Pages

perjantai 23. marraskuuta 2012

Karanteeni Australiassa

Heippa. Hercule on saapunut Australiaan ja karanteeniasemalle. Tapasin hänet eilen kahden tunnin vierailun aikana, ja tänään sain tavata vauvaani puoli tuntia. Viikonloppuna ei saa käydä katsomassa. Erinomaista. Ressukka oli laihtunut puoli kiloa matkan jäljiltä ja näytti melkoisen surkealta ainakin mamin silmissä. Reippaasti hän kuitenkin ryhtyi heti leikkimään kanssani, kun oli ensin alkuhalit vaihdettu kunnolla. 


I love this boy more than anything

Koko karanteenialue on aika karmiva. Sydneyn Eastern Creek Quarantine Station sijaitsee noin tunnin automatkan päässä Sydneystä, ja itse menen sinne ensin junalla tunnin ja sitten poljen pyörällä juna-asemalta karanteeniin 15 minuuttia. Kuuntelin eilen muiden vierailijoiden juttuja, kun he kertoivat ajaneensa neljä tuntia päästäkseen tapaamaan lemmikkiään. Toinen nainen kertoi kävelevänsä juna-asemalta karanteeniin joka kerta 40 minuuttia per suunta. 


Itku tulee, kun mietin sekunninkin, missä fiiliksissä vauvani on ollut, kun häntä on tuotu tänne pimeässä Australian yössä järkyttävän pitkän lentomatkan jälkeen. Samalla alueella on myös kasveille oma karanteeni, ja eilen näin myös hevosia ja ampiaisten suhteen oli myös käynnissä joku operaatio, kun kaksi valkoisiin haalareihin pukeutunutta henkilöä hääräsi jotakin niiden kanssa.


Jos nyt kysyttäisiin, en kyllä lähtisi tähän rumbaan enää ikinä. Niin hirveää henkistä kidutusta tämä on ollut minulle, mutta ennen kaikkea fyysisesti ja henkisesti raskasta Herculelle. Olen jutellut tästä tuskallisesta koettelemuksesta muiden koiranomistajien kanssa ja kaikilla on samat fiilarit lemmikkejään kohtaan. Niiden avuttomuus kai tekee sen, että ajattelee, että pitäisi koko ajan olla hoivaamassa ja että koira jotenkin kaipaa sitä. Niinhän se ei ole. Koira elää sekunnissa ja minuutissa. Ei sen muisti ole kovin kehittynyt ja tulevaisuutta se ei osaa ajatella. 


Henkilökunta oli ystävällistä ja kaikki, jotka olivat eläimien kanssa tekemisissä, tuntuivat tosi ammattitaitoisilta. Hercule on kuitenkin melkoinen ruipelo ollut aina ja kronkeli ruoan suhteen, joten olen aika huolissani siitä, syökö hän kunnolla viikonlopun aikana. Aion kyllä soittaa sinne vastusteluista huolimatta ja kysyä miten menee. Vein hänelle tänään ison pussin kanapaloja ja ne katosivat massuun minuutissa. Taisi olla melkoinen nälkä pojalla! 


Hercule sai eilen myös uuden pupun, uusia leluja ja ison tyynyn, jossa on muumityynynliina. Lisäksi jätin hänelle tänään oman t-paitani. Jätin karanteenin pakastimeen myös jauhelihaa viikonloppua varten ja jogurttia, jota Hercule rakastaa. 


Molemmilla kerroilla lähtiessäni on tullut kova itku ja pala kurkkuun, ja en tiedä mitään niin hirveää kuin jättää oma vauva tuollaiseen vankilaan, jossa koirat haukkuvat jatkuvasti ja jossa virikkeitä ei juuri ole. Oli hirveää myös huomata, ettei läheskään kaikkien koirien omistajat tai hoitajat koiranulkoilutuspalveluista tulleet vierailemaan eilen koirien luona. On sydäntäsärkevää kuunnella, miten koira ulvoo ikäväänsä, eikä kukaan käy paijaamassa ja halimassa, vaikka tarve olisi kova.


Jotenkin kuvittelisi, että tällaiset paikat eivät enää kuuluisi 2000-luvulle, mutta näillä mennään nyt. Vaikka aurinko paistaa kauniisti ja helteisen lämpimästi Sydneyssä myös tänään, olo on aika musta. Vaikea olla, kun vaikka itkee, niin sekään ei oikein helpota. Harmaan päivän ainoa hyvä uutinen oli, että kaikki Herculen paperit ovat kunnossa, eikä mikään rokotus tai verikoe ole väärä, vaan poika pääsee kotiin suunnittellusti ja vieläpä 21. eikä 22. joulukuuta.

Heippa.





8 kommenttia:

  1. Voi että onpa kurjaa! Miks tuon karanteenin pitää olla niin pitkä? :( Tsemppiä molemmille!

    VastaaPoista
  2. Kiitti. Ihan hirveetä. En voi suositella kenellekään.

    VastaaPoista
  3. Voi Jenna, mulle tuli ihan hirvee itku tosta sun päivityksestä. Ihanaa, että Herculella on sinut siellä, toivoisin että niillä muillakin koirilla olisi kaikilla yhtä välittävä omistaja lohduttamassa.

    Tuli mieleen, että onko siellä karanteenihuoneissa töpseleitä? Ku kissoille ainakin käytetään stressitilanteisiin sellasia feromoni-vekottimia (Feliway), jotka pistetään töpseliin ja sit siitä alkaa haihtua kissojen stressitilaa lieventäviä aineita. Käsittääkseni koirille on myös samanlaisia vekottimia? Sitä feromonia saa myös suihkeena.

    Voimia ja paljon haleja, pian kaikki on taas hyvin ja tää vaikee aika unohtuu nopeasti! <3

    VastaaPoista
  4. Joo kyllä täälläkin on itketty, Herculen ja niiden muiden koirien puolesta. Mut täytyy yrittää itse tsempata, kun kaiken pitäisi kuitenkin mennä hyvin. Ja kyllä ne karanteenin työntekijät välillä käy siellä koirien häkeissä katsomassa, että kaikki on hyvin.

    Ei siellä ole töpseleitä tai mitään muutakaan. Se on vankila. Sänky on mukava ja Herkulla on siellä paljon leluja ja pehmusteita. Eilen se innostui jahtaamaan lintua, joka oli tullut sinne häkin ulko-osan eteen tepastelemaan. Sit sitä kuitenkin jännitti niin paljon, että se kävi vähän haukkumassa ja uhittelemassa, mutta tuli mun syliin kipin kapin :) On se kyllä sellainen selviytyjä ja ilopilleri.

    Kiitos, noin F:kin sanoi ja on mulle hyvä nähdä et Zimba on ihan kunnossa karanteenin jäljiltä.

    VastaaPoista
  5. Hyvin se tulee menemään loppujen lopuksi! Käyt vaan ahkerasti vierailulla. Vaikka matka on pitkä, niin Herculeelle se merkitsee mielettömän paljon nähdä omaa Jennaa. :) Sen voimalla matka taittuu nopeasti. Ja onneksi myös aika menee nopeasti. Pikemmin kun huomaatkaan, Hercule on sun viekussa sohvalla ja murisee ja jahtaa sitä kanaansa ja muita leluja. *Halaus*

    VastaaPoista
  6. Kiitti Marianne! Joo ei tulis mieleenkään olla vierailematta siellä, vaikka matka on pitkä. Mä toivon, et aika menee tosi nopeasti. :)

    VastaaPoista
  7. Itkien lueskelin kirjotustasi.
    Itse olen menossa ulkomaille opiskelemaan noin vuoden päästä Australiaan. Minulla on kaksi koiraa josta toisen olisi "pakko" tulla mukaani. Onko se "tupla riesa" vai voiko miettiä niin, että niillä molemmilla olisi kaveri karenteenin aikana ja, että paperisota hoituisi yhtä vikkelääsi yhden koiran kanssa kun kahden ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, Ronja! Kun nyt ajattelen koko prosessia näin jälkikäteen, kaikista karmivinta oli ensimmäinen aamu karanteenissa. Toisin sanoen uskon, että raskainta koiralleni oli kahden päivän lentomatka Suomesta Australiaan, ei niinkään karanteeniaika. Jos aiot olla vain lyhyen aikaa Ausseissa, voit miettiä, olisiko helpompaa jättää koira Suomeen hoitoon siksi aikaa. Mutta jos kuitenkin päätät tuoda hänet tänne, "treenaa" koiraasi lentomatkaa varten kaikin tavoin, luulen, että se on monin verroin rankempi koettelemus kuin kuukausi karanteenissa! Ja ehdottomasti voit laittaa molemmat koirat samaan häkkiin ja heistä on toisilleen siellä seuraa, näin monia häkkejä joissa oli kaksi koiraa :) Tsemppiä ja kysy vaan jos jokin mietityttää vielä!

      Poista

Kiitos!