I heart Sydney - highlights and thoughts about 2013

Seuraavaksi jakoon kuvia ja muistoja viime vuodelta 2013 Sydneyssä. Olen niin kiitollinen kaikesta, mitä minulle tapahtui viime vuonna, enkä malta odottaa, mitä pääsen kokemaan vuonna 2014!

DECEMBER. Joulukuussa pääsin upealle matkalle Koralliriutoille Cairnsiin... ja minulla oli tapaaminen Nemon kanssa.

NOVEMBER. Marraskuussa rakas ystäväni Suomesta tuli moikkaamaan. Vaikka emme olleet nähneet yli vuoteen, juttua riitti, eikä ystävyys ollut kadonnut minnekään - päin vastoin, se vahvistui hänen matkansa aikana. Ystävät ja perhe ovatkin ne ainoat asiat, joita kaipaan Suomesta Australiassa tai muualla maailmalla asuessani. Kun palasin Pariisista Suomeen puolen vuoden reissun jälkeen 2005, pääsi minulta itku omalla kotipihalla. Vaikka oli ihana tulla kotiin oman perheen luo, se tuskallinen hiljaisuus ja tyhjät kadut Helsingissä sunnuntai-iltana loivat nopeasti tukahtumaisillaan olevan mörön sisälleni. En minä tänne kuulu! Minun kuuluu olla jossain, jossa tapahtuu! Kun palasin Ranskasta kotiin toisella kertaa kymmenen kuukauden jälkeen, itkin jo Pariisin lentokentällä koneessa. Sydneyssä olen asunut nyt 1,5 vuotta, eli pidempään kuin koskaan aiemmin, ja tiedän jo nyt, että kotimaahan paluu olisi todella vaikeaa, ellei mahdotonta, tämän jälkeen. Mikä siinä on, että Suomi, tuo surullisten laulujen maa, on jotenkin niin tappavan tylsä? Miksi on niin vaikeaa olla patrioottinen?

OCTOBER. Lokakuussa matkustin Suomen suurlähetystöön Canberraan anomaan uutta passia. Vaikka juuri moitinkin Suomea, olen niin ylpeä kertoessani maailmalla olevani suomalainen. Täällä asuessani olen alkanut arvostaa suomalaisen koulutuksen korkeaa tasoa paljon enemmän. Arvostan nykyään myös suomalaisen byrokratian helppoutta, nopeutta ja teknologisuutta suunnattomasti enemmän, sillä täällä viralliset koneistot ovat aika tahmeita. Arvostan ja ikävöin Suomen biojäteastioita; täällä ei kierrätetä kuin muovipullot ja kartongit. Ikävöin myös suomalaisia jäykän pönöttäviä mutta mielenkiintoisia ajankohtaishjelmia ja dokumentteja, joita on vaikea löytää Australian televisiosta, joka tursuaa tosi-tv:tä ja julkkishuttua. Ikävöin kylmää ja lunta, etenkin jouluna, enkä välillä oikein jaksaisi Australian 35-asteen hellepäiviä. Ikävöin Suomen ainutlaatuisen puhdasta ilmaa, jota ei löydä Sydneystä. 

SEPTEMBER. Syyskuussa otimme luottokuvaajamme Peyman Razavin kanssa hieman lisäotoksia häiden jälkimainingeista. Huikean hienoja kuvia, vaikka itse sanonkin! Mitä mieltä te olette? 

AUGUST. Elokuussa pääsin ensimmäistä kertaa viinitiloille Australiassa. Viinien maistelu ja viininvalmistuksen opiskelu ovat kokemuksia, jota ei voi jättää välistä, jos Australiaan tulee lomailemaan. Australialaisilla viineillä on iso rooli maailman viinikartalla, eikä siihen ole tulossa muutosta lähiaikoina, joten kannattaa mennä oppitunneille!

JULY. Heinäkuu eli "karu" australialainen keskitalvi oli kaikkea muuta kuin kurja tai kylmä. Aurinkoisia lämpimiä päiviä riitti loputtomiin, ja ainakin minä voin suositella viime talven perusteella heinäkuutakin kelpomatkustuskuukaudeksi niille, jotka eivät siedä kuumuutta.

JUNE. Kesäkuussa menin naimisiin. 14.6.2013 oli elämäni ihanin ja onnellisin päivä. En oikein vieläkään tajua, että olen naimisissa. Minulla on kaikkea elämässäni, ja niin paljon asioita, joiden vuoksi olla kiitollinen. Kaikki on tällä hetkellä niin hyvin, että välillä alan hymyillä itsekseni kotona tai kadulla. 

Kihlaiskuvia Hyde Parkissa...

JUNE. Sydneyn oopperatalon takana minua kosittiin kesäkuussa 2013. Oopperatalo täytti viime vuonna myös 40 vuotta. Tiesittekös muuten, että suomalainen Eero Saarinen oli ratkaisevassa roolissa tuomaristossa, kun oopperatalon arkkitehtuurikilpailun voittajaa (eli laivan purjeiden mallia) valittiin?

MAY. Toukokuussa lomailimme Jervis Bayssä ja nautin "viileistä" alkutalvipäivistä australialaisittain... rannalla! Australian talvi on kuin Suomen kesä; aurinkoisien päivien seurana on useimmiten heikko viileä tuulenvire, joka pysähtyy vasta kun löytää oikein lämpimän paikan, johon tuuli ei yllä ollenkaan.

APRIL. Huhtikuussa käytiin koluamassa yksi osa Royal National Parkia, ja hiki siinä tuli, vaikka talvi kolkuttelikin ovella...

MARCH. Tämä maisema Obsrvatory Hillillä, eli "takapihallamme" herättää meidät koirulaisten kanssa aamuisin ja saa pyyhkimään viimeisimmätkin unihiekat silmistä. 

FEBRUARY. Hulppeisiin rotko- ja jyrkännemaisemiin Sydneyssä vähän turtuu, kun niitä näkee jatkuvasti, mutta en silti vaihtaisi yhtäkään kukkulahetkeä pois! Muistan kuinka hikoilin ihan vietävästi kun tätä kuvaa otettiin, mutta onneksi kasvot eivät ainakaan kuvassa kiillä...

JANUARY. Tammikuun kauristyttö. Tammikuussa 2013 täytin 28 vuotta. Olimme katsomassa tälläkin hetkellä Sydneyssä pyörivää Empirea mieheni kanssa. Empire oli tosi hupaisa, suosittelen ehdottomasti katsomaan. 

Olen erittäin kaurismainen luonteeltani. Haluan tehdä kaiken mihin ryhdyn hyvin ja perusteellisesti, eikä minulla ole halua tuhlata aikaa erehdyksiin tai laiskotteluun, joka maistuu myrkylle suussani. Olen mietiskelevä, tarkkaavainen, käytännöllinen, rationaalinen, rakentava ja kurinalainen. Suhtaudun kaikkeen yleensä ensin varauksella. Töitä teen organisoituneesti ja tehokkaasti. Valitettavasti saatan olla joskus vakava ja etäinen, mutta kun minulla on tunteita, ne ovat syviä ja vakavia. Pidän kuivasta huumorista, ja läheisissä suhteissa olen erittäin huolehtiva, uskollinen ja huomaavainen. 

Surfing in Australia - how to do it the right way!

Pitihän sitä odottaa 29 vuotta ennen kuin pääsen ensimmäistä kertaa surffilaudalle! Mutta kun vihdoin pääsin, oli meno sitäkin vauhdikkaampaa. Ilman että omakehu alkaa löyhkätä sinne ruudun toiselle puolelle asti, täytyy kyllä kehaista, että olin oikea luonnonlahjakkuus lajissa. Meillä oli Manlyn surf schoolissa laskuvesi, mikä on aloittelijoille ihanteellisin, sekä mainiot tasaiset tuulet ja sitä myötä aallot, joilla oli helppo surffata. 

big thanks for the photos: Manly Surf Snaps

Kuuntelimme ensin opettajan neuvoja puolisen tuntia ennen kuin pääsimme veteen. Ei mennyt kovin kauaa, kun jo toteutin kaikkia annettuja ohjeita mielestäni oikein pätevästi ja surffailin tyytyväisenä laudallani. Kuten kuvasta näkyy, keimailevien käsien hallinnassa on vielä uudelleen sijoitteluun varaa, mutta ylös laudalle oikeaan kohtaan pääsin monta kertaa puolentoista tunnin aikana. 

Asiaankuuluvaa surffimusiikkia, olkaa hyvät!

Hankalinta koko hommassa oli pitää silmät ehjinä vedessä. Ellei aurinkorasva tai suolavesi kirvellyt valkuaisissani niin sitten aurinko häikäisi niin pahasti, että ryppyjäkin tuli varmasti sata lisää. Kasvot olivat tunnin lopussa samanväriset kuin surffilauta, mutta tuo possuvirnistys kertoo kyllä tarkasti, miten paljon koko hommasta tykkäsin! Surffaus on sellainen juttu, jota kaikkien kannattaa kokeilla ainakin kerran elämässään! 

Surffaus on leppoisaa hommaa - keholle haastavissa olosuhteissa. Siinä ei ajattele mitään muuta kuin seuraavaa valkohuippuista aaltoa, silmä alkaa metsästää sitä heti kun surffilauta on käännetty oikein päin. Se on laudalle liukumista, molemmilla käsillä paddle, laudalle nousua ja sen päällä pysymistä ja kiintopisteen etsimistä rannasta. Siinä on ripaus joogaa, tasapainoa, mutta kaiken a ja o on ajoitus, ja kun laudalla keinuu pystyyn päässeenä eteenpäin, on fiilis kutkuttavan jännittävä! Muistelen ainakin itse kuinka tyytyväisenä myhäilin veden päällä hiljainen voitontuuletus sisälläni rummutellen...

Manlyn surffikoulua voin suositella hyvin kaikille. Manlyn ranta on kaiketi lempeämpi aloittelijoille kuin Bondi, jossa on kylmempi ja isommat aallot. 

Manlyn surffikoulu löytyy täältä. Äkkiä varaamaan uutta tuntia!

Bar tip: Palmer & Co.

Tässä tulee yksi omista suosikkibaareistani Sydneyssä:

...eli Palmer & Co., ihana 20-luvun teemaan ja kieltolakia uhmaavaan tyyliin rakennettu salamyhkäinen baari aivan Sydneyn keskustassa George Streetillä. Usein parhaat paikat löytyvät epämääräisten pitkien katujen päädystä, kellarista, ja niin myös tässä tapauksessa. Palmer sopii täydellisesti (salaisia) treffejä varten, kaikille jotka pitävät maukkaista drinkeistä tai niille, joita 20-luku ja kieltolaki kiinnostavat. 

Vinkki: Sunnuntai-iltana, jolloin ryystin omaa drinkkiäni muutama viikko takaperin saatiin myös nauttia live-musiikista!

Palmer & Co.
Abercrombie Lane,

Sydney

Happy New Year & ajatuksia kahdesta viime vuodesta

Olen taas avannut bloggerin ja ilokseni huomannut, että hiljaiselostani täällä päin huolimatta joku käy koko ajan seuraamassa, mitä minulle kuuluu. Jos joukossa on myös uusia lukijoita, ajattelin koota tähän postaukseen ajatuksia elämästä, jotka ovat heränneet Sydneyssä asuessani. Välissä myös ihan omia ajatuksiani itsestäni ja muutoksesta, joka on tapahtunut viimeisen kahden vuoden aikana.

Jännittävää uuttavuotta kaikille siellä ruudun toisessa päässä!

Rakastan eläimiä. Minulla saattaa olla koko päivän iso möykky rinnassa ja henkeä ahdistaa, jos olen nähnyt jonkinlaista eläinrääkkäystä. Eläimet eivät voi päättää useinkaan omasta kohtalostaan tässä maailmassa, ja on kuvottavaa, että joku haluaa tehdä niille pahaa tai ansaita rahaa niiden avulla. Useimmiten esimerkiksi koirien käytösongelmat heijastavat suoraan heidän omistajaansa. Jos voittaisin lotossa, perustaisin animal shelterin esimerkiksi jonnekin päin Etelä-Amerikkaa.

Elämäni muuttui kaksi vuotta sitten täydellisesti. Löysin sattumalta jotain sellaista, jota olin etsinyt koko ikäni ilman suurempaa vaivannäköä. Löysin mielenrauhan, uuden suunnan elämälleni, rakkauden ja sain samalla elämänpituisen seikkailun ympäri maailmaa - kirjaimellisesti. Vaikka on ollut myös pahalta tuntuvia hetkiä mukana, onnellisuus ja etsimisen lopettamisesta seurannut levollisuus ovat kuitenkin päällimmäisinä tunneskaalani huipulla.

Minua kismittää olla seurallinen. En yksinkertaisesti pidä suurista ihmisjoukoista, ja vain harvan ihmisen kanssa jaksan oleskella kovin pitkään edes kahdestaan, kunnes kaipaan jo itsekseni olemista omien askareideni parissa. Olen introvertti, enkä jaksa hakea ihmisiltä hyväksyntää tai tukea mielipiteilleni suuren ystäväpiirin kautta olematta kuitenkaan itserakas tai erakko ilman yhtään ystävää.

Olen aina panostanut työhöni, koska tykkään siitä, mitä teen. En voisi kuvitellakaan jättämättä tekemättä jotain sellaista, josta on sovittu, ja tunnen huonoa omaa tuntoa jos jokin asia myöhästyy. Olen tehnyt työtä, jota teen tänä päivänä, eli kirjoittanut, 15-vuotiaasta asti. Jo sitä ennen minulla oli omia repaleisia lehtiäni, joihin leikkasin kuvat muista lehdistä (tekijänoikeus-sanaa en tainnut silloin tuntea...) ja sepitin omia tarinoitani. Jakelin lehtiäni naapureille ja perheelleni, jotka myöhemmin antoivat lapsuusiän luomispuuskieni tuotokset takaisin itselleni sanoen leikillä, että saattaisin arvostaa niitä itse enemmän...

Rutiinit ovat minulle kaikki kaikessa. Olen herkkäuninen, ja jos en pääse nukkumaan tiettyyn kellonaikaan, rytmini menee sekaisin, ja minua väsyttää aamulla. Väsyneenä ei mikään oikein toimi. Haluan olla tehokas, ja siksi vaalin tunnintarkkaa nukkumaanmenorytmiäni. Mieheni kutsuu minua joskus leikillään gradma':ksi aikaisen nukkumaanmenoaikani vuoksi. Muutun myös hyvin ärtyneeksi, jos en saa ruokaa noin kolmen tunnin välein. Lopetin kahvin liikalitkimisen (neljä kuppia ja siihen päälle energiajuoma) muutama kuukausi sitten. Sen jälkeen olen ollut vähemmän ärtyisä ja nukkunut paremmin - myös päiväunia, jotka olivat aiemmin sula mahdottomuus, koska unenpäästä ei vain saanut kiinni. 

Olen myös kiinnittänyt viimeisen kahden vuoden aikana enemmän huomiota siihen, mistä kannattaa olla vihainen, suuttua ja minkä taas antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olen ymmärtänyt, että minä itse päätän, annanko negatiivisten ajatuksien asettua päähäni, ja ettei negatiivisten ajatusten ajattelu kauheasti kannata. En voi muuttaa muiden negaatioita, voin itse vain jättää sellaiset asiat noteeraamatta. Kun tämän tajuaa, saa hirveästi energiaa ja levollisemman olon.

Muun muassa netissä esitetty väite, ettei pitäisi odottaa oman elämän alkamista siihen asti kun löytää esimerkiksi rakkauden (tai unelmatyön jne.), on osittain täyttä roskaa ja osittain totta. Elämä on paljon helpomaa, kun sen voi jakaa jonkun kanssa, elämällä on enemmän merkitystä rakastuneena ja kun rakastaa. Toisaalta taas elämä ennen rakkautta oli täynnä erilaisia kokemuksia, jotka piti kokea ennen aloilleen asettumista. Mutta edelleen: se joka väittää, että 'älä odota rakkautta ollaksesi onnellinen', valehtelee kyllä minun mielestäni! Elämänohje jonka voinkin vilpittömästi antaa, on rakkauden kohteen etsiminen - vaikka ironisesti juuri se etsiminen usein pilaa koko homman! 

Minulla on jatkuvasti uusi matkustussuunnitelma mielessä. Rakastan lentoreittien etsimistä hakukoneilla ja karttojen tutkimista. Haaveilen tällä hetkellä safarista Afrikassa. 

Sain joululahjaksi micro scooterin mieheltäni, ja tunnen itseni lapselliseksi mutta iloiseksi sillä ajellessani Sydneyn keskustan katuja. Hermostun, jos joudun odottamaan, joten kapine on kuin luotu minua varten. En malta odottaa, että saan ottaa sen mukaan työmatkalleni ensimmäistä kertaa.

Olen nauttinut Australian Sydneyn suurkaupunkielämästä siinä mielessä, että kaikkea on saatavilla ja tekemistä on paljon. Olen täällä tottunut siihen, että jossain muualla on toinen vaihtoehto, ja jos joku ei miellytä, sitä ei tarvitse tehdä toista kertaa. Tämä pätee ruokaan, viihteeseen, uimarantoihin, ravintoloihin, alueisiin, vapaapäivän viettoon... you name it. Saa nähdä, miten minulle käy, jos joudun joku päivä muuttamaan pienempään kaupunkiin jossain päin maailmaa. 

Vaikka olen jo saanut paljon, minulla on vielä unelmia toteutumatta. Uskon siihen, että jos oikein kovasti tahtoo jotain, sen myös saa. Henkilökohtaisia uudenvuoden lupauksiamme en voi täällä paljastaa, mutta listattuina olivat muun muassa surffikurssi, golf-tunnit, vähintään kahden kirjan lukeminen kuukaudessa ja vähintään kaksi liikuntakertaa viikossa.

Millaisia lupauksia te teitte?