilen myös ruokaostoksilla Jessica Simpsonin Painonvartijoiden menu mukanamme. Suurimmat muutokset teimme jogurttien, murojen ja maidon suhteen. Jogurtti vaihtui sokerittomaan, murot puuroon ja tavallisen maidon vaihdoimme soijamaitoon. 

Saa nähdä, miten meille käy! Kerron teille sitten lisää tästä, kun varsinainen triathlon-treenimme alkaa. Yleisesti ottaen olen innoissani tästä projektista ja on kiva, kun on toinen, joka on sitoutunut ohjelman noudattamiseen samalla tavalla. Otettiin myös eilen kuvia itsestämme, että voi sitten vertailla ennen ja jälkeen -kuvia.

Mukavia treenailuhetkiä kaikille vuodelle 2013! Lisätietoa triathlonista löytyy täältä ja täältä. Australia muuten johtaa olympiamitalitilastoa triathlonin osalta... I wonder why...? 

Hi! Me and my boyfriend will start triathlon training in two weeks. First, we want to build up our basic stamina by running 30 minutes every weekday morning (I can tell already that this morning's workout is done!). After that, we're gonna follow a real mini triathlon plan for eight weeks. We'll see how this is gonna go but I'm very excited! As we have our bikes, own indoor pool in the building and the beautiful Sydney around us, we thought that it would be just crazy not to take advantage of those! 

Herkutteluviikonloppu & Jubilee Park

Moikka kaikille ja pulskaa maanantaita! Vaikka nämä kuvat voivat näyttää siltä, että viikonloppuna on tullut kuntoiltua sata tuntia ja syötyä terveellisesti quinoaa, broccolia ja muuta terveysmuonaa, näin ei ole asian laita. Päinvastoin.  

Perjantaina herkuttelimme gelatolla leffan kanssa tehden ei mitään ja lauantaina huristelimme autolla ympäri Sydneytä eli toisin sanoen istuimme autossa koko päivän. Illalla käytiin läheisessä Heritage-ravintolassa syömässä herkulliset annokset simpukoita ja ranskalaisia. Les moules, ah! Yksi mun lempiruoista. Itse söin simpukkani sinihomejuustokastikkeessa, voi jee, miten ne olivat hyviä... Sunnuntaiaamuna paistoin jostain syystä meille vielä ricotta-pannareita, koska sisäinen ruokahirmuni kehotti niin. Kaiken tämän mässäilyn jälkeen sunnuntai-iltana alkoi olla sellainen olo, että on pakko tehdä edes jotain. 

Niin me sitten menimme kiltisti hölkkäämään Jubilee Parkiin ja Zimba sai juoksennella vapaana ja kuolata ympäri puistoa. Annoin Zimballe uuden lempinimen Noodle, koska kuolajanat sen suussa näyttävät ihan nuudeleilta. Nyt minulla on Noodle ja Nupsu (Hercule) poikinani! 

Minulla oli myös tänään huono omatunto kaikista viikonlopun herkkupiikeistä ja kävin ansiokkaalla tunnin lenkillä ympäri Sydneytä. Nyt saa kyllä housujenvenytys loppua.

Hi guys! We had a very relaxing yet quite food orientated weekend and finally on Sunday we decided to go for a little jog in the Jubilee Park. 

Why To Drink Coconut Water?

I'm trying to give up drinking all those bad light soda drinks out there. I've been an avid user for many years and it makes me sick to think that they are loaded with additives which do bad nasty stuff to your teeth and health. In Finland, coconut water costs quite a lot but here this small Cocobella tetra pack is only 1,5 euros (1,9 AUS$). That is, of course because it's 100 % Australia owned.  

Coconut water is super good for you and not just some mambo jambo. It has more potassium than a banana and lots of calcium, sodium, magnesium and phosphorous which means that CW has 3 times more electrolytes than sport drinks and it contains zero fat, cholesterol and preservatives. That means it's super good for people who train and work out a lot!