Heippa kaikille. Hercule voi hyvin ja kerää voimiaan takaisin pitkän matkan jälkeen karanteenissa. Poika söi tänään melkein kokonaisen kanan nahkoineen, joten ruoka maistuu kyllä. Muutenkin hän vaikutti jo paljon "tottuneemmalta" karanteenin ääniin ja meininkiin. Vein hänelle tänään myös uuden "talon", josta hän piti kovasti ja asettui sinne heti taloksi.
Tänään on ollut todella kuuma päivä ja Hercule alkoi läähättää heti ulkona. Kastelin hänen kaulaansa ja niskaansa kylmällä vedellä, mistä hän ei tietenkään kamalasti innostunut.
Vähän taitaa poika mököttää tässä, mutta väsymys taisi painaa.
25,5 päivää jäljellä tätä kuritusta. Olen rauhoittunut asian suhteen jo vähän enemmän, mutta en pidä koko paikasta edelleenkään. Olen ajatellut Winston Churchillin sanoja viikonlopun aikana aina kun paha olo meinaa nostaa rumaa päätään. Churchillin mukaan "If you are going through a hell, keep going". Itse sovellan tätä nyt omaan tilanteeseeni, mutta sanat sopivat mielestäni hyvin mihin tahansa henkilökohtaiseen helvettiin, jota ihminen käy läpi. Tiedän ja hoen itselleni, että Hercule selviää tästä eikä aikaakaan, kun hän jo vilistää pitkin Sydneyn katuja ja nauttii auringosta ja lämmöstä (Hercule inhosi Suomen pimeyttä ja sateita).
Keep going.
My dog is doing much better in the quarantine station and I'm starting to believe that it will all be okey as soon as I get him out. I've been repeating to myself these last days what Winston Churchill told, I guess, to everybody who is going through a personal hell that "If you are going through a hell, keep going". Soon, he'll be free and enjoying the sunny and warm Sydney.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos!