Workout update

Blogi on taas ollut tyynesti unten mailla pari päivää, kuten ehkä joku on saattanut huomata... Töitä on vain juuri nyt tosi paljon, etten ole ehtinyt tekemään mitään postauksen arvoista. Mutta tänään mieleeni juolahti kirjoittaa triathlon-aikeestamme ja miten projekti jaksaa. Joku nimittäin teistä kysyi vähän aikaa sitten, miten triathlon-treenauksemme sujuu ja sen suuremmitta selityksittä täytyy todeta, että ei se ole varsinaisesti edes alkanut vielä. 

today's workout: 30 min swim

Täysin rappiolla emme ole, vaan ollaan yritetty löytää sopivaa treenirytmiä ja sovitella aikatauluja ja kokeilla mikä toimii ja mikä ei. Aamulenkit ja 5.50 herätys johtivat nimittäin nopeasti siihen, että molemmat olivat niin väsyneitä, että päätimme luopua ajatuksesta. Sinänsä aamulenkeissä ei ollut mitään vikaa, mutta iltaa kohden väsymys painoi liikaa joka kerta. Nyt ollaankin käyty viikonloppuisin juoksemassa ja uimassa ja panostettu terveellisiin ruokiin. Triathlonia emme ole unohtaneet, mutta kuten sanottu, sen sovittaminen aikatauluihimme on vain hieman työn alla vielä.

Happy Australia Day!

...and greetings from Bondi Beach! 

Rocky Road eli australialainen herkkujälkkäri!

Heipsis! Eräässä ravintolassa saimme viime viikolla herkullista ja itselleni tuntematonta jälkkäriä pöytään, rocky roadia! Olin ihan myyty, koska herkussa yhdistyvät kaksi suosikkiani, vaahtokarkit ja valkosuklaa. Hetken googleteltuani löysin melkeinpä tismalleen identtisen reseptin siitä versiosta, jota ravintolassa tarjottiin. Huomasin myös, että tätä jälkkäriä on todella helppo muunnella oman maun mukaan ja mikä parasta, näyttää myös superhelpolta tehdä! Tänä viikonloppuna ollaan siis kivikkoisella tiellä, mutta ei masun kanssa, heh! 

Kuvat: taste.com.au

Perinteisesti rocky roadiin ilmeisesti tulee suklaata, vaahtokarkkeja ja pähkinöitä, mutta noita variantteja näyttää olevan lukuisia. Ah, miten hyvää...

We got to taste this typical Australian dessert last Friday and as I love marshmallows and white chocolate. I was sold! Have to try to make these myself! 

Australialaiset kirput, nuo suomalaistytön täyshulluuteen ajavat paholaiseliöt

Heippa. Kuten jo aiemmin kerroin lyhyesti, Hercule sai kirppuja heti kun karanteeni loppui. En usko, että ne olivat karanteenista peräisin, koska kävin katsomassa häntä usein, enkä huomannut mitään omituista. Todennäköisesti ne hyökkäsivät asumaan Herculehen lukuisista puistoista, joita täällä on. Turhauttavinta on, että olemme nyt ostaneet kahta eri niskaanlaitettavaa myrkkyä (Frontline ja Advantix), mutta kumpikaan tuote ei ole poistanut ongelmaa. 

Koska inhoan kaikkia tuholaisotuksia sydämeni pohjasta, kuten varmasti kuka tahansa normaalia elämää arvostava ihminen, meinasin tulla hulluksi ongelman alkuvaiheessa. Nimittäin ajeltuani Herculen karvat mahan ja pepun seudulta, paljastui totuus: koko alue oli kirppujen syömä ja meinasin alkaa itkeä. 

Nyt olen bongannut kirppuja neljästi ja tällä viimeisimmällä kerralla en jaksanut enää edes alkaa vauhkota, vaan laitoin pojan vain kylmän rauhallisesti suihkuun ...okei, kyllä minä kirosin australialaiset kirput jälleen kerran sydämeni pohjasta omassa mielessäni.

Joka kerta kun kirppuja on nyt löytynyt, olemme tunnollisesti pesseet kaikki petivaatteet, vaatteet, sohvanpäälliset, pyyhkeet ja imuroineet matot, kokolattiamatot ja tyynyt ja sängyn. Tuholaistorjuntapartio kävi myös, maksoi omaisuuden ja sumutti koko asunnon, jotta kirppujen munat ainakin kuolisivat asunnosta. Ongelma näyttää nyt olevan se, että kirput salamatkustavat tänne Herculen kyydissä ulkoa, koska Frontline ja Advantix eivät ole tarpeeksi tehokkaita myrkkyjä. Parin viikon ajan olenkin käyttänyt Hercule-ressukkaa vain korttelin ympäri ulkona, eikä olla menty edes lähelle puistoja tai muita koiria. 

Öisin Hercule rapsuttelee itseään ja sydän pamppaillen kuuntelen hänen touhujaan pimeässä. Pari kertaa yössä olen vienyt pojan vessaan ja tutkinut koko turkin löytämättä mitään. Kirput ovat nimittäin niin riivatun ovelia, että ne menevät piiloon heti muualle turkkiin, kun alan etsiä niitä. 

Tänä aamuna, kuoleman väsyneenä yöllisistä rapsutus- ja tutkintasessioista, menin Amazonin sivuille selailemaan muita kirppujentorjuntatuotteita. Silmiini osui tämä tuote. Siitä oli niin hyviä arvosteluja muilta ihmisiltä, ja heidän tuskansa kirppujen kanssa kuulosti niin samanlaiselta kuin meidänkin, joten laitoin tilaukseen. En tiedä mitä tässä pitäisi enää tehdä, jos nuo pillerit eivät tepsi. Ajella Herculelta kaikki karvat? Lakata käymästä ulkona? Lisäksi on vielä kokeilematta yksi kirppumyrkky, Comfortis, jota kokeillaan seuraavaksi.

As soon as Hercule was released from the quarantine, he got fleas. It's been a real pain as I've always taken such a good care of things like this with him. Back in Finland, he never got one single tick (and there's a lot of ticks in Finland) not to mention fleas. We've been doing everything we can but nothing seems to help. This morning I went to look on Amazon what kind of flea control products they have and Brewers Yeast Tablets Garlic had some amazing reviews. I'm crossing my fingers that this is the miracle product which will solve the problem!!!

Sydney by sailing

Purjehdus Sydneyn rannikolla on must juttu kaikkien täällä asuvien tai asuneiden tuttujemme mukaan, joten otimme neuvoista vaarin ja menimme minipurjehdukselle lauantaina synttäreideni kunniaksi!  

Happy camper...

Kapteenimme oli kaikesta päätellen vanha kunnon merimies ja käsitteli jättimäistä purjevenettään varmin ottein...

Ilma oli kylmä ja sadepilvet uhkasivat reissuamme koko ajan, mutta onneksi vältyttiin sadekuurolta kuitenkin loppuun asti. Sydneyn Rushcutters Bayssä on lukuisia purje- ja moottoriveneitä parkissa, joten tuntuu olevan suosittu harrastus täällä tämä purjehdus. Kioni Sailings, jonka paatilla me matkasimme, on varmasti vain yksi purjehdusamatööreille tarkoitettu yritys, ja monia muitakin löytyy varmasti jos googlettelee hiukan.

Kahden tunnin purjehduksen aikana pyörimme Sydneyn edustalla ja halukkaat saivat auttaa kapua purjehtimisessa. Täytyy sanoa, että tällainen rauhallinen purjedus olisi ideaali, jos saisi kerättyä kaikki ystävät veneelle hyvän ruoan kanssa. Myös aurinkoinen sää tekisi varmasti ihmeitä purjehduskokemukselle. Poikaystävä sanoi olleensa jopa tylsistynyt reissun aikana. Hän kaipasi enemmän vauhtia ja katseli haikeana ohi kiitäviä moottoriveneitä....

Kioni Sailing, Rushcutters Bay, Sydney, 0438 082 616.

We went for a little sailing trip last Saturday because everybody had been telling us that it is a must do in Sydney. Well, the weather was quite cold and cloudy that day, which, I'm sure, had its affect in our sailing experience. My boyfriend said he was longing for more speed and I noticed he was watching those fast motorboats. I bet he was secretly hoping to hop on them instead of our slowly moving sailing boat... 

Empire!

Huomentaaaa! Täällä on herätty hieman väsyneenä (mutta onnellisena) synttärijuhlittelun jäljiltä. Ihan paras päivä oli eilen ja kivoimmat synttärit varmaan koskaan. Aamulla mentiin pannukakuille juhlan kunniaksi ja sitten parin tunnin purjehdukselle, josta laitan oman postauksen vähän myöhemmin. 

Illalla kuudelta minun käskettiin laittautua valmiiksi "yllätystä" varten ja odotin lähinnä jotain ihanaa illallista, mutta sen sijaan mentiinkin Sydney Entertainment Quarteriin! Ohjelmassa oli nimittäin Empire. Tässä tulee kuvia huikeasta  ja hullunhauskasta show'sta. 

Show oli näyttävä...

...kupliva...

...ja se tuli lähelle...

...Seksikäs...

...ja uskomattoman taidokas! 

Dorkie ja sen tyttöystävä heh...

Poikaystäväni oli järjestänyt ihanan ja erityisen illan! Thanks honey! En muista että synttärit on koskaan olleet yhtä hauskat ja erityiset. Ihan kiva oli vanhentua vuodella.

Tästä voi fiilistellä lisää mistä tuossa Empiressa oikein on kyse! Jos tulee Suomeen, suosittelen ehdottomasti katsomaan! Jätti kyllä suun auki ainakin minulla moneen kertaan ja nauroin niin, että maha oli kipeä.

Best birthday present ever!

Sain poikaystävältäni parhaan synttärilahjan ikinä!!! Hän tietää tarkasti mistä pidän, väriä ja mallia myöten! 

Seems that my boyfriend knows exactly what I like; he got the right color and the design!

Love it, thanks honey! 

Me, myself and ?

Heippa kaikille uusille sivullani vieraileville, jotka eivät minua tunne! Ajattelin kirjoittaa hieman itsestäni tällä kertaa, koska uusia lukijoita on tullut jonkin verran. Teen tällaisen esittelypostauksen, kuka olen, mistä tykkään, mitä olen puuhannut elämäni aikana. Asian selkeyttämiseksi päätin numeroida minulle tärkeät asiat. Ne eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä. Info-osuudessa on myös lisää tietoa minusta.

Olen siis tänä viikonloppuna 28 vuotta täyttävä suomalaistyttö, joka muutti Sydneyhyn viime syyskuussa. Teen töitä freelancer-journalistina. Kirjoitan suomen kielellä ja teen juttuja Suomeen. Blogin olen halunnut perustaa jo pitkään, mutta koulujutut töiden ohella ovat vieneet niin paljon aikaa, etten ole yksinkertaisesti ehtinyt bloggaamisen maailmaan syventyä ennen kuin nyt joulukussa kun valmistuin. 

***

1. Matkustelu/ Traveling

Vaikka Suomessa on lukuisat asiat hyvin, en ole kovin isänmaallinen ihminen. En yksinkertaisesti pidä Suomen ilmastosta. Kesä on ihanaa aikaa, mutta se ei riitä kun pimeä, kylmä ja masentava talvikausi kestää puolet vuodesta. Ilmaston lisäksi Suomi on pieni ja tekemistä ei oikein ole. Kyllästyn ja turhaudun Suomessa helposti. 

Niinpä muutin Pariisin 19-vuotiaana. Tein töitä pariisilaisessa hotellissa puolisen vuotta vuosina 2004-2005. Ranskan kieli oli tosi vaikeaa, mutta opin sitä sen verran, että visiitin jälkeen menin yliopistolle lukemaan ranskaa pääaineena. Palasin Pariisiin vuonna 2009, kun muutin kaupunkiin kymmeneksi kuukaudeksi vaihto-opiskelua varten. 

Kaikki palkat, joita olen tähän astisessa elämässäni ansainnut, ovat menneet lähes aina matkusteluun. Onnekseni kavereitani asuu tai on asunut maailman jännittävimmissä paikoissa, kuten New Yorkissa, joten olen saanut majoittua heidän luonaan. Muuten en varmasti olisi päässyt vielä tämänikäisenä matkustamaan esimerkiksi Verbieriin, Sveitsin alpeillekaan!

2. Mäyräkoirat ja Hercule/ Dachshunds

Vuoden 2011 toukokuussa sain vauvan. Mäyräkoiravauvan, josta olin haaveilllut aina siitä lähtien kun ensimmäinen koirani mäyräkoira Zorro menehtyi vuonna 1999. Minusta mäyräkoirat ovat niitä ainoita oikeita koiria, vaikka pidän tietysti kaikista muista koirista myös.

Mäyräkoirat kiinnostavat minua luonteeltaan, ja ulkomuodoltaan ne ovat äärimmäisen sympaattisia. Herculesta on tullut maailman rakkain aarteeni ja hän on opettanut minulle kärsivällisyyttä ja rakastamista.

Vähän aikaa sitten sain myös toisen pojan, nimittäin rhodesiankoira Zimban:

3. Ystävät ja perhe/ Friends and family

Niitä todellisia ystäviä on todella harvassa, mutta he ovat sitäkin kallisarvoisempia! Minulla on ihania ystäviä ja kaikki erilaisia. Elämäntilanteet muuttuvat, mutta tosi ystävyys on ja pysyy. Parhaimmat ystävät ovat sellaisia, jotka eivät luovuta silloinkaan, kun ystävyys on koetuksella.

Perhe taas pistää ojennukseen silloin, kun sitä tarvitaan, heh. Parhaimmassa tapauksessa perhe myös ohjaa oikeaan suuntaan elämän eri vaiheissa.

4. Liikunta/ Working out

Olen harrastanut kaikenlaisia juttuja elämäni aikana, muun muassa lentopalloa, keilausta, tennistä, ryhmäliikuntaa, juoksua ja nyt täällä Sydneyssä harjoittelemme triathlon-ohjelman mukaan pyöräilyä, uintia ja juoksua.

Minusta tulee kiukkuinen, alakuloinen ja turhautunut, jos treenaus jää vähiin. Olen vakuuttunut liikunnan vaikutuksesta mielialaan ja suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat parantaa elämänlaatuaan.

5. Ruoka, ruoka, ruoka/ Food

Kuvissa taitaa olla vain herkkuja, mutta ruoka ylipäätään on minun suosikkijuttujani elämässä. Australia tuntuu olevan oiva maa sitä varten, koska ruokaa osataan laittaa täällä. Olen kuullut, että Melbourne on oikea kulinaristien mekka, joten odotan kovasti, että pääsisin jossain vaiheessa myös sinne maistelemaan uusia makuja.

6. Positiivisuus/ Being positive

Poikaystäväni on opettanut minulle paljon positiivisuudesta ja asenteen merkityksestä elämässä. Valittajia, kateellisia, katkeria ja pahaa puhuvia ihmisiä tulee aina olemaan tässä maailmassa, mutta kenenkään ei tarvitse pitää heitä lähellään ja elämässään mukana.

Uskon, että negatiivisuudessa vellominen on haitallista kaikelle mielekkäälle tekemiselle, ja se syövyttää ihmismielen. Negatiivisuus myös tappaa kaiken uuden yrittämisen ja vie tolkuttomasti energiaa. Kenenkään tekemisiä ei kannata mielestäni tuomita, ellei ole itse ollut tismalleen samassa tilanteessa. Hyviä asioita tapahtuu positiivisille ihmisille, siitä olen aivan varma.

7. Kirjoittaminen ja journalismi/ Writing and journalism

Kirjoitin ensimmäistä omaa lehteäni pian sen jälkeen kun olin oppinut kirjoittamaan koulussa, eli noin 10-vuotiaana. Leikkasin kuvia oikeista lehdistä ja keksin juttuja itse. Kirjoitin vanhanaikaisella kirjoituskoneellani ja voi sitä tuherruksen määrää, kun yritin saada merkkejä iskeytymään oikeaan kohtaan A5-paperiani...

Koulussa tykkäsin äidinkielestä aina eniten ja olin siinä myös hyvä. Ylioppilaskirjoituksissa ainoa päämääräni äidinkielessä oli saada laudatur, jonka myös sain. Tätini K:n, suomen kielen dosentin, kannustuksesta sain ensimmäisen "pestini" kirjoittajana 15-vuotiaana Kodin Kuvalehdestä. Kirjoitin lehteen juttuja samalla kun kävin yläastetta parin vuoden ajan. 19-vuotiaana menin opiskelemaan lehtijournalismia HEOon ja pääsin Helsingin Sanomiin työharjoitteluun. Se vasta oli jännittävää. Kirjoitin 11 isoa juttua lehteen ja sain nuuskia sanomalehtityön maailmaa paraatipaikalta.

Yliopistolla päätin kuitenkin lukea ranskaa pääaineenani ja tehdä journalismista ja viestinnästä vain perus- ja aineopinnot. Työskentelin puolitoista vuotta myös Ylellä ennen kuin muutin Australiaan. Nykyään kirjoitan freelancerina juttuja ja nautin kovasti työstäni. Olen myös onnellinen, että voin asua toisella puolella maapalloa ja silti tehdä töitä Suomeen ja suomen kielellä.

Toimittajan työ antaa mahdollisuuden tutustua johonkin uuteen asiaan/ tutkimukseen/ ilmiöön/ henkilöön joka jutun yhteydessä, eikä työ ole kovin rutiinimaista, mistä en pidä ollenkaan. Jos toimittajan työ kiinnostaa, kannattaa tarjota juttujaan tai työvoimaansa paikallislehtiin ja aloittaa vaatimattomasti. Itse kirjoitin juttuja Lauttasaari-lehteen alussa ja on aina hyvä, että on edes jonkinlaista näyttöä julkaistuista jutuista.

Tästä pääsee lukemaan tyypillisesti päivästäni Sydneyssä, missä kerron myös kirjoittamisesta lisää.

8. Blogit/ Blogs

Minusta on ollut hyvin jännittävä saada elää tämä transformaatio perinteisen median monopolista sosiaalisen median aikakaudelle. Olen todennut, että blogin kirjoittaminen on hyvää vastapainoa työjutuille; saan ikään kuin "lämmitellä" itseäni täällä ja sitten panna täydet panokset itse juttuihin, jos sellainen kuulosta yhtään järkevältä?

Tässä muutama suosikkiblogeistani, joita olen joko seurannut jo vuosia tai jotka olen vasta löytänyt (paljon muitakin on):

Sofi
Fashionablefit
HelloHelene
Ps. I love fashion
All things elegant

9. Kirjat ja Kindle/ Books and Kindle

Stephen Kingin sanoin: "jos Sinulla ei ole aikaa lukea, Sinulla ei ole aikaa eikä työkaluja kirjoittaa". Näin yritän ajatella aina - varsinkin oman työni kannalta. Luin ennen yliopistoa paljon kaunokirjallisuutta, mutta yliopiston aikana fiktion lukeminen on kokenut kovia, koska oppikirjojen pänttäys vei aikaa muulta lukemiselta. Siksi olenkin nyt ihanassa tilanteessa, koska valmistuin kuukausi sitten maisteriksi ja oppikirjat ovat minun osaltani historiaa.

Sain poikaystävältäni joululahjaksi Kindlen ja voi pojat, kun se on ollut kovassa käytössä ensimmäisen kuukauden aikana! Rakastan Kindleäni! Se on tosi näppärä ja kuten kaiken uuden teknologian kanssa, myös Kindlen kanssa olen mietiskellyt, miten sitä oikein ennen sitä tuli toimeen? Vanhat, aidot kirjat ovat tietysti myös ihania ja niillä on tunnearvoa, mutta Kindleä suosittelen kyllä kaikille lukutoukille siellä ruutujen ääressä! 

10. Rakkaus/ Cariño

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä: rakas poikaystäväni, joka on muuttanut elämäni. Love you, love you, love you. Last, but not least, my boyfriend. Te quiero mucho mi amor, you have changed my life forever and you are my everything!

Tässäpä hieman juttuja minusta. Bloggarina olen vielä täysin noviisi, joten kommentteja, kehuja ja haukkuja saa lähettää. Uusille lukijoille: tervetuloa! 

I have noticed that I have had some new readers out there so I decided to share with you some things about me and what I like and do here in Sydney. I'm sorry, the text is pretty much in Finnish, but feel free to use the translator to understand better what's going on here! 

Synttärit tulossa... Ankkurit ylös!

Täytän lauantaina 28 vuotta. Kääk! Jotta ei tarvitsisi masentua kotona vanhenemisen johdosta, meillä on aivan erityisen kivaa tiedossa. Mennään nimittäin pikkupurjehdulle Sydneyn rannikolle! En malta odottaa! Lauantaina kello 13 hyppäämme Kioni Sailingsin paattiin ja kohti tuntemattomia valtameriä.... no ei nyt sentään hehheh. Linkin kuvista saa ehkä realistisemman kuvan siitä, mitä lauantaina tapahtuu...

Tässä alla kuvia kuitenkin siitä, millaisesta purjehduksesta haaveilen:

Purjehtijana olen melko noviisi, jos ei lasketa teininä kaverin vanhempien purjeveneellä tehtyjä reissuja Ahvenanmaalle, Viroon ja Latviaan. Purjeveneet ovat minusta kuitenkin äärimmäisen romanttisia, ja yksi haaveistani olisi joskus tehdä oikein kunnon purjehdus jossakin maailman paratiisimerien kaukaloissa. Kunnollisella tarkoitan, etten vain loikoile kannella auringossa lipittämässä limua, vaan tositoimissa ruorin takana! Ehkä Karibialla tai Kroatiassa... Taas ilmaantui siis yksi säästökohde säästöpossurukalle, joka on muutenkin jo kovin laihassa kunnossa....

My birthday is coming next Saturday and we are going for a little sailing trip in the Sydney surroundings. I can't wait!!! 

Sydney life

Hellurei! Anteeksi pienestä bloggailutauosta, päivät ovat jotenkin kadonneet ilmaan viime aikoina, enkä ole tainnut käydä päivittelemässä blogia moneen päivään....Täällä ollaan kuitenkin ja tässä hieman kuulumisia: 

Sydneyläisillä on menossa kesälomat ja ohjelmatarjonta on sen mukaista. Koko ajan olisi jossain jotain, mitä pitäisi käydä katsomassa, kuuntelemassa tai syömässä, heh. Viime perjantaina olimme oopperatalon viereen rakennetussa ulkoilmabaarissa. Kovasti ihmisiä, letkeää live-musiikkia ja yhdet hikisen jonotuksen vaatineet siiderit, siinä illan tunnelmat meidän osaltamme. 

Mietiskeltiin illan aikana, mitä kerrottaisiin nyt niille henkilöille, jotka ovat tulossa Sydneyhyn lomalle. Mitä se sitten oli? No, tekeminen numero yksi on tietysti lukuisat rannat ja aurinkoinen sää. Niitä täällä riittää. Jos niistä ei pidä, Sydneyn vetovoima ei ole samanlainen.

Asia numero kaksi piilee kaupungin massiivisuudessa: täällä on nimittäin koko ajan jotain tekemistä, kuten jo totesin. Joka ilta tai viikonloppu on jotain menossa jossain ja koskaan ei tarvitse tehdä samaa juttua uudestaan. Suomessa taas voi mennä leffaan, ravintolaan tai samalle klubille, jossa on käynyt koko elämänsä. Kuten kaikissa miljoonakaupungeissa, täällä sitä ongelmaa ei ole. 

Kolmosena täytyy mainita ruoka. En voi ylistää sitä riittämiin, enkä ole tainnut vielä kertaakaan pettyä ruoan suhteen täällä... enkä puhu nyt vain luksusravintoloiden annoksista, vaan esimerkiksi hauskoista food truckeista, joita täällä liikuskelee aina tapahtumien (ja muutenkin) yhteydessä. Viikonloppuna söin Organic foodin hunajakanankoipia ja ne vain yksinkertaisesti suli suussa.... Nams! Poikaystävä söi jotakin lettusia friteeratun kalan ja kastikkeen kera, eikä sitäkään voi oikein sanoin kuvailla. Ja molemmat annokset 8-10 dollaria. 

Lauantaina oltiin the Domainessa ulkoilmakonsertissa. Ilma oli lempeämpi mitä pilvet kuvassa hämäävät ja oli kiva tunnelma makoilla viltillä, kuunnella musiikkia ja nautiskella hieman viiniä. Olemme selvästi vielä amatöörejä näissä ulkoilmakonserttivarusteluissa pelkän viltin kera, koska monella oli tuollaisia söpöjä matalia tuoleja mukanaan. Usealla seurueella oli myös kunnon picnic-korit kannettuna alueelle ja oli mielenkiintoista katsella, kun selvästi tapahtuma vetosi sekä nuoriin että vanhoihin sydneyläisiin. Suomessa tuntuu siltä, että harmaahapsiset ikääntyneet ihmiset eivät juuri tällaisiin juttuihin itseään jaksa raahata, mutta täällä näin ei näytä olevan. Harmaantuneet papat hörppimässä viiniään matalissa tuoleissa ja kuuntelemassa musiikkia ulkosalla kamujensa kanssa, miksi Suomesta puuttuu tällainen yhteisöllisyys kysyn vaan??

Mulle tuo hymyileminen kuvissa on joskus tosi vaikeaa, kuten näkyy... Mutta joo,  mutrusta ja äreästä ilmeestä huolimatta ja summa summarum: ihana ja rentouttava lauantai-ilta oli! 

One of the best things living in a metropolitan city like Sydney is that there's always something going on somewhere. The option is given to you what you want to do. In Helsinki Finland, where I'm from, it's quite difficult to find new and exciting things to do on a Saturday night - especially in the winter time! 

Triathlon!

Moi! Uuden vuoden kunniaksi tulee treenipostaus. Me päätettiin nimittäin poikaystävän kanssa alkaa treenata triathlonia varten! Ajattelin ensin ostaa salikortin, mutta mietin, miten järjetöntä oikeastaan olisi tällaisessa ympäristössä ja säässä mennä sisätiloihin hikoilemaan... Yhdessä meille tuli mieleen triathlon, koska meillä on pyörät, oma uima-allas talossa ja koko ihana Sydney lenkkeilyä varten.

Koska meidän lähtötasomme on lähinnä sohvaperuna-possuttelu-koiranulkoilutus-kunto, ollaan nyt kaksi viikkoa peruskunnon kohotuskuurilla. Kahden viikon aikana me "siivotaan" myös ruokailutottumukset ja käydään joka arkiaamu 30 minuutin lenkillä. Voin kertoa, että tämän aamun lenkki on jo juostu kello 6.00-6.30 ihanan lämpimässä ja vilkkaaseen maanantaiaamuun heräilevässä Rocksissa.

Jotta hommassa olisi jokin runko, löysin netistä tällaisen ohjelman, jota alamme noudattaa siis kahden viikon päästä, kunhan ensin selvitään tästä starttijaksosta. Musta tuo vaikuttaa tosi kivalta ohjelmalta ja pidän siitä, että taso nousee koko ajan loppua kohden. Meillä ei ole tiedossa mitään varsinaista "kisaa", kuten tuo sana race ohjelman lopussa viittaa, mutta ehkäpä keksimme jotain kahdeksan viikon aikana...

Ohjelmaamme kuuluu siis triathlonin periaatteita noudattaen juoksua, uintia ja pyöräilyä. Lisäksi tuolla sivustolla neuvotaan tekemään joka viikko jonkinlainen lihaskuntoharjoitus, mikä kuulostaa myös tosi fiksulta ja ennen kaikkea mahdolliselta toteuttaa.

Käytiin eilen myös ruokaostoksilla Jessica Simpsonin Painonvartijoiden menu mukanamme. Suurimmat muutokset teimme jogurttien, murojen ja maidon suhteen. Jogurtti vaihtui sokerittomaan, murot puuroon ja tavallisen maidon vaihdoimme soijamaitoon. 

Saa nähdä, miten meille käy! Kerron teille sitten lisää tästä, kun varsinainen triathlon-treenimme alkaa. Yleisesti ottaen olen innoissani tästä projektista ja on kiva, kun on toinen, joka on sitoutunut ohjelman noudattamiseen samalla tavalla. Otettiin myös eilen kuvia itsestämme, että voi sitten vertailla ennen ja jälkeen -kuvia.

Mukavia treenailuhetkiä kaikille vuodelle 2013! Lisätietoa triathlonista löytyy täältä ja täältä. Australia muuten johtaa olympiamitalitilastoa triathlonin osalta... I wonder why...? 

Hi! Me and my boyfriend will start triathlon training in two weeks. First, we want to build up our basic stamina by running 30 minutes every weekday morning (I can tell already that this morning's workout is done!). After that, we're gonna follow a real mini triathlon plan for eight weeks. We'll see how this is gonna go but I'm very excited! As we have our bikes, own indoor pool in the building and the beautiful Sydney around us, we thought that it would be just crazy not to take advantage of those! 

Happy 2013!!

Eli mahtavaa vuotta 2013! Sydneyn raketteja hehkutettiin kaikissa isoimmissa suomalaismedioissa melkoisesti, eivätkä ne videolta nähtyinä kovin vaatimattomilta näyttäneetkään. Täytyy myöntää, että meillä ei näin debyyttivuotena ollut ollenkaan parhaat paikat viisi miljoonaa euroa maksaneen 12 minuutin show'n katseluun. Ensi vuonna olemme viisaampia! 

Ihmisiä oli liikkeellä aivan hirveästi, 1,5 miljoonaa tarkalleen ottaen, uutisissa sanottiin. Ja sen kyllä huomasi - ja haistoi! Ihmisvilinässä nimittäin hiki virtasi, eikä sitä kauaa jaksanut katsella. Onneksemme asumme aivan tapahtumapaikkojen ytimessä, joten kotimatka kesti tarkalelleen ottaen kaksi minuuuttia, heh. 

Itse nautiskelimme viimeisestä vuoden 2012 tunnista samppanjamukit kädessämme Rocksin kukkuloilla. Ilma oli kirkas ja lämmin. Laskeskelimme poikaystävän kanssa kuinka monessa kaupungissa on tullut vietettyä uutta vuotta, ja nyt olen itse taas yhden kaupungin rikkaampi Helsingin, Pariisin ja Lontoon lisäksi! Kun raketit oli ammuttu ja ihmiset alkoivat vyöryä kotejaan kohti, keskustassa kuulutettiin megafoneista junien aikatauluja. Melko avuliasta kaupungin puolelta, sanoisinko!

Happy New Year everyone! We didn't quite had the best spot to see the 1,5 million euros and 12 minutes fireworks in Sydney but next year we'll be wiser!